Matteuksen evankeliumi esittää hyvin selkeästi
perusnäkemykset Kristuksen todellisesta seuraamisesta:
”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän
kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo
pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun
tähteni, hän löytää sen (Matt. 16:24–25).”
Hieman myöhemmin evankeliumi tarkentaa
suhtautumista toisiin ihmisiin: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi (Matt.
19:19).”
***
Edelliset lausumat eivät tietenkään kehota
itsetuhoiseen käyttäytymiseen tai äärimmäiseen asketismiin, vaan asteittaiseen –
ja lopulta täydelliseen – luopumiseen itsekeskeisyydestä. Se ei tarkoita minkäänlaista
laumahenkisyyteen paluuta (joka olisi degeneraatiota), vaan koko persoonallisen
tiedostamistavan ja tahdon muutosta aivan toisen laatuiseksi: evankeliumin
sanoin – Isän tahdoksi.
***
Ikivanha intialainen suureepos, Mahabharata, on neljä kertaa laajempi kuin Raamattu. Yksi
sen tunnetuimmista osista on Bhagavad Gita. Siitä löytyy mm. tämä ”hengen
seuraamista” esittävä lause:
”Ihminen, joka tekee minun työtäni pitäen minua
ainoana antaumuksensa kohteena – ollen lisäksi vapaa kaikista kiintymyksistään
sekä vihasta ketään kohtaan – ainoastaan sellainen voi tulla minun luokseni (Bhagavad
Gita 11.54–55).”
***
Näiden ilmausten keskeisen sanoman
yhdenmukaisuutta ei tarvinne hakea suurennuslasin kera. Molemmat kehottavat
ihmistä tarkastelemaan tavanomaista suhdettaan omaan itseensä, että ihminen
oivaltaisi, miten tiukasti hänen mielensä on ehdollistunut ja rajoittunut menneisyyden
synnyttämiin reaktiomalleihin (vanhoihin leileihin) ja omaan minäkuvaansa.
Mieli tulisi pyrkiä asteittain suuntaamaan
uudelleen johonkin jokapäiväisiä askareita ja minuutta paljon suurempaan ja
merkittävämpään. Sellainen on ”lepopäivän pyhittämistä” (minä päivänä tahansa –
lopulta joka hetki).
Jokainen tietää kuinka vaikeata ihmisen on päästä
eroon vihasta, loukkaantumisesta ja ärsyyntymisestä. Sellainen on vaikeata aina
niin kauan kun on olemassa jokin, joka voi vihastua tai loukkaantua. Tämä jokin
on erillinen minä tuntemus. Vasta ”elämänsä kadottaneet” ovat löytäneet
sellaisen sisäisen pysyvän tilan (todellisen elämän), jota mikään ulkoinen ei
enää voi järkyttää.
***
On ymmärrettävää, että hengen elämän –
jumalallisen – avautuminen avaa myös pääsyn korkeisiin luoviin voimiin, jolloin
piileväkin taipumus vihaan olisi vaaraksi sekä ihmiselle itselleen että hänen
ympäristölleen.
Matteuksen evankeliumi kertoo Jeesuksen tarpeesta
salata henkisiä totuuksia niiltä, jotka eivät vielä olleet niihin kypsiä:
”Sen tähden minä puhun heille vertauksilla, että
he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä
(Matt. 13:13).”
***
Kaikissa hengellisissä perinteissä on tuotu esiin
tarvetta puhdistaa oma mieli kaikista alemmista taipumuksista – ovat ne sitten
luonteeltaan aineellisia tai psyykkisiä haluja tai himoja. Katolisen kirkon
piirissä tällaiseen lienee pyritty mm. pappien selibaatin kautta, mikä on usein
aiheuttanut mielen kieroutumia siten, että halu on suuntautunut jotakin muuta (vartioimatonta,
jota Raamattu ei suoraan kiellä) kuin naista kohtaan.
***
Henkisen suuntautumisen täytyy pohjautua sisäiseen
kutsuun ja olla luonnollista. Pakotettu mieli joko kieroutuu, teeskentelee,
kovettuu tai näivettyy (tulee suolapatsaaksi).
Matteuksen evankeliumi esittää, että ihmisen
tulisi löytää sydämelleen, syvälle ymmärrykselleen kestävä suuntaus:
”Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun
sydämesi (Matt. 6:21).”
Kun suuntaus on löytynyt, tapahtuu myös mielen
kurinalaistaminen ja rauhoittaminen ilman pakottamista.
***
Bhagavad Gita kirjoittaa kurinalaistamisesta:
”Itsensä kurinalaistaneet luopuvat toimiensa hedelmistä ja saavuttavat
täydellisen rauhan, mutta kurittomat ja itsekkäiden halujen vallassa olevat
kiintyvät ja joutuvat kahlehdituiksi tekojensa hedelmiin (Bh.G. 5:12).”
Markuksen evankeliumi kuvaa myös maallisiin,
katoavaisiin hedelmiin kiintymistä:
”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän
voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa (Mark.
8:36)?”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti