Tähtäimen voidaan todeta
olleen aikaan ja asiaan suhteuttaen kohdallaan mm. Simo Häyhällä, joka viime sodan aikana lyhensi monen vastapuolen nuoren
miehen elämäntaipaleen fyysistä osiota.
***
Nykyisessä länsimaisessa kulttuurissa
käsitetään viides käsky yleensä
niin, että toisen ihmisen surmaaminen on periaatteessa aina kiellettyä. Tulkintaan
lienee sekoitettu hieman Matteuksen
evankeliumin näkemystä, jonka mukaan jo pelkkä vihamielinen ajatus on
tuomittavaa.
Juutalaiset itse tosin tulkitsivat kiellon koskevaksi lähinnä omaa lähipiiriä –
kaukaisemmat voitiin Jumalaan nojaten ”vihkiä miekan terällä tuhon omaksi
(karja mukaan lukien)”.
Lähipiirissä tapahtuneet
surmat sovitettiin yleensä verikostona, mutta jos ne olivat vahinkoja (nykyisiä
kuolemantuottamuksia), niin tekijöillä oli mahdollisuus hakeutua
turvakaupunkeihin.
***
Monet haaveilevat siitä,
että väkivaltaisuudet lopetettaisiin jollakin kansainvälisellä, yhteisesti
valvotulla sopimuksella. Ajatus jäänee haaveeksi vielä hyvin pitkäksi aikaa,
koska sen täydellinen toteutuminen edellyttäisi perusteellisia muutoksia
ihmisten psyyken toiminnoissa.
Aineellisten asioiden,
vallan ja kunnian haluaminen ovat ihmisyyteen kuuluvia ”vetovoimia”. Niiden tarkoituksena
on pitää yllä tajunnallista evoluutiota (muutosta), joka saattaisi hidastua,
jos olosuhteet tehtäisiin liian pehmeiksi.
Jopa sota saattaa joiltakin
osin ”jalostaa” ihmisluontoa – muutenkin kuin vain tietoisuutena sen kauhuista.
Se voi synnyttää kärsivällisyyttä ja uhrimieltä, joilla on tärkeä merkitys
ihmisyyden korkeimpien (henkisten) tavoitteiden saavuttamisen kannalta.
Voitaneen väittää, että
todellisia pasifisteja ovat ne, jotka ovat itse kokeneet sodan pahimmat
hirveydet (poikkeuksiakin toki löytyy).
***
Matteuksen evankeliumissa väkivallattomuuden tähtäin ja edellytykset asetetaan
selkeästi ”maallisen horisontin yläpuolelle” – jopa ajan ja tilan ulottumattomiin.
Tähtääjän on määrä
kadottaa itsensä ja tavanomaisen elämäntajuntansa yhdistyessään sisäisesti
äärimmäiseen kohteeseensa.
***
Sanotaan, että Mestari Eckhartilla – samoin kuin Nasaretin Jeesuksella, apostoli Paavalilla,
Ristin Johanneksella ja jopa ”jumalattomalla” Nietzschellä – oli tähtäimissään ainoastaan yksi kohde: itsetietoinen,
jumalallinen ja pysyvä olotila.
Eckhart kutsui sitä ”Jumalan Pojan syntymäksi ihmisen sielun puhtaimmassa
olemuksessa”, Jeesus ”syntymäksi ylhäältä, tai Isän ja minän samuudeksi”.
Paavali kehotti pukemaan ylleen Kristuksen tai tulemaan hänen kaltaisekseen
(antamalla hänelle oman puhdistuneen olemuksensa kautta muodon).
Ristin Johannes neuvoi vapauttamaan tajuntansa kaikesta Jumalaan kuulumattomasta pukemalla
sisäisyytensä ”uskon, toivon ja rakkauden kaapuun”.
Filosofi Nietzsche toteaa, ettei ihminen ole mikään lopullinen
tarkoitus, vaan pelkkä voitettavaksi ja ylitettäväksi tarkoitettu välivaihe yli-ihmisyyteen (Kristukseen), joka
merkitsi tietoisuuden paluuta takaisin alkuperäiseen, jumalalliseen tilaansa.
***
Fyysisen ja psyykkisen
elämän puitteissa ihmiset asettavat tähtäimensä omaksumiensa mielikuvien
pohjalta – usein hieman yläkanttiin, mikä tuottaa pettymyksiä.
Elämän tuulet ovat usein arvaamattomia,
joten hyvinkin tähdätyt ”laukaukset” voivat mennä harhaan. Monesti tosin
joudutaan myöhemmin toteamaan – hyvä että meni!
Elias Lönnroth kuvasi eräässä lehtiartikkelissaan kahta miestä, joista toinen oli
asettanut ”tähtäimensä” kiinteästi hyvin korkealle ja kompasteli sitten
pieniinkin ”maallisiin esteisiin”. Toinen suuntaili ”tähtäintään” myös
tavanomaisen elämän kohteisiin ja välttyi kompasteluilta. Kumpainenkin saavutti
lopulta saman tavoitteen, jossa ”kohteen Isäntä” ihmetteli ensimmäisen risaista
olemusta todeten, että Hänen vuorensa on kohteena niin korkea, ettei sitä
tarvitse pitää jatkuvasti silmissä, vaan tulisi myös ottaa vaarin askeleistaan
(ottaa niistä oppinsa).
***
Jopa kreikan sana ”synti” (hamartia) merkitsee harhaan osumista
huolimatta varsin kelvollisesta ”tähtäyksestä”. Hyvä ”tähtääminen” merkitsee
kykyä keskittää huomionsa johonkin asiaan – osuminen edellyttää tietoa ja
taitoa saattaa asia loppuun saakka.
***
Koko ihmisyyden kannalta ”asioiden
loppuun saattaminen – Consummatun Est”
toteutuu (jos on toteutuakseen) yleensä useiden vaiheen kautta. Niissä ”tähtäin”
asettuu yhä abstraktimpiin kohteisiin, kunnes kaikki erilliset kohteet, ja
tähtääjä itse, jäävät taakse ja antavat sijaa sille, jossa on kaikki valmiina –
ikuisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti