Keskiajan
suuri hengellinen opettaja, Mestari
Eckhart ei käyttänyt saarna-aikaansa toistelemalla ja laajentamalla sanallisesti
raamatun kertomuksia. Hän pyrki avaamaan kuulijoille tutuiksi tulleiden
lauseiden sisäistä merkitystä ja sitä, mitä niiden toteuttaminen kunkin yksilön
kohdalla edellytti ja merkitsi.
***
Jeesus
opetti usein vertauksin, mutta niidenkin avaaminen jää usein kovin
puutteelliseksi, koska sanallista ilmausta on jo varhaisilla vuosisadoilla
alettu kunnioittaa aivan liian paljon (huolimatta siitä, että monet varhaiset
kirkkoisät kannattivat allegorista tulkintatapaa).
Useat
keskiajan saarnamiehet irtautuivat pelkästä sananmukaisuudesta ja pyrkivät
löytämään pelkän konkreettisen sanoman takaa vertauskuvallisia, moraalisia ja
jumalallisiin asioihin liittyviä (analogisia) ulottuvuuksia. Tällaisesta
muodostui toimiva ohje rakentaa ja elävöittää saarna (ars praedicandi).
***
Eckhartilta on jäänyt noin 100 autenttiseksi katsottavaa
saarnaa. Joku on esittänyt, että niissä on ainoastaan yksi ydinteema: Jumalan
Pojan syntyminen ihmisen sielun korkeimmassa olemuspuolessa.
Tämä ydinteema – joka on periaatteessa myös joulun teema: ajallisuudesta ja sen
tuottamasta katoavuudesta vapautuminen (pois syntyminen), on tosin helposti löydettävissä
lähes kaikista uskonnoista ja filosofioista (paitsi epikurolaisuudesta ja
materialismista). Muita teemoja voitaisiin tämän ajatuksen rinnalla pitää
lähinnä pesuvetenä tai jopa psyykkisenä viihteenä.
***
Eckhart
käsittelee luonnollisesti myös edellytyksiä, joiden vallitessa inhimillisen
tajunnan on mahdollista vaihtua jumalalliseksi (Jumalan armosta). Lisäksi hän erittelee
erilaisia mystisiä kokemuksia, että kuulijat osaisivat tulkita niitä kohdallaan
oikein.
***
Yksi
tärkeimmistä perusedellytyksistä käy ilmi seuraavista saarnaotteista:
”Vastaanottavuus
korkeimman totuuden suhteen – ja siinä eläminen – edellyttävät, että ihminen on
vapaa ajallisuudesta niin, etteivät hänen aikaisemmat toimensa ja vastaanottamansa
mielikuvat (ehdollistumat) toimi esteinä.
Ihmisen
on oltava (sisäisesti) tyhjä ja vapaa. Hänen on vastaanotettava jumalainen
lahja ikuisessa Nyt-tilassa, sekä
johdettava se esteettä takaisin alkuperäiseen valoon.”
Paavali
sanoo: ’Iloitkaa Herrassa’ (Fil. 3:1). Meidän tulisi kaikessa pysyttäytyä
Herrassa eikä etsiä tietoa tai iloa Hänen ulkopuoleltaan, vaan iloita
pelkästään Hänessä.
Pyhä
Augustinus sanoo
sellaisen iloitsevan alati, joka iloitsee ajattomuudessa.
Hän sanoo:
’Iloitkaa alati’, ajan yläpuolella, sekä: ’Älkää murehtiko: Herra on saapuvilla
ja lähellä.’
Sielun,
joka aikoo iloita Herrassa, täytyy heittää pois kaikki huolehtiminen (vrt.
Matt. 6:25), ainakin silloin, kun se antautuu Jumalalle. Tästä syystä hän
sanoo: ”Älkää murehtiko: Herra on saapuvilla ja lähellä”.
Hän
viittaa meidän sisäisimpään olemukseemme:
mikäli Jumala sieltä löytää meidät kotoamme -
eikä sielu ole lähtenyt kävelylle viiden aistin kera. Sielun pitää olla kotona
sisimmässä, korkeimmassa ja puhtaimmassa olemuksessaan, pysyen sisäisyydessä
eikä katsella ulos: silloin ’Jumala on saapuvilla ja lähellä.’”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti