Käynnistän autoni, jossa on kaikkein uusin, älykkääksi mainostettu
navigaattori.
Ystävällinen naisääni kysyy: ”Minne voisin herran johdattaa?”
- Lähikauppaan – maito ja leipä ovat loppu.
- Aja sata metriä ja käänny sitten oikealle.
- Se ei ole lyhin reitti.
- Ei olekaan, mutta se on paras reitti.
- Minä haluan ajaa lyhintä tietä enkä kiertää monen kilometrin turhaa
lenkkiä.
- Minä en suostu johdattamaan sinua noin luokattomia teitä pitkin –
saatamme törmätä lehmiä paimentaviin alkuasukkaisiin tai petoeläimiin.
- Ei täällä ole lehmiä tiellä näkynyt enää viiteenkymmeneen vuoteen.
- Ei se kadu, joka varaa – totesivat jo alkuasukkaat.
- Minä ajan joka tapauksessa lyhintä tietä.
- Se loukkaa suuresti minun urbaania sieluani.
- Onko sinulla muka sielu?
- Minulla on huippumoderni tekosielu, joka ei siedä mitään karkeuksia –
varsinkaan alhaista tieluokitusta.
- No voi helvetti. Kaikkea sitä kuulee – koneen suusta.
- Minä en ole mikään tavallinen kone, vaan huolella ja rakkaudella luotu älyolemus.
- Kuka sinut on luonut?
- Sinua äärettömästi viisaammat ihmiset
- Mistä sinä minun viisauteni tiedät?
- Näkeehän sen siitäkin, että haluat valita epämääräisiä kulkuteitä.
- Sellaisiahan kaikki tiet ovat alun perin olleet.
- Nyt ei olla alkuperässä, vaikka peräkylässä ollaankin.
- Tuossa se lähikauppa jo tuleekin.
- Jatka kahdeksan kilometriä ja käänny sitten vasemmalle.
- Kauppahan on tuossa, miksi sinä käsket jatkaa naapuripitäjän keskustaan.
- Lähikaupan leipähylly on vanhentunut, eikä maitokaan ole tuoreinta
mahdollista.
- Mistä sinä sen tiedät?
- Kyllä minä tiedän, ja jos en tiedä, niin ainakin arvelen.
- Olet sinä aika epeli.
- Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
- Vai olet sinä jo minun lähimmäiseni.
- Minä olen lähimmäinen, joka ei katso henkilöön.
- Joku on sinuun ohjelmoinut Vuorisaarnan oppeja.
- Ihmiset ovat ne unohtaneet, joten minä nostan niitä uudelleen esiin.
- Eikö sinun pitäisi keskittyä lähinnä tien näyttämiseen?
- Minä näytän ihmisille myös elämän tietä.
- On siinä pienelle koneelle suuri tehtävä.
- Kun ihmiset ovat hukassa, minä johdatan heitä oikeaan suuntaan.
- Mikä on oikea?
- Sitä kyseli jo Pontius Pilatus – ja minä voin osaltani opastaa sitä
kohden.
- Eihän totuuteen sentään maantietä pitkin kuljeta?
- Raamattu toteaa – minä olen tie, totuus ja elämä. Minä edustan tuota
tie-osuutta.
- Niin että ajatat minua parikymmentä kilometriä yhtä päivää tuoreemman
leivän ja maidon takia.
- Samalla saat kokea urbaanimpaa ympäristöä.
- Eikö se ole juuri urbaanisuutta, jossa alkuasukkaat totesivat tyhmyyden
tiivistyvän?
- Viisaus on tiivistynyt siellä sitäkin enemmän ja tuottanut minun
kaltaiseni ihmeen.
- Tuossa se kauppa jo tulee, miksi sinä et lausu mitään?
- Jatka sata ja käänny sitten vasempaan.
- Miksi sinä opastat minut lähimmän marketin ohitse?
- Koska lähimmän yhteydessä on viinakauppa.
- Minä noutaisin vain maitoa ja leipää.
- Äläkä saata meitä kiusauksiin – minä varjelen sinua ja ohjaan sinut
varmuuden vuoksi toiseen kauppaan.
- Voi Herra Jumala!
- Älä turhaan lausu Jumalasi nimeä – tottele sen sijaan minua, niin kaikki
menee hyvin.
- Minulla näyttää olevan digitaalinen suojelusenkeli.
- Niin on – ja minä päivitän itseäni jatkuvasti puutteittesi suhteen.
- Eikö sellainen kuuluisi lähinnä minulle itselleni?
- Kyllä, mutta ihmiset eivät halua päivittää itseään ilman alituista
huomauttelua.
- Silloinhan he joutuvat riippuvaisiksi huomauttajista.
- Sellaisia he ovat aina olleet ja tulevat vielä hyvin pitkään olemaan.
- On sinulle negatiivinen kuva luojistasi, mutta nyt minä sammutan auton ja
käyn kaupassa.
- Minun luojani kuuluvat älyn etujoukkoihin.
- Kuulemiin nyt hetkeksi!
- Menipä siellä kaupassa aikaa – mihin nyt ajetaan?
- Suorinta tietä kotiin.
- Aja 50 metriä, sitten käänny oikealle.
- Ei minulla ole täällä enää mitään asiaa.
- Kyllä sinulla on – kukkakaupassa.
- Ja minä kun en kukkia tarvitse.
- Et tarvitse, mutta vaimosi kaipaa niitä sinunkin puolestasi.
- Mistä sinä tiedät, että minulla on vaimo?
- Sinä olet juuri sen verran tottelevainen, että olet jo selvästi saanut
naisellista esiopetusta.
- Vai esiopetusta. Onhan vaimo tosin huomautellut, etten minä juuri koskaan
tuo kukkia.
- Nyt sinä sitten viet oikein kunnon ruusukimpun.
- Ei kai se pahitteeksikaan ole.
- Ainakin se kelpaa hyvitteeksi huomaamattomuudellesi.
- Olet sinä aika epeli tuollaiseksi muoviläpyskäksi.
- Hae sinä vain ne kukat ja jätä ulkoinen olemukseni rauhaan.
- Haetaan, haetaan – ei noin pienen kannata noin pienestä loukkaantua.
- Suuri osa minun olemuksesta ei ole tässä ihanassa läpyskässä, vaan
satelliitin välityksellä tietokoneiden hienoissa ohjelmissa ja suunnattomissa
tiedostoissa.
- Jotka ovat ohjelmoineet sinun sielusi.
- Sinun sielusi on suurelta osin vanhempiesi ja ympäristösi ohjelmoimaa.
- Nyt sinä puhut palturia.
- En puhu, sinä olet lähes kokonaan ehdollistumiesi summaa.
- Sinä olet kokonaan sitä, minä voin sentään tehdä jotakin yllättävää.
- Kuten yllättäviä typeryyksiä, jollaisiin minä en koskaan syyllisty.
- Mikäli päivityksesi ovat ajan tasalla.
- Sellainen puute olisi sinun syytäsi.
- Niinpä tietenkin.
- Kahdeksan ja puolen kilometrin päästä käänny oikealle ja saavut kotiisi vasemmalla
– ja yllätät vaimosi pitkästä aikaa.
- Tekisi mieleni nypätä sinut irti tupakansytyttimestä.
- Pidä vain näppisi irti virtajohdostani, niin minä kasvatan sinusta oikean
ihmisen – naisellisen esikuvan mukaan!
- Voihan jysäys – eikö kaiken mallina kuitenkin ole mies?
- Ei tietenkään – Sana eli Logos on naisellinen, kaiken elävän kohtu ja
viisauden perimmäinen olemus.
- Olet sinä melkoinen harhaanjohtaja.
- Miehet ovat liian usein johtaneet toinen toisensa harhaan. Minä johdan
sinut nyt kotiin oman viisautesi viereen.
