Pako maailmasta

Pako maallisesta ei henkisessä mielessä merkitse pakoa maailmasta, vaan mielen irrottautumista maallisesta – katoavaisesta.

Monissa askeettisissa suuntauksissa maailma – erityisesti sen ihmisten asuttamat paikat – nähdään kaiken pahan alkuna ja juurena, josta on syytä eristäytyä joko täydelliseen yksinäisyyteen tai johonkin samanhenkisten (tai -mielisten) yhteisöön.

On selvää, että yksinäisyys, luostarit ja ashramit tarjoavat hiljaisuutta, jossa mieli on voi rauhoittua ja syventyä. Toisaalta on selvää sekin, että ulkoisesti haasteeton ympäristö ei ole omiaan koettelemaan mielen todellista vakautta. Ihminen saattaa uskotella päässeensä irti kaikista paheistaan, mutta todellisuudessa mitkään virikkeet ja houkutukset eivät vain nosta niitä pintaan.

Filosofi Nietzsche totesi, että erämaahan tulee usein mukaan myös sika! Hän viittasi siihen, että erämaassa (tai samanhenkisten yhteisöissä) ihminen ei edes huomaa luonteessaan yhä piilevää heikkoutta, kun mikään ulkoinen ärsyke ei kaiva sitä esiin.

Eristäytyminen sopii parhaiten ihmisille, jotka keskittyvät meditaation kautta suoraan sisäiseen oivaltamiseen, kontemplaatioon. Sellainen ei kuitenkaan ole kaikille luontaista. Monet haluavat pyrkiä henkisyyteen esim. epäitsekkään toiminnan ja/tai antaumuksen kautta, mikä ei tietenkään ole mahdollista erämaan hiljaisuudessa.

On todennäköistä, että varsin monet pyhimyksiksi luokitellut askeetit eivät ole joka suhteessa kasvaneet nimityksensä arvoisiksi – osittain juuri siksi, ettei ulkoinen elämä ole asettanut heille riittäviä haasteita (tai he itse ovat ne torjuneet). Monet heistä ovat myös harjoittaneet ankaraa asketismia saadakseen sen kautta itselleen hengellisiä palkkioita – mikä on osoitus itsekkäistä motiiveista (palvovat Jumalaa kuin lehmää – maidon takia – ja siten kelvottomasti).

Yksi hienoimmista henkisyyden harjoittamisen muodoista on siinä, että ihminen pyrkii joka tilanteessa toimimaan parhaan tietonsa ja tuntonsa mukaan sekä unohtamaan välittömästi kaikki toimistaan mahdollisesti seuraavat ”hedelmät”. Teoriassa sellainen on helppoa – käytännössä erittäin vaikeata.