Joulun lapsista

Joulun lapsista
Kalervo Mielty
"Milloin hyvänsä vanhurskaus on lamassa ja pahuus saanut ylivallan, silloin Minä itse aina ilmestyn..."
Tämä "messiaaninen" lupaus "vapahtajan, jumalallisen sanansaattajan" syntymästä on ote intialaisesta "Kalevalasta", Dhammapadasta. Brahmiinien laskelmien mukaan on kyseisen tekstin lähtökohta noin viidentuhannen vuoden takana historiassa. Lähes kaikissa tuntemissamme kulttuureissa on vuoden pimeintä aikaa - meidän joulumme aikaa - pidetty pyhänä. Silloin on odotettu valon syntymää tai lisääntymistä sekä luonnossa - että usein myös ihmisluonnossa. Muinaisuuksista lähtien ihmiset ovat kokemuksestaan ymmärtäneet valon merkityksen itselleen ja muulle luonnolle. Tästä syystä he ovat katsoneet olevan perusteltua riemuun päivien alkaessa jälleen pidentyä talvipäivän seisauksen jälkeen. Henkistenkin valontuojien syntymän juhliminen samana ajankohtana on siten vertauskuvallisesti varsin luontevaa. Osaltaan on tähän luonnonmukaiseen ajoittamiseen vaikuttanut myös se tosiasia, ettei ihmiskunnan "vapahtajista" kirjoittaneilla jälkipolvilla useinkaan ole ollut käytettävissään kovinkaan luotettavia "syntymätodistuksia". Jälkipolville on kyllä säilynyt perimätietoa siitä, mikä kyseisen henkilön toimissa on katsottu muistelemisen arvoiseksi: otteita opetuksista, kertomuksia parantamisista ja muusta avunannosta - tavanomaisten elämäntapahtumien jäädessä pääsosin täysin unohduksiin. On siten saattanut vaikuttaa luontevalta täyttää elämäkerrallisten tietojen aukkopaikat ikivanhoilla myyteillä, joita on kautta aikojen kerrottu kansojen parissa - ja kansoilta toisille. Tällaiset myytit kuvaavat yleisesti ottaen pikemminkin henkisiä kuin lihallisia tapahtumia: Kirjoituksen alun ilmestystensä periaatteita ilmiantavaksi sanottu on intialainen "vapahtaja" Krishna, jonka hänenkin kerrotaan syntyneen jouluna, vieläpä neitsyeestä, Devakista, - ja hänkin enkelten laulaessa kuorossa ylistystä!Egyptiläisten Horuksen kerrotaan syntyneen puhtaasta neitsyestä, jumalan-äiti Isiksestä, joka usein kuvissa kantaa häntä sylissään hämmästyttävässä määrin samaan tapaan kuin meidän kristittyjen Mariamme Jeesus-lastaan. Babylonialaisten Tammuz-vapahtajan äitiä kutsutaaan vanhassa akkadilaisessa hymnissä niin ikään neitsyt Istariksi ja kointähdeksi.Persialaisten Mithran kerrotaan syntyneen luolassa, ja heidän Zoroasterinsa neitsyeestä, joka oli tullut raskaaksi "jumalallisen järjen säteestä" (siis Pyhästä Hengestä?). Täysin toisella puolella maapalloa meksikolaisten intiaanien vapahtaja Quetzalcoatl syntyi hänkin neitseestä, joka oli käynyt raskaaksi "Olemisen Herran" henkäyksestä (jälleen Pyhästä Hengestä?). Vanhat skandinaavit viettivät jouluna Freirin, Odinin ja Freian pojan syntymäjuhlaa. Intialaisen Gautama Buddhan sanotaan syntyneen neitsyt Mayasta, taivaitten enkelten laulun saattelemana.
Edellä kuvattujen valossa ei liene mikään ihme, että Matteus - tai pikemminkin se tuntematon, joka on kirjoittanut hänen nimellään tunnetun evankeliumin - on laatinut Jeesuksemme syntymästä kertomuksen, joka muistuttaa hämmästyttävässä määrin kuvauksia häntä edeltäneiden henkisten sanansaattajien alkutaipaleista: Intian Krishnan tapaan oli Jeesuskin "kuninkaallista" syntyperää, mikä kuitenkin piti salata vallassa olevan kuninkaan vainoharhaisuuden johdosta. Tieto kumpaisenkin syntymästä joutui kuitenkin vihamielisille kuninkaille, ja niin Juudean Herodeksen, kuin Maderon tyrannin Kansan kerrotaan surmauttaneen valtansa varmistamiseksi tuhansittain viattomia lapsia. Ihmeellinen jumalallinen johdatus kuitenkin onnistui pelastamaan nämä molemmat pienokaiset. Se ettemme tiedä mitään varmaa Jeesuksen fyysisestä syntyperästä ja syntymän ajankohdasta, koskee suurelta osin myös ihmiskunnan aikaisempia valontuojia ja vapahtajia.
Kirkon alkuaikoina on Jeesuksen syntymää muisteltu eri lahkoissa mm. tammi-, kesä-, heinä-, elo- ja syyskuussa, kunnes paavi Julius I v. 337 määräsi sen vietettäväksi joulukuun 25 päivänä. Juuri tuona päivänä roomalaiset viettivät suurta Brumalia-juhlaansa Bakkuksen kunniaksi, joten vielä tuolloin vakiintumattomassa asemassa ollut kristikunta saattoi samalla häirityksi joutumatta viettää omaa juhlaansa - kuten kirkkoisä Krysostomos asiasta kirjoittaa. Miksi jälkipolvien kirjoittajat sitten ilmoittivat vapahtajiensa syntyneen neitseellisesti vuoden pimeimpänä hetkenä - tai joutuneen vainojen kohteiksi, vaikka he mitä todennäköisimmin kyllä tiesivät kirjoittavansa vastoin puhdasta fyysistä totuutta? Koska he tällä tavoin katsoivat kertovansa vielä suurempaa ja korkeampaa totuutta kuin mitä varmennetut syntymätodistukset voisivat milloinkaan tuoda ilmi! Joulu on tietoisesti valittu vapahtajien syntymäajankohdaksi, sillä se on luonnon suuri symboli ikiaikaisesta totuudesta, että valo aina väistämättä tulee voittamaan pimeyden. Vapahtajien syntyminen neitseestä onkin jo hieman vaikeammin käsitettävissä - kerrotaanhan useilla heistä olleen myös sisaruksia! Tässäkin on katsetta kohotettava karkean aineellisen ilmauksen yläpuolelle: kertojat tarkoittavat mitä ilmeisimmin henkistä syntymää, sitä että tällaiset harvinaislaatuiset jumalaiset sanansaattajat ovat jo syntyessään - tai ainakin jo hyvin nuorena täysin tietoisia "kuninkaallisesta" alkuperästään, siitä että heidän todellinen "Isänsä" onkin "Kaikkiallinen henki", jonka kanssa he ovat samaa olemusta - ja niin muodoin myös tämän isänsä "ainosyntyisiä" - ja siten neitseellisesti syntyneitä Poikia. Kertojat puhunnevat periaatteessa sisäisen ihmisen henkisestä syntymisestä ikuisuuteen, "ylhäältä syntymisestä" - eikä siitä, miten ja mistä tällainen äärettömyyteen juurtunut tietoisuus saa ulkoisimman ja karkeimman ilmaisumuotonsa, tämän meidän hyvin tuntemamme aineellisen ruumiin! Vainotuksi tuleminen heti pienestä pitäen kuvannee kaikkina aikoina ilmenevää "hengen ja aineen vihanpitoa", sitä että tämä aineesta, vallasta ja kunniasta nautiskeleva, henkisesti vielä kovin epäkypsä ihmiskunta ei ole koskaan yleisesti ja vastuksetta hyväksynyt ketään kaikkitietävää, ehdotonta hyvyyttä ja oikeutta todeksi elävää, mutta kuitenkin inhimillisen näköistä olentoa - koska sellaisen valossa heidän oma alamittaisuutensa tuntuu loistavan aivan liian selvänä. Toisaalta on tällainen todella "hyvä paimen" tietenkin tervetullut apu ja kannustaja niille elämänkokemuksistaan jo hieman viisastuneille "paimenen aluille", jotka yrittävät varjella ja ohjailla tietämätöntä, avutonta ihmiskuntaa "susilta" - heidän omien alhaisten viettiensä houkutuksilta! Vertauskuvallinen kerrontatapa ei varmaankaan alun perin ole tarkoitettu hämärtämään usein jo muutoinkin vaikeita asioita, vaan pyrkii niiden korottamiseen yksilötasolta yleiselle, arkkityyppiselle tasolle - koskettamaan koko inhimillistä elämää, mikä saattaa olla kunniaksi sekä tuolle asialle - että sen ilmentäjäksi kuvatulle henkilöllekin. Onhan tällainen kaikkia koskettavuus usein ollut myös noiden valontuojien sanoman todellinen tarkoitus, mistä vuorisaarna on yksi puhtaimmista esimerkeistä. He ovat pyrkineet tuomaan ihmisten sydämiin edes heikon aavistuksen kaiken elävän jalosta syntyperästä, johon heillä itsellään jo on "täysi-ikäisen perillisen osa" - kuten Paavali asian ilmaisisi. Heidän esimerkkinsä voi näyttää meille yhä "tuhlaajapoikina" vaeltaville sen, että meidänkin sydämemme "talli" saattaisi vielä joskus tulla oivalliseksi synnyinsuojaksi salaperäiselle Joulun Lapselle - kunhan me vain kykenisimme kesyttämään ja taakse jättämään nuo tuossa tallissa vielä vapaana myllertävät "eläimemme" - itsekkyytemme kaikki muodot! Mikäli haluatte keskustella enemmän joistakin ylläolevan tekstin kohdista, tai muista kotisivujeni aiheista, voitte ottaa yhteyttä sähköpostin välityksellä
Sähköposti: kalervo.mielty @netikka.fi