Suomalaisten näkemyksiä pyhästä

Lähes kaikkien perinteiden mukaan Jumala yksin on pyhä (ikuinen, täydellinen ja muuttumaton). Raamatun mukaan Jumala on henki, jota kukaan ei voi nähdä tai kuvailla. Häntä on siten rukoiltava (jos rukoillaan oikein) hengessä ja totuudessa – ja että tuo olisi mahdollista, täytyy ihmisen olemuksessa tietenkin olla jotakin henkistä, johon yhdistyen myös välitön ja välityksetön yhteys Jumalaan saattaa käydä mahdolliseksi.

Joulun sanoma todistaa periaatteessa juuri sitä, että pyhä on saavutettavissa – että ihmisen on mahdollista havaita pimeydessä aina loistava valo, mikäli hän lopettaa maailman lukemattomien valojen liiallisen ihastelun ja arvostamisen – oma itsensä mukaan lukien. Tämä tietenkin edellyttää totuudellisuutta, psyykkisen olemuksen täydellistä vilpittömyyttä ja puhtautta.

Suomessa pyhä-käsite näyttää jossakin vaiheessa hieman hämärtyneen, mistä osoituksena on mm. se, että tässä kielessä puhutaan pyhiinvaelluksesta ja -vaeltajista, joissa pyhä-sana on monikkomuodossa.

Englannissa pyhiinvaeltaja on Pilgrim (latinan sanasta Peregrinus=vaeltaja), saksassa Pilger tai Wallfahrer, ruotsissa Pilgrim tai Vallfärdare, ranskassa Pélerin. Näistä suomi näyttäisi olevan ainoa kieli, jossa viitataan monikkomuodossa täysin konkreettisiin vaelluskohteisiin, pyhiksi väitettyihin paikkoihin tai jopa pyhien jäännöksiin, joilla ei ole mitään tekemistä todellisen pyhän kanssa.

Useimmiten ns. pyhiinvaeltajat odottavat itselleen raskaan matkan johdosta jonkinlaista palkkiota, jopa synneistä vapauttamista, jollainen on luonteelta itsekästä ja perustuu keskiaikaiseen taikauskoon.

***

Suomen kulttuurirahasto ja ajatuspaja e2 ovat suorittaneet tämän ja viime vuoden aikana pyhänä pitämisestä kyselytutkimuksen, johon osallistui yli 6000 suomalaista vastaajaa.

Kirkkososiologian professori Anne Pessi on yksi tutkimuksen tekijöistä yhdessä e2:n tutkijoiden, valtiotieteiden tohtorien Ville Pitkäsen ja Jussi Westisen sekä yliopistolehtorin Henrietta Grönlundin kanssa. 

***

Tutkijoiden mukaan on hämmästyttävää, että kirkko ja uskonto edustavat pyhää ainoastaan joka kuudennelle suomalaiselle. Lähes yhtä monet pitävät pyhänä itseään ja mielipiteitään (etenkin nuoret). Kirkon kannalta tämä on tietenkin hyvin huolestuttava kuva, vaikka lähes 70 % suomalaisista yhä lukeutuu sen jäsenistöön, ainakin muodollisesti – muotojen takia.

Pe­rä­ti 68 pro­sent­tia suo­ma­lai­sis­ta liit­tää py­hyy­den ko­ke­muk­sen rak­kau­teen ja lä­hei­siin. Yli puo­let suo­ma­lai­sis­ta pi­tää py­hä­nä myös omaa rau­haa, ko­tia, le­poa sekä ih­mi­sar­voa. Joillekin yk­si­lön­va­paus, ih­mi­sar­vo, tie­de, tai­de ja kult­tuu­ri ovat kes­ki­mää­räis­tä py­hem­piä asi­oi­ta.

***

Suoritettu kysely itsessään mittaa kuitenkin pelkästään sitä, millaisia tavanomaisen elämän muotoja ja olosuhteita suomalaiset kohdallaan arvostavat. Mitkään paikat, ajankohdat, elinolosuhteet, harrastukset, uskomukset – saati mielipiteet – eivät kuitenkaan ole pyhiä ja muuttumattomia, vaan kuuluvat ”tämän maailman asioihin, joita koi syö ja ruoste raiskaa”. Tutkimus koskettaa siten ainoastaan ihmisten aineellisia, sosiaalisia ja eettisiä arvostuksia.

***

Esittämiäni huomioita voidaan tietenkin pitää semanttisena nipottamisena, mutta joihinkin elämän syvimpiä ulottuvuuksia kuvaaviin termeihin kannattaisi kuitenkin kiinnittää hieman tarkempaa huomiota.

Vanhoissa kielissä henki liitetään sanaan hengittäminen – lähinnä siitä syystä, että koko ilmenevä luonto toimii syklisesti, hengityksen tapaan. Henki itsessään on kaiken olevaisen perusta – se ydinolemus, josta ihminen ei voi saada mitään tietoa kadottamatta ensin tilapäiset näkemyksensä ja kuvitelmansa kaikesta – erityisesti omasta itsestään. Vasta sitten henkinen saattaa alkaa avautua – tai muuten Raamattu ja monet muut arvostetut (vaan ei sellaisinaan pyhät) kirjoitukset raukeavat tyhjiin.

Joten pitäkäämme pyhä yhtenä, alkuperäisenä, ikuisena ja jakamattomana pyhyytenä – ja tilapäiset mukavat asiat hetkellisinä mukavina asioina.