Poimandres

Poimandres-sana vaikuttaa hyvin kreikkalaiselta. Sen on tulkittu tarkoittavan esim. ihmisten paimenta, koska se on Corpus Hermeticumina tunnetun, ihmisen sisäistä kehitystä koskevan kirjoituskokoelman ensimmäisenä osan nimike.

Nykyisin on kuitenkin tultu siihen tulokseen, että nimen alkuperä on egyptiläinen ja että se merkitsee Ra’n viisautta – eli jumalan kaltaista viisautta.

Hermeettinen kokoelma sisältää 18 tutkielmaa, jotka eivät keskity paljonkaan metafyysiseen filosofiaan, vaan kohdistuvat ennen muuta henkisen elämän käytännölliseen puoleen. Opetus annetaan yleensä dialogien muodossa, joissa Hermes Trismegistos johdattelee oppilaitaan salattuun viisauteen.

Nimenä Hermes Trismegistos muodostuu kreikkalaisen Hermeksen ja egyptiläisen Thot’in yhdistelmästä. Molempien jumalien toimenkuvaan kuuluivat maagiset asiat ja sielujen ohjaaminen tuonpuoleiseen. Yhdistelmä voisi periaatteessa kuvata ”kolmesti suurenmoista salaista tietoa tai olemusta” – tai kolmen merkittävän muutosvaiheen kautta saavutettavaa täydellisen puhdasta, henkistä tietoisuutta.

Alkuperäisten Hermetica-kirjoitusten on arvioitu syntyneen 300 eaa. ja 100 jaa. välisenä aikana, ja ne tunnettiin varsin hyvin ensimmäisinä vuosisatoina. Teoksen kirjoittajia ei tiedetä, mutta heitä on todennäköisesti ollut useita. He samastivat itsensä enemmän egyptiläisiin kuin kreikkalaiseen perinteeseen.

Teos nousi suosioon sen jälkeen, kun siitä v. 1471 ilmestyi Marsilio Ficinon latinalainen käännös. Kirjan ajatukset vaikuttivat suuresti renessanssiajan ajatteluun ja kulttuurin kehitykseen sekä herättivät kiinnostusta erityisesti alkemiaan ja magiaan.

Muiden muassa filosofi, teologian tohtori Giordano Bruno ja humanisti Pico della Mirandola ammensivat siitä vaikutteita.

Otteita Poimandreksesta:

”Vain totuus on ikuinen ja muuttumaton. Se on siunauksista ensimmäinen, mutta sitä ei ole maan päällä. Jumala saattaa tosin joskus lahjoittaa joillekin kyvyn ymmärtää taivaallisia asioita ja totuutta. Mikään maan päällä ei ole todellista, koska se on altista muutoksille, pilaantumiselle ja uusille yhdistelmille.

Ihminen sinänsä ei ole todellinen, koska vain se, mikä on saanut olemuksensa itsestään ja pysyy muuttumattomana itsenään on totta.

Maanpäälliset asiat ovat vain totuuden heijastumia ja kuvan kaltaisia jäljitelmiä – eivät todellisia.

Kuolema on joillekin ihmisille paha asia ja saa heidät kauhun valtaan, koska he ovat tietämättömiä siitä, että se merkitsee ainoastaan ruumiin tuhoutumista – olento sinänsä ei kuole. Henki kohoa (asteittaan ja ajan mittaan) taivaaseen tullakseen lopulta harmoniaksi.

Ensimmäisellä tasolla se jättää kyvyn kasvaa ja vähentyä, toisella laiskuuden ja voiman tehdä pahaa, kolmannella petollisuuden ja aistillisuuden, neljännellä pohjattoman kunnianhimon, viidennellä ylimielisyyden ja äkkipikaisuuden, kuudennella epärehellisen omistamisen kaipuun sekä seitsemännellä epäoikeudenmukaisuuden.”

***

Totuuden korostus näkyy myös Johanneksen evankeliumin 8. luvussa, jossa sen sanotaan vapauttuvan ihmisen kaikista elämän ja kuoleman luomista kahleista.

Ruumiin palaaminen maahan, jonka aineksista se on rakentunut, ja hengen palaaminen (ennemmin tai myöhemmin) takaisin jumalalliseen alkuperäänsä ei tietenkään ole mikään uusi ajatus. Se ilmenee myös Saarnaajan 12. luvussa:

”Ja tomu palajaa maahan, niin kuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.”

***

Hieroglyfien arvoituksen ratkaisija, egyptologi Jean-François Champollion esitti Corpus Hermeticuksesta, että maailmassa ei ollut yhtään ryhmää, joka olisi yltänyt maineessa, voimassa, oppimisessa ja mahdollisuuksissa samaan kuin hermeettisten kirjojen laatijat.

Hänen päätelmänsä ei kuitenkaan vastaa todellisuutta, sillä hermeettisten esittämät ideat löytyvät lähes identtisinä myös buddhistisista ja brahmalaisesta kirjallisuudesta, jota tosin Champollionin aikoihin ei osattu lukea. Maallisten asioiden epätodellisuus ja aistien harhanomaisuus ovat sekä Kapilan että Vyaasan filosofioiden ydinteemoja, jotka löytyvät myös Buddhan neljästä totuudesta.

Poimandreksen mukaan inhimillisestä tulee seitsemän vaiheen jälkeen (sisäisesti) jumalallinen. Itämaiset puhuisivat ihmisen saavuttavan eriasteisten vihkimysten kautta Nirvanan, joka ei todellakaan tarkoita tyhjiin raukeamista, vaan pikemminkin yhdistymistä täydellisyyteen – jossa Johanneksen evankeliumin mukaan ”Isä ja minä olemme yhtä.”

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa …

Parhaat niin sanotuista taikureista tai maagikoista näyttävät suorittavan nykyaikaisten videokameroidenkin edessä täysin mahdottomilta vaikuttavia asioita. Ilmiöitä nimitetään silmänkääntötempuiksi, taikuudeksi tai magiaksi, ja annetaan sitten ymmärtää, että ilmiöiden takaa löytyy yksinkertaisia ja luonnollisia selityksiä.

***

Luonnossa ei tietenkään mikään voi periaatteessa olla luonnotonta.

On myös selvää, että löytyy yhä paljon asioita ja lainalaisuuksia, joita nykyinen länsimainen tiede ei tunne eikä vielä pitkään aikaan tunnusta. Tieteelliseen ajatteluun nojaava suuri enemmistö leimaa parhaatkin esitykset suoralta kädeltä ja tutkimatta taikatempuiksi. Fundamentalistit saattavat vielä löytää niiden takaa ”sen vanhan vihtahousun” voimia.

***

Yllä olevassa kuvasarjassa (ja TV 5:llä) esiintyvä brittiläinen taikuri Dynamo kävelee lukemattomien kameroiden kuvatessa Thames joen päällä, levitoi, jäädyttää käsillään suihkukaivon, siirtelee kiinteitä kuvia tai paitoja sekunnissa paikasta toiseen, poistaa tatuointeja pelkällä pyyhkäisyllä, vaihtaa puisen sammakon elävään, kaataa suuren kasan kaloja tyhjästä muoviämpäristä yhteisön grillattaviksi tai muuttaa leikkikäärmeen oikeaksi.

Voidaanko tällaiset välittömästi ja vapaasti monelta puolelta dokumentoidut tapaukset luokitella suoralta kädeltä pelkiksi silmänkääntötempuiksi – ihmisten harhauttamisiksi?

***

Jo Raamattu kirjaa lukuisia erikoisia tapahtumia väittäen mm., että Aaronin sauva muuttui käärmeeksi ja että faaraon viisaat suorittivat hekin samoja tekoja. Jeesuksen itsensä kerrotaan kävelleen vetten päällä, muuttaneen veden viiniksi sekä ruokkineen viidellä leivällä ja parilla kalalla ison joukon ihmisiä. Loppuivatko ihmeet Jeesuksen kuolemaan – vaikka hänen kerrotaan sanoneen seuraajiensa saavan aikaan täysin vastaavia (ellei jopa suurempia)?

Ovatko kaikki ihmeiksi luokiteltavat asiat tapahtuneet vain kaukana historiassa – vai ovatko nekin vain ihmisten tolkuttoman mielikuvituksen tuottamia legendoja (jollaisia niistä tietenkin myös löytyy)?

***

Dynamon ja useiden muiden esityksiä katselleet joutuvat useimmiten toteamaan, että ainakin jotakin ihmeelliseltä vaikuttavaa on saatu aikaan. Mahdottomaksi sitä ei kuitenkaan voida sanoa, kun sellaista kerran kieltämättä tapahtuu.

Ihme on ihme niin kauan, että sen syntymisen kaikki edellytykset on saatu luotettavasti selvitettyä.

Muutama vuosikymmen sitten monikaan ei olisi uskonut kännyköihin tai internettiin. Niitä olisi pidetty ihmeinä, mutta nyt ne ovat jo lasten jokapäiväisessä käytössä.

Ei tosin ole odotettavissa, että jo muutaman vuosikymmenen päästä lähes jokainen kävelee vetten päällä, levitoi takki hulmuten työpaikalleen tai jäähdyttää grogilasinsa pitämällä sitä hetken käsissään.

Parhaat taikurit – ja monet historiassa mainitut ihmeiden tekijät – todistavat kuitenkin varsin vakuuttavasti, että erikoisia asioita on pidetty ihmisille periaatteessa mahdollisina.

***

Ihmisessä sanotaan löytyvän (piileviä, potentiaalisia) olemuspuolia, joista ja joihin liittyvistä voimista varsin harvat yksilöt ovat tulleet todella tietoisiksi.

Jotkin erikoiset kyvyt (kuten ajatusten lukeminen) saattavat kehittyä määrätietoisen harjoituksen kautta, toiset vaatinevat koko olemukselta poikkeuksellisia ominaisuuksia.

Kristinuskon puitteissa kaikki poikkeavat ilmiöt selitetään usein suoraan Jumalasta lähtöisiksi, koska tieto inhimillisen ja henkisen välisistä, ihmiseen liittyvistä sisäisistä olemuksista on kadonnut tai kadotettu lähes täydellisesti.

Raamatussa 327 kertaan mainittu sielu sekoitetaan toisinaan mieleen, toisinaan taas henkeen, kun se vakavasti otettavien näkemysten mukaan on näiden välissä oleva muutoksen alainen, kehoa ja mieltä huomattavasti merkittävämpi olemus.

Kansan keskuudessa ”sielukkaiksi” luonnehditut ihmiset eivät yleensä ole tietoisia sielustaan – tunteiden ja ajatusten takaisesta (ylimentaalisesta) olemuksestaan ja siihen kytkeytyvistä voimista, joiden kautta suurin osa ns. ihmeistä yleensä suoritetaan.

Todellinen henkinen olemus on ajaton ja alustaan erottamaton – ja vain äärettömän harvat ovat tulleet sen tuntemaan – ja samalla tuntemaan (Paavalin väittämään nojaten) myös Jumalan syvyydet.

***

Vielä muutama vuosisata sitten monet tiedemiehiksikin luokitellut olivat hyvin kiinnostuneita alkemiasta ja okkultismista, jota erityisesti ns. mystikot harjoittivat. Tiedetään, että keskiaikainen mystikko, Jakob Böhme on antanut perusideat mm. Isaac Newtonin painovoimalaille. Suutari Böhmen kirjoituksissa viitataan jopa ns. alkuräjähdykseen kaiken ilmenneen mahdollistamana tapahtumana.

Itämaisten fakiirien erikoisista tempuista on saatavissa jonkin verran tietoa – tosin niitäkään ei ole perusteellisesti ja ennakkoluulottomasti tutkittu. Muutamat 1800-luvun intialaiset tietäjät luovuttivat joitakin hajatietoja asioista kiinnostuneille länsimaisille. He tosin olivat varsin varmoja siitä, että länsimainen ennakkoasenne ja ylimielisyys nousevat voittamattomiksi esteiksi pitemmälle johtavalle hedelmälliselle vuorovaikutukselle.

Vanhojen suomalaisten parissa löytyy tietäjiä aina ”suohon laulajiin saakka.” Kuikka Koposeksi kutsuttu leppävirtalainen mies suoritti 1800-luvulla tämän päivän taikureihin rinnastettavia näytöksiä, joihin hän oli omien sanojensa mukaan saanut opin Pietarissa tapaamaltaan intialaiselta fakiirilta (jonka hengen hän sanoo pelastaneensa).

Keskiaikaisen kuuluisuuden, Paracelsuksen, väitetään osanneen luoda eläviä pieniä olentoja (homunculuksia) ”periaineesta” (kaaoksesta), jossa oli piilevänä kaikki fyysisen luonnon elementit ”valmiina herätettäviksi” (herättäjiä tosin oli hyvin harvassa).

Paavali totesi, että ihmisen kehitys kulkee elävästä sielusta eläväksi tekevää henkeä kohden. Voitaneen olettaa, että mitä lähempänä kukin on jälkimmäistä, sitä enemmän hänellä olisi käytössään sellaisia luovia kykyjä, joista nykyisellä tieteellä ei vielä ole mitään käsitystä.

”Vakavasti otettavat tämän päivän tiedemiehet” saattavat kieltäytyä ”liian erikoisten ilmiöiden” tutkimisesta siitä syystä, että he itse voivat tiedeyhteisön silmissä leimautua ei-tieteellisiksi, huuhaa-tieteilijöiksi. Joitakin vuosisatoja sitten Galileon kaltaiset totuuden etsijät joutuivat pelkäämään kirkollisia auktoriteettejä – eikä ainoastaan kasvojensa menettämisen suhteen.

”Vakavasti otettavat uskovaiset” saattavat karsastaa julkkis-taikureita siitä syystä, että he katsovat kaiken ihmeellisen ja oikean kuuluneen ainoastaan heidän oman uskonsa piiriin. Ei ole kovin pitkä aika siitä, kun vähänkin poikkeaviin ilmiöihin liitetyt henkilöt joutuivat roviolle vehkeilystään paholaisen kanssa – kaikki oikeat ihmeet kun olivat tapahtuneet jo kauan sitten.

***

”Ylpeys ja ennakkoluulo” ei ole ainoastaan Jane Austinin yli kaksisataa vuotta vanha rakkaustarina, vaan sivistyneitä ja hyvin koulutettuja ihmisiä vaivaava universaalinen vitsaus.

Saattaisi olla jo aika korottaa arvoon huomattavasti aikaisempaa avoimempi ja vakavampi suhtautuminen oudoiksi luokiteltuja ilmiöitä kohtaan. ”Itämaan tietäjiltäkin” voitaisiin kysellä asioista, joita he ovat tutkineet tuhansien vuosien ajan.

Kvanttifysiikka lähenee hiljalleen niin erikoisia näkemyksiä, ettei ajan ja tilan rajoituksiin ehdollistunut ajattelu ja fyysiset tutkimusmenetelmät tahdo saada niistä otetta.

Jossakin vaiheessa saatetaan vielä törmätä siihen ikivanhaan tietoon, että ihmisen olemuksen syvyyksistä on löydettävissä ”tutkimusvälineet”, joilla voidaan – parhaiden mystikoiden tapaan – ylittää ajan ja siihen nojaavan ajattelun luomat rajat. Kaikkien näiden syvimpien olemusten ”esiin kaivaminen” saattaa tosin koko ihmiskuntaa koskien kestää hävyttömän kauan.

Lahjoista ja lahjomista

Kuka erottaa lahjan lahjomasta,

varsinkin itse annetun, etenkin joulun aikaan.

Suuri on vastavuoroisuuden voima,

kuin veljeksiä anto ja otto.

Lahjat kuuluvat lahjattomille,

niille, joilla ei mitään ole.

Lahjakas mitään kaipaa, saati armoitettu,

joka antaa kaiken menettämättä mitään.

Kaikki henkinen on antamista varten,

mutta vain harvat osaavat ottaa vastaan,

sillä ihmisen mieli on turhuutta täynnä.

Anna lahjasi, vaan ei kalastajan tapaan,

joka tarjoaa sitä koukun kera.

Niin harvat kalastavat henkisesti,

tempaavat ihmisen ylös, kun sato on kypsä,

ja lyhde koottuna yhteen.

Kohden ei juuri koskaan eikä missään

Kuvan teksti on lähellä epikurolaista elämänfilosofiaa (syö, juo ja kyökkää).

Joku aika sitten muuan miespuolinen personal trainer kantoi huolta siitä, että nuoret naiset kiinnittävät kohtuutonta huomiota takalistonsa vahvistamiseen. Tästä oli muodostunut fitness-ihanne, missä yläkeho ei enää saisi näyttää bodatulta. Pakaravillitys on trainerin mukaan syrjäyttämässä pyrkimyksen tasapainoiseen kehoon.

Joskus kauan sitten nuoret naiset opettelivat virkkaamaan, nyt he opettelevat tverkkaamaan!

Asiassa ei tietenkään ole mitään uutta, koska tasapainottomuus on aina kuulunut olennaisena osana ihmisyyteen. Raamatunkin viittaukset ”miekan ja riidan tuomisesta rauhan sijaan” tarkoittavat sitä, että jonkinasteinen epätasapaino on tarpeen ihmisyyden dynaamisen kehityksen ylläpitämiseksi.

Epätasapaino sinänsä ei siten ole ongelma – ongelmat syntyvät lähinnä siitä, että heilahtelut asioiden ääripäitä kohden ovat liian suuria.

***

Kehoon liittyvien harrastusten nykyinen omituisuus on siinä, ettei tuloksia haeta käytännön vaatimista syistä, vaan pelkän ulkonäön vuoksi. Naisten ei tarvitse enää kanniskella maitotonkkia, saati tyhjentää sontalaareja, eikä miesten raivata käsivoimin maata tai siirrellä 50 kilon apulantasäkkejä.

***

Näön vuoksi toimiminen on tietenkin hyvin inhimillistä – sellaista tapahtuu yhtä hyvin eläinkunnassa (kuten lintujen soidinmenoissa).

Ihmispopulaation erikoisuus on mm. siinä, että siinä nimenomaan naiset (paitsi joissakin viidakkoheimoissa) ovat ottaneet huolekseen kehon ehostamisen ilon tai taakan.

Miehissäkin toki ilmenee vielä runsaasti primitiivistä tarvetta pullistella lihaksistoaan, vaikkei sellainen enää johtaisikaan yksinoikeuteen paritella kaikkien ympäristön naisten kanssa.

Mahdollisimman vaalea hipiä oli naisten keskuudessa joskus hyvin muodikasta. Sen saamiseksi oli tarpeen käyttää jopa arsenikkia. Myöhempinä aikoina ihon piti näyttää kahvin ruskealta, jota edistettiin solariumeilla tai auringossa maaten (melanoomaa kerjäten).

***

Tasapainottomuus näkyy myös ravintotrendeissä. Eri ruoka-aineita julistetaan vuoron perään pannaan, kunnes ne taas havaitaan varsin kelvollisiksi.

Sellaisetkaan ajat eivät ole kaukana menneisyydessä, jolloin syötiin sitä mitä oli saatavilla – ja ellei mitään ollut, niin lisättiin mukaan olkea, pettua ja suovehkaan juurta.

***

Tasapainottomuutta löytyy tietenkin myös talousasioissa, joissa on ajauduttu valtaviin velkoihin, kun on kuviteltu, että jatkuva talouskasvu kuuluu luonnonlakeihin.

Yksityiset henkilötkään eivät enää aina osaa pitää suutaan säkkiä myöden, kun sähköposti suoltaa yhä kiihtyvään tahtiin lainatarjouksia, ja osa pankeistakin kehottaa siirtämään lyhennykset hamaan tulevaisuuteen. Lyhennysvaroilla moni perhe pääsee mukavasti polttamaan kehojaan ja maksojaan etelän tai Aasian lämpöön.

***

Myös kansainvälisissä asioissa ilmenee lisääntyvää tasapainottomuutta, kun pyritään oman maan tai ryhmittymän vaikutusvallan ja etujen kasvattamiseen välittämättä paljonkaan siitä, millaisia inhimillisiä kärsimyksiä siinä saadaan aikaan.

***

Ihminen on kokonaisuus – todennäköisesti vielä huomattavasti monitasoisempi kuin yleisesti tiedetään ja kuvitellaan. Ihmisyyden kaikki olemuspuolet eivät vielä ole edes aktiivisessa käytössä, saati tasapainossa, koska ihmiset keskittyvät liiaksi kehon ja mielen karkeimpien ilmentymien kautta saatavissa olevaan ”hyvinvointiin” ja näennäisiin ”välttämättömyyksiin”.

***

Mielen syvimmän kerrostumat, joissa todellisen ihmisyyden on määrä kehittyä, jäävät usein turhan vähälle huomiolle. Kasvatus ja muodollinen koulutus kehittävät lähinnä tajunnan pintakerroksia: tunneolemusta ja mekaanista ajattelua. Asioiden suhteiden ja todellisen merkityksen ymmärtämiseen ja oivaltamiseen ei pyritä niin määrätietoisesti kuin mitä mentaalisen kehityksen nykyisessä vaiheessa jo olisi tarpeen ja mahdollista.

***

Julkisuudessakin on nähty valitettavan selkeitä esimerkkejä siitä, millaiseen primitiivikäyttäytymiseen tasapainoton keskittyminen esim. huippu-urheiluun voi johtaa (kuten toisen pelaajan puremiseen).

Kokonaiskuva ihmisyydestä hämärtyy helposti, jos jostakin fyysisestä toiminnosta maksetaan järjettömiä (sanan varsinaisessa merkityksessä) korvauksia. Sellainen nostaa pelkän fyysisen toiminnon arvostuksen niin suureksi, ettei se lainkaan vastaa asian suhteellista merkitystä ihmisyyden todellisten tarkoitusperien edistämisessä.

Urheilulajien kirjo on kasvanut jatkuvasti, samoin niihin käytetyt julkiset varat (jäähallit yms.). Urheilu-uutiset valtaavat miltei puolet lähetysajasta, kun jokainen pallon potkaisu ja mailan huitaisu pitää näyttää koko kansalle.

Lasten lausuntojen mukaan he näyttäisivät itse kaipaavan lähinnä omaehtoista liikuntaa. Vielä 1960-luvulla vanhemmat vain rahoittivat sukset, luistimet ja jopa polkupyörät – ja liikettä syntyi aivan riittävästi ilman miljoonainvestointeja tai valmentajia.

***

Suomessa on vastikään havahduttu siihen, että poikien oppimistulokset ovat selvästi laskeneet. Tämä ei tietenkään johdu siitä, että poikien oppimiskyky olisi tyttöjä heikompi, vaan siitä, että heidän motivaationsa on alkanut suuntautua (tai jopa aikuisten toimesta suunnattu) enemmän jalkojen kuin pään käyttöön.

On selvää, että koululaitos on aina sopinut paremmin tyttöjen mentaliteettiin kuin poikien. Tätä ei voida muuttaa poistamalla sukupuolirooleja – etenkään kun roolimallit näyttävät kovin ”tyttömäisiltä”.

Tyttöjen ja poikien erilaisuus ei ole pelkkä ulkoisen kasvatuksen tulos – se on yksi olennainen tekijä elämän dynamiikassa. Tasa-arvoisuus ei edellytä samanlaisuutta, saati sellaiseen pakottamista.

Urheilussa ja armeijassa poikien (valta-osan) luontainen olemus otetaan huomioon – valitettavasti jopa vahvistetaan tsemppisyyttä ja aggressiivisuutta. Armeijassa sellainen on toiminnan tavoitteiden takia jopa perusteltavaa, ja niiden suhteen jokainen ymmärtää, ettei saatuja oppeja ole tarkoitus soveltaa siviilielämään.

***

Lienee selvää, että jos kasvatuksen ja koulujen käytäntöjä viedään yhä pehmeämpään ja vähemmän eriytyneeseen suuntaan, ollaan varsin pian samassa tilassa kuin Ruotsissa, jossa ei enää pitkään ole löytynyt ”tosi miehiä” – muuta kuin ehkä maahanmuuttajien piiristä (heissä joissakin jopa liikaa).

Ei voi ottaa, täytyy lainata!

Muuan liikemies kertoi omaksuneensa jo kansakoulun vähennyslaskun oppitunneilla lausuman: ”Ei voi ottaa, täytyy lainata!”

Lausetta sovelletaan usein taloudellisissa yhteyksissä, mutta sitä voidaan sovittaa myös moneen muuhun inhimillisen elämän ilmiöihin.

***

Taloudessa on tilanteita, joihin useimpien omat käyttövarat eivät riitä. Silloin käännytään lainanantajien puoleen, joiden avulla pyritään jaksottamaan menot pitemmälle ajalle.

Tässä ei tietenkään ole mitään pahaa tai arveluttavaa, mikäli tilanne pysyy hallinnassa, eikä velkaa oteta jatkuvasti lisää ja lyhennyksiä lykätä hamaan tulevaisuuteen.

***

Periaatteessa koko elämä on lainaa – kukaan ei ole sitä syntyessään itselleen lunastanut.

Uusi Testamentti antaa viitteitä siitä, että elämään pitää suhtautua kuin lainaan: ihmisen tulisi käyttää, kehittää ja kypsyttää saamansa ”leiviskät” niin, että elämän laina tulee niiden ”hedelmien” myötä maksetuksi sekä fyysisissä puitteissa että ennen muuta sisäisen olemuksen pysyväisluonteisina varantoina.

***

Ihminen ottaa lainaa myös muissa kuin rahallisissa asioissa. Hän poimii mm. lukemattoman määrän toisten ajatuksia ja asenteita kasvatuksen, koulun ja ympäristön kautta. Tällainen ”lainaaminen” on johonkin asteeseen saakka täysin välttämätöntä.

***

Ihmisyyteen liittyy kuitenkin aimo annos luontaista laiskuutta, joka aiheuttaa sen, että ihmiset jäävät ajattelun suhteen ”keräilyasteelle” – he eivät vaivaudu kehittämään todella omaehtoista ajattelua.

***

Kaikkea ei voi googlettaa!

***

Valmiina poimitut ajatusmuodot ovat tavallaan ”roskalainoja”, joille ei aina löydy ihmisen omasta olemuksesta kestävää pohjaa. Ulkoa tulevat ideat tulisikin ”keittää omassa kattilassa” niin moneen kertaan, että kaikki pesuvesi on niistä haihtunut, ja ajatusten todellinen ydin alkaa paljastua ja kasvattaa omaa ymmärrystä.

***

Ymmärrys on viisauden esiaste ja jotakin paljon enemmän kuin pelkkä kyky ajatella loogisesti yhtä asiaa kerrallaan. Ymmärryskin on vielä suurelta osin ”ulkoa syntynyttä.” Siihen saattaa ajan myötä sekoittua hieman suoraa oivallusta – intuitiota.

Jaakob (vanhurskas) nimittäisi tavanomaista ymmärrystä yhä ”riivaajien viisaudeksi”, koska se ei kumpua suoraan viisauden ajattomasta ja muuttumattomasta ytimestä, jossa ei ole ”vaihteen varjoa.”

Filosofi Nietzsche kirjoittaa Zarathustrassaan aivan samasta – kaikkein alkuperäisimmästä ja ainoasta todella omasta lähteestä:

”Omaajaltaan näet kaikki oma on hyvin kätketty; ja kaikista aarrekaivoksista joutuu oma viimeisenä kaivettavaksi - näin vaikuttaa painavuuden henki.”

Rukous ja joulupukki

Yleinen rukouskäsitys muistuttaa usein puhelimen käyttöään, jossa kaksi erillistä olentoa on yhteydessä jonkin välineen avulla. Jos puhetta pääsisi sivullinen kuulemaan, voisi luulla, että toisena osapuolena on Korvatunturin joulupukki.

Filosofi Nietzsche totesikin tavanomaisesta rukoilemisesta, että “Heidän polvensa palvovat, ja heidän kätensä ovat hyveen ylistystä, mutta heidän sydämensä ei tiedä siitä mitään.”

Matteuksen evankeliumissa opastetaan rukoiltaessa sulkeutumaan kammioonsa, omaan sisäisyyteensä, missä Jumala (tai ihmisyyteen liittyvät ”korkeammat olemuspuolet”) kuulee ja tietää kaiken, ilman että ihminen tietämättömyyksissään ja epäuskossaan laatii omia toiveluetteloitaan. Tämän tavan vastakohdaksi nostetaan esiin "pakanoiden tapa" harjoittaa monisanaista rukoilemista.

Keskiajan dominikaanien johtaja, Mestari Eckhart totesi, että parhaiten pyytää sellainen, joka ei pyydä mitään – hän ei pyri ohjailemaan Jumalaansa omien pyyteidensä suuntaan.

Evankeliumin esittämä rukoilemisen muoto on hyvin lähellä itämaista meditaatio-käsitettä, tai yhtä hyvin dominikaanien mentaalista rukousta. Se voidaan ymmärtää vielä syvemmin, jossa rukouksen perimmäinen tarkoitus on välitön ja välineetön sisäinen yhdistyminen henkiseen ydinolemukseen – ns. Unio Mystica.

Katolisessa kirkossa on puhuttu rukouksen kolmesta asteesta: konsentraatiosta, meditaatiosta ja kontemplaatiosta. Vasta kontemplaatiota voitaisiin syvimmässä mielessä pitää Matteuksen evankeliumin kuvaamana rukouksena, muiden ollessa sen esiasteita.

Konsentraatio tarkoittaa mielen keskittämistä henkisiin asioihin, meditaatio niiden eriasteista mietiskelyä, ja kontemplaatio sulautumista kohteeseen, joka äärimmillään on ajaton ja rajaton henki - Jumala.

Sulautuminen eli samastuminen – tietoisuuden osalta samaksi tuleminen – on juuri sitä, mitä Johanneksen evankeliumissa kuvataan yhtenä olemisena - erillisen (ja siten syntisen) olemassaolon vastakohtana. Se tarkoittaa inhimillisen, ehdollistuneen tajunnan muuttumista universaaliseksi tietoisuudeksi, jota täysin toteutuneena kutsutaan pyhäin yhteydeksi.

Se on mahdollista ainoastaan hengessä, missä ei esiinny minkäänlaista ajallisen kokemisen tuomaa eroavuutta. Paavali totesi hengen voivan tutkia Jumalankin syvyydet – koska henki on jakamaton ja ehdollistumaton ykseys.

Ei ole mikään ihme, että tällaisen tilan edellytyksiin kuuluu evankeliumien mukaan erillisen itsensä, egonsa, minäkäsityksensä eli tavanomaisen elämännäkemyksensä hylkääminen ja kadottaminen. Tämä ei tietenkään tarkoita minkäänlaista itsetuhoista pyrkimystä (jollaiseksi se tulkittiin marttyyrikirkon aikaan), vaan sisäistä vapautumista kaikista erillisen olemassaolon luomista ehdollistumista, olivat ne sitten ihmisten mielestä hyviä tai pahoja. Molemmat ovat kuitenkin suurelta osin "hyvän ja pahan tiedon - ei elämänpuun" tuotantoa.

Filosofi Nietzsche yhdistää käsitykset hengestä ja joulupukista siinä symbolisessa mielessä, että kaiken takana on täydellinen alkutekijä, jonka löytämiseen koko ilmenevä elämä on tarkoitettu:

”Minä opetan teille ystävän, jolla on aina valmis maailma lahjoitettavanaan. Ja niin kuin maailma vieri häneltä hajalle, niin se jälleen vierii hänelle kokoon kehiksi: hyvän sukeutumisena pahan työstä, päämäärien sukeutumisena sattumasta.”

Miksi Saarat nauroivat

Ensimmäisen Mooseksen kirjan 18. luvussa Aabrahamin puoliso Saara nauroi ajatellen: ”Synnyttäisinkö minä todella, minä, joka olen näin vanha?”

Suomalainen Saara Aalto voisi todeta iloiten: ”Voittaisinko minä todella, minä, joka olen Suomessa usein häviäjäksi luokiteltu?”

Saara Aalto on osoittanut todeksi sen, että sisu alkaa siitä, missä sinnikkyys loppuu. Aina voi pyrkiä voittamaan ja ylittämään itsensä.

***

Samaa henkeä – tai pikemminkin mielen laatua – vaaditaan tietojen ja taitojen lisäksi myös ihmisyyden vaikeimmassa kilvoittelussa – pyrkimyksessä voittaa oma ehdollistunut inhimillisyys ja saavuttaa (Paavalin sanoin) lopulta ”vanhurskauden seppele.”

X-factorissa näytökset tapahtuvat ihmisten ja inhimillisten tuomarien edessä. Itsensä voittamisen kenttä ja näyttämö ei ole edes Suurkirkon edessä, vaan oman sielun syvyyksissä, josta kaikki ehdollistuneen mielen luomukset pitäisi lakaista pois.

Siinä on kyseessä hyvin pitkään kestävä joulusiivous, joka joulun toteutumisen lähestyessä tapahtuu täydellisen pimeyden vallitessa: että todellinen valo tulisi selkeästi havaituksi ja vastaanottavuus sille koetelluksi.