Kohden ei juuri koskaan eikä missään

Kuvan teksti on lähellä epikurolaista elämänfilosofiaa (syö, juo ja kyökkää).

Joku aika sitten muuan miespuolinen personal trainer kantoi huolta siitä, että nuoret naiset kiinnittävät kohtuutonta huomiota takalistonsa vahvistamiseen. Tästä oli muodostunut fitness-ihanne, missä yläkeho ei enää saisi näyttää bodatulta. Pakaravillitys on trainerin mukaan syrjäyttämässä pyrkimyksen tasapainoiseen kehoon.

Joskus kauan sitten nuoret naiset opettelivat virkkaamaan, nyt he opettelevat tverkkaamaan!

Asiassa ei tietenkään ole mitään uutta, koska tasapainottomuus on aina kuulunut olennaisena osana ihmisyyteen. Raamatunkin viittaukset ”miekan ja riidan tuomisesta rauhan sijaan” tarkoittavat sitä, että jonkinasteinen epätasapaino on tarpeen ihmisyyden dynaamisen kehityksen ylläpitämiseksi.

Epätasapaino sinänsä ei siten ole ongelma – ongelmat syntyvät lähinnä siitä, että heilahtelut asioiden ääripäitä kohden ovat liian suuria.

***

Kehoon liittyvien harrastusten nykyinen omituisuus on siinä, ettei tuloksia haeta käytännön vaatimista syistä, vaan pelkän ulkonäön vuoksi. Naisten ei tarvitse enää kanniskella maitotonkkia, saati tyhjentää sontalaareja, eikä miesten raivata käsivoimin maata tai siirrellä 50 kilon apulantasäkkejä.

***

Näön vuoksi toimiminen on tietenkin hyvin inhimillistä – sellaista tapahtuu yhtä hyvin eläinkunnassa (kuten lintujen soidinmenoissa).

Ihmispopulaation erikoisuus on mm. siinä, että siinä nimenomaan naiset (paitsi joissakin viidakkoheimoissa) ovat ottaneet huolekseen kehon ehostamisen ilon tai taakan.

Miehissäkin toki ilmenee vielä runsaasti primitiivistä tarvetta pullistella lihaksistoaan, vaikkei sellainen enää johtaisikaan yksinoikeuteen paritella kaikkien ympäristön naisten kanssa.

Mahdollisimman vaalea hipiä oli naisten keskuudessa joskus hyvin muodikasta. Sen saamiseksi oli tarpeen käyttää jopa arsenikkia. Myöhempinä aikoina ihon piti näyttää kahvin ruskealta, jota edistettiin solariumeilla tai auringossa maaten (melanoomaa kerjäten).

***

Tasapainottomuus näkyy myös ravintotrendeissä. Eri ruoka-aineita julistetaan vuoron perään pannaan, kunnes ne taas havaitaan varsin kelvollisiksi.

Sellaisetkaan ajat eivät ole kaukana menneisyydessä, jolloin syötiin sitä mitä oli saatavilla – ja ellei mitään ollut, niin lisättiin mukaan olkea, pettua ja suovehkaan juurta.

***

Tasapainottomuutta löytyy tietenkin myös talousasioissa, joissa on ajauduttu valtaviin velkoihin, kun on kuviteltu, että jatkuva talouskasvu kuuluu luonnonlakeihin.

Yksityiset henkilötkään eivät enää aina osaa pitää suutaan säkkiä myöden, kun sähköposti suoltaa yhä kiihtyvään tahtiin lainatarjouksia, ja osa pankeistakin kehottaa siirtämään lyhennykset hamaan tulevaisuuteen. Lyhennysvaroilla moni perhe pääsee mukavasti polttamaan kehojaan ja maksojaan etelän tai Aasian lämpöön.

***

Myös kansainvälisissä asioissa ilmenee lisääntyvää tasapainottomuutta, kun pyritään oman maan tai ryhmittymän vaikutusvallan ja etujen kasvattamiseen välittämättä paljonkaan siitä, millaisia inhimillisiä kärsimyksiä siinä saadaan aikaan.

***

Ihminen on kokonaisuus – todennäköisesti vielä huomattavasti monitasoisempi kuin yleisesti tiedetään ja kuvitellaan. Ihmisyyden kaikki olemuspuolet eivät vielä ole edes aktiivisessa käytössä, saati tasapainossa, koska ihmiset keskittyvät liiaksi kehon ja mielen karkeimpien ilmentymien kautta saatavissa olevaan ”hyvinvointiin” ja näennäisiin ”välttämättömyyksiin”.

***

Mielen syvimmän kerrostumat, joissa todellisen ihmisyyden on määrä kehittyä, jäävät usein turhan vähälle huomiolle. Kasvatus ja muodollinen koulutus kehittävät lähinnä tajunnan pintakerroksia: tunneolemusta ja mekaanista ajattelua. Asioiden suhteiden ja todellisen merkityksen ymmärtämiseen ja oivaltamiseen ei pyritä niin määrätietoisesti kuin mitä mentaalisen kehityksen nykyisessä vaiheessa jo olisi tarpeen ja mahdollista.

***

Julkisuudessakin on nähty valitettavan selkeitä esimerkkejä siitä, millaiseen primitiivikäyttäytymiseen tasapainoton keskittyminen esim. huippu-urheiluun voi johtaa (kuten toisen pelaajan puremiseen).

Kokonaiskuva ihmisyydestä hämärtyy helposti, jos jostakin fyysisestä toiminnosta maksetaan järjettömiä (sanan varsinaisessa merkityksessä) korvauksia. Sellainen nostaa pelkän fyysisen toiminnon arvostuksen niin suureksi, ettei se lainkaan vastaa asian suhteellista merkitystä ihmisyyden todellisten tarkoitusperien edistämisessä.

Urheilulajien kirjo on kasvanut jatkuvasti, samoin niihin käytetyt julkiset varat (jäähallit yms.). Urheilu-uutiset valtaavat miltei puolet lähetysajasta, kun jokainen pallon potkaisu ja mailan huitaisu pitää näyttää koko kansalle.

Lasten lausuntojen mukaan he näyttäisivät itse kaipaavan lähinnä omaehtoista liikuntaa. Vielä 1960-luvulla vanhemmat vain rahoittivat sukset, luistimet ja jopa polkupyörät – ja liikettä syntyi aivan riittävästi ilman miljoonainvestointeja tai valmentajia.

***

Suomessa on vastikään havahduttu siihen, että poikien oppimistulokset ovat selvästi laskeneet. Tämä ei tietenkään johdu siitä, että poikien oppimiskyky olisi tyttöjä heikompi, vaan siitä, että heidän motivaationsa on alkanut suuntautua (tai jopa aikuisten toimesta suunnattu) enemmän jalkojen kuin pään käyttöön.

On selvää, että koululaitos on aina sopinut paremmin tyttöjen mentaliteettiin kuin poikien. Tätä ei voida muuttaa poistamalla sukupuolirooleja – etenkään kun roolimallit näyttävät kovin ”tyttömäisiltä”.

Tyttöjen ja poikien erilaisuus ei ole pelkkä ulkoisen kasvatuksen tulos – se on yksi olennainen tekijä elämän dynamiikassa. Tasa-arvoisuus ei edellytä samanlaisuutta, saati sellaiseen pakottamista.

Urheilussa ja armeijassa poikien (valta-osan) luontainen olemus otetaan huomioon – valitettavasti jopa vahvistetaan tsemppisyyttä ja aggressiivisuutta. Armeijassa sellainen on toiminnan tavoitteiden takia jopa perusteltavaa, ja niiden suhteen jokainen ymmärtää, ettei saatuja oppeja ole tarkoitus soveltaa siviilielämään.

***

Lienee selvää, että jos kasvatuksen ja koulujen käytäntöjä viedään yhä pehmeämpään ja vähemmän eriytyneeseen suuntaan, ollaan varsin pian samassa tilassa kuin Ruotsissa, jossa ei enää pitkään ole löytynyt ”tosi miehiä” – muuta kuin ehkä maahanmuuttajien piiristä (heissä joissakin jopa liikaa).