Odotuksen aika

Odotuksen aika alkoi – vai olisiko odotus meidän normaali olotilamme? Ihmisellä on taipumus odottaa aina jotakin – mieluummin aikaisempaa parempaa. Hän odottaa elämän ja toisten ihmisten kääntävän miellyttävät puolensa häntä ja hänen lähipiiriään kohden – varsinkin, jos hän itse jo katsoo suorittaneensa oman osansa moitteettomasti.

Elämässä koetut asiat – hyvät tai pahat – synnyttävät toiveita ja pelkoja, joita ihminen heijastaa huomiseensa unohtaen sen, että hän voi elää vain hetkeä kerrallaan (ei eilisen muistoissa eikä huomisen haaveissa).

***

Lienee totta, että voimakkaat toiveet saattavat aikojen saatossa jopa toteutua. Lienee totta sekin, että niiden toteutuminen ei aina ole ihmiselle todella hyväksi – niin että ne todella edistäisivät hänen oman sisäisen tarkoituksensa toteutumista.

***

Inhimillinen mieli haluaa elämänpiiriinsä jatkuvasti joko ulkonaista tai psyykkistä lisäystä – lisäysten laatuvaatimukset jäävät usein varsin epämääräisiksi ja ulkokohtaisiksi.

Tässä ei tietenkään ole mitään moitittavaa, sillä ihmisen saattaa olla hyvä tulla (maallisista virikkeistä) rikkaaksi, että hän voisi joskus luonnollisella tavalla (kyllästyen) tulla (henkisessä mielessä) köyhäksi.

***

Me otamme yleensä mielellämme vastaan kehotuksen: ”Anokaa niin teille annetaan”, mutta petymme pahasti, kun emme saa anomuksillemme vastinetta – ainakaan itse haluamassamme muodossa.

Eckhartin mukaan anomusten kohde on kuitenkin niin viisas, ettei se yleensä toteutua sellaista, jonka me käyttäisimme enemmän tai vähemmän itsekkäisiin tarkoituksiin. Huonokin anomus saattaa tosin toteutua sen takia, että me oppisimme tarkemmin katsomaan, mitä on syytä pyytää.

Eckhart totesi lisäksi, että sellainen anoo kaikkein parhaiten, joka ei ano mitään! Sellainen ihminen luottaa täydellisesti siihen, että ”teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä anottekaan. (Matt. 6:8)

Jaakob kehotti kirjeessään ihmisiä anomaan ennen muuta todellista (henkistä) viisautta, että he osaisivat välittömästi päätellä, mikä on oikeaa ja täydellistä toimintaa.

***

Joulun odotukseen liittyy evankeliumin kertomus taivaallisesta sotajoukosta ylistämässä Jumalaa ja toivottamassa ihmisille rauhaa:

”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” (Luuk. 2:14)

Ihmisten keskeinen pysyvä rauhan tila on saavutettavissa vasta sitten, kun rauha on laskeutunut jokaisen ihmisen mieleen ja sydämeen. Ihmiskunnalla on edessään vielä pitkä korpivaellus ennen kuin kaikki ahneuden, kateuden, vihan, typeryyden ja itsekkäiden odotusten alkeisvoimat ovat menettäneet otteensa ihmisten tajunnasta.

***

Kristikunta on jo kaksituhatta vuotta odottanut Kristuksen toista tulemista ajatellen, että Kristus voisi välittömästi poistaa heiltä kaikki epämiellyttävät asiat ja muuttaa heidät jopa itsensä kaltaiseksi.

Ulkoisen tulemisen odotuksessa on usein unohdettu se, että Kristuksen tuleminen saattaa olla todennäköisempää sisäisen olemuksen avautumisen kautta – Kristuksen avulla – mikäli ihminen on sellaiseen valmis ja ”maallisesta vapautunut”.

Mestari Eckhart avaa joulun valon vastaanottamisen (tai -ottamattomuuden) ajatusta ja Johanneksen evankeliumin alkua eräässä saarnassaan:

”’Pimeys ei voi vastaanottaa tai käsittää valkeutta’ (Joh. 1:5). Tämä johtuu siitä, että ne väylät, joita pitkin valon tulisi saapua, ovat pimeyden ja kavaluuden tukkimia: valo ja pimeys eivät voi ilmetä samanaikaisesti - eivät liioin Jumala ja luodut olennot: mikäli Jumalan on saavuttava, täytyy olentojen (tai olennollisuuden, ehdollistuneisuuden) samanaikaisesti poistua.”

Joulun aikaan me voimme kuitenkin hyvällä omallatunnolla sanoa: syödään, juodaan ja ollaan iloisia – kunhan vain katsomme, mitä syömme ja juomme – ja kuinka syvälle ja kestävälle perustalle ilomme rakentuu.

Odotuksen ajan tulisi olla myös valmistautumisen aikaa.