Vanhassa vara parempi

Totesi jo vanha kansa ja jatkoi, että vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia.

Tällaiset käsitykset heijastavat hyvin monille ihmisille tyypillistä, periaatteellista, psyykkisen lepokitkan tapaista muutosvastusta.

Epäilys kaikkea uutta kohtaan saattaa johtua myös kokemuksesta, etteivät hetikään kaikki uudet ideat ole osoittautuneet onnistuneiksi.

Esimerkkejä voidaan löytää mm. uusista rakennustavoista, joista on seurannut pahempia ongelmia kuin mitä vanhoissa ja viluisissa hirsitaloissa koettiin.

Myös yhtenäiskoulu näyttää tuottavan epätyydyttäviä tuloksia, koska turhan suuri osa ikäluokasta ei motivoidu koulun oppiaineista. Vanhan rinnakkaisjärjestelmän asiallinen kehittäminen olisi voinut johtaa parempiin tuloksiin.

***

Muutosvastus on sekä luonne- että ikäkysymys. Nuoret ihmiset hakevat muutosta jopa sen itsensä takia tai vastustaakseen vanhempien esittämiä ”aikansa eläneitä totuuksia.” Vanhemmissakin ikäluokissa löytyy yksilöitä, jotka ovat keskimääräistä joustavampia uusille ajatuksille tai jopa esittävät niitä itse.

Oppineisuus itsessään ei kelpaa ajatuksellisen joustavuuden takeeksi, koska monet oppineetkin ehdollistuvat oman alansa yleisiin näkemyksiin eivätkä sitten kovin helposti ota vastaan mitään poikkeavaa (muuta kuin tietenkin itse esitettyä).

***

Jo Platon käsitteli muutosvastuksen yhteiskunnallista merkitystä todeten, että muutoksia vastustavat ja niitä puoltavat tulisi pitää vuorovaikutuksessa, että asiat kehittyisivät ilman yli- tai alilyöntejä. Vuorovaikutus oli Platonin mukaan mahdollista ainoastaan silloin, jos eri ryhmien kesken vallitsee riittävän yhtenäinen käsitys siitä, mikä elämässä on olennaista.

***

Platon esitti myös suuria varauksia demokratian suhteen, koska se ei hänen mukaansa ”ollut hyvä hyvässä eikä pahassa”, koska mihin tahansa asiaan löytyi omat vastustajansa. Filosofi suositteli ”valistunutta diktatuuria”, jonka ongelmaksi on historiallisesti muodostunut ”huutava pula valistuneista diktaattoreista.”

Historia vilisee hirmuhallitsijoita, eikä nykypäiväkään ole niistä päässyt eroon. Vanha kansa väitti, että valta turmelee – mikä pitää paikkansa vain silloin, jos vallanpitäjässä itsessään löytyy sisäinen alttius turmeltumiseen.

Kuitenkin on selvästi havaittavissa, että useimmat kansat – suomalaiset mukaan lukien – kaipaavat keulakuvakseen jonkinlaista ”filosofikuningasta”, joka kelpaa kaikkien moraaliseksi esimerkiksi ja kykenee ajamaan koko kansa etua.

Kansojen parissa on myös huomattu, että poliittiset järjestelmät nostavat usein esiin varsin kapea-alaisia ja valtaan mielistymään taipuvaisia persoonia. Tämä käy ilmi siinä, että monissa maissa on etsitty johtajia tavanomaiseen politiikkaan sitoutumattomista toimijoista.

***

Elämän tarkoituksiin syvästi paneutuneet filosofit (mikäli heitä jostakin löytyy) eivät yleensä ole kovin kiinnostuneita vallasta muuta kuin velvollisuutena ja siinä suhteessa, missä valta voi palvella ihmisyyden ylentämistä.

***

Tänä päivänä muistellaan monilla tavoin Suomen sadan vuoden takaisen sisällissodan tapahtumia. Muuan erikoinen persoona niissä tiimellyksissä oli Yrjö Kallinen, joka tuomittiin toimistaan tai niistä huolimatta neljään kertaan kuolemaan. Hän ei itse suostunut anomaan edes armoa.

Vankila-aikoinaan hän päätti itsekseen, ettei enää koskaan tottelisi ketään eikä mitään arvovaltaa, käskijää, hallitusta, jumalia tai enkeleitä – muuta kuin siinä, minkä hän itse tuntisi oikeaksi tai parhaaksi mahdolliseksi.

Opetusneuvos Kallinen oli tinkimätön, filosofisesti suuntautunut pasifisti, joka kuitenkin joutui hoitamaan pari vuotta Suomen puolustusministerin tehtäviä.

Lisätietoa Yrjö Kallisesta ks.
http://kalervomielty.blogspot.fi/2017/02/elammeko-unessa.html

***

Suomen historiaa tarkastellen voidaan havaita, että kansan keskuudesta on sen identiteetin syntymisen ja vaikeimpien vaiheiden aikoihin noussut merkittäviä persoonia, jotka eivät ole katsoneet omaa etuaan, vaan ovat voimiaan säästämättä toimineet kansan kehityksen turvaamiseksi. Samalla he ovat toimineet esikuvina koko kansalleen.

Saattaisi olla jopa niin, että helppoina aikoina karismaattisia johtajia ei edes tarvita, vaan silloin myös keskinkertaiset saavat tilaisuuden harjoitella vaarantamatta kokonaisuutta.

Demokratian ongelmallisuudesta

Demokratian toiminnalliset ongelmat voidaan yleisessä mielessä löytää äänestäjien ja valtaan valikoitujen puutteellisista tiedoista, taidoista tai näkemyksistä.

Äänestäjän näkemys edustajaehdokkaasta perustuu usein edustajan ulkoiseen olemukseen ja äänestäjän mahdollisuuteen samastaa itsensä ja omat intressinsä häneen. Tältä pohjalta valitaan helposti itsensä kaltaisia, mikä aikoinaan johti myös kirkollisten toimijoiden hengellisen tason laskuun. Varsinkin nykyisen median aikana äänestetään ehdokkaiden tunnettavuuden tai etuihin liittyvien lupausten nojalla.

Ihmisten on vaikea päätellä, mikä on heille todella hyväksi ja mikä vain lisää heidän hetkellistä mukavuuttaan.

Niin kauan kun jokin parlamentti edustaa ”kansaa parhaimmillaan”, saattavat asiat pysyä suurin piirtein hallinnassa. Mikäli päättäjiin kerääntyy liian suuri joukko tietämättömiä ja pelkkiä nurkkakuntaisia etuja ajavia kansalaisia, ollaan varsin pian suurissa vaikeuksissa.

Valta ja vastuuntunto eivät hetikään aina pysy tasapainossa.

***

Tarkoituksena ei tietenkään voi olla se, että päätöksentekijöiltä vaadittaisiin akateeminen tutkinto yhteiskuntatieteissä (perustiedot eivät tosin ole pahitteeksi – äänestäjilläkään).

Mikään tutkinto ei sellaisenaan takaa viisautta ja vastuullisuutta, vaan usein jopa edistää ”vallan nousemista päähän.”

***

Monet hiljattain suoritetut vaalit niin kotimaassa kuin ulkomailla (esim. Ranskassa) osoittavat selkeästi, miten nopeasti äänestäjien mielipiteet voivat muuttua. Niin sanottu sosiaalinen media selittää osan ilmiön yleistymisestä, mutta se todelliset syyt ovat siinä, etteivät ihmiset vaivaudu rakentamaan omia näkemyksiään kovin vankalle perustalle.

***

Suora demokratia (kansanäänestys jostakin asiasta) näyttää usein johtavan yllättäviin tuloksiin (kuten brexit), joiden järkevyyttä joudutaan sitten testaamaan vuosikausia.

Tiheään toistuvat vaalit olisivat varma tapa kyllästyttää ihmiset demokraattisten oikeuksiensa käyttöön.

Monissa maissa Ihmiset näyttävät silloin tällöin kyllästyvän tavanomaiseen politikointiin ja etsivät toisenlaisia vallanpitäjiä (USA, Ranska) eliitiksi mieltämänsä ulkopuolelta. He rakentavat näin uutta poliittista eliittiä, jonka uskovat ratkaisevan kaikki kasautuneet ongelmat – mieluummin tietenkin äänestäjien itsensä eduksi.

***

Demokratia sinänsä ei tietenkään korjaa asioita – sitä ei sellaisenaan voi syödä tai juoda.

Niin sanottu arabikevät nosti valtavan innostuksen maissa, joiden hallinto koettiin hyvin itsevaltaiseksi. Saavutetut tulokset kuolonuhreineen ja hallitsemattomine pakolaisaaltoineen eivät todellakaan ole kovin mairittelevia.

***

Demokratioissa yhteisen taloudellisen hyvän jakamisessa innostus ohittaa usein kestävyyden rajat. Aina ei haluta nähdä sitä yksinkertaista asiaa, että jaettavalle täytyy varsin pian löytyä reaalinen perusta.

Hyvinvointia – erityisesti kulutusta – ei voida jatkuvasti lisätä ulkomaisen velan varassa.

Yksittäinen ihminen saadaan kyllä helposti lopettamaan yli varojen eläminen. Kansantaloudessa sellaisen (etenkin lakeihin sidotun) lopettaminen näyttää olevan käsittämättömän vaikeata.

***

Nobelisti John Keynesin elvytysnäkemyksiä on useissa länsimaissa sovellettu surutta niin lama- kuin nousukausinakin.

***

Poliittinen oppositio katsoo yleensä tärkeimmäksi roolikseen vastustaa periaatteessa kaikkia esityksiä ja pyrkiä julistamaan niitä kansalle mahdollisimman negatiiviseen sävyyn.

Hallitseva ryhmittymä esittää usein toiminnalleen järkeen vetoavia perusteita (kuten tilastoja ja ylivelkaantumista), joita vastaan oppositio hyökkää huomattavasti tunteenomaisin argumentein.

***

Sekä maallisessa että hengellisessä vallankäytössä on jo muinoin todettu, ettei pelkkään järkeen kannata vedota, koska ihmisten yleisin tietoisuuden painopiste on yhä tunnetasolla.

Tunteellisia ”vetonauloja” haetaan usein yksittäisistä, tunteisiin voimakkaasti vetoavista esimerkeistä, joilla pyritään vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen jonkin asiakokonaisuuden suhteen.

***

Filosofi Platon ei pitänyt demokratiaa kovin hyvänä järjestelmänä, koska siinä järkevillekin esityksille löytyy aina omat vastustajansa, jolloin joudutaan hakemaan kompromisseja.

Valistunut diktatuuri olisi hänen mielestään paras ollut tapa hallita, mutta historia on opettanut, että valistuneiden sijasta yksinvaltaan on valitettavan usein noussut lähinnä neuroottisia ja vainoharhaisia persoonia.

Todella viisaat eivät enää hae itselleen valtaa tai edes kunniaa, sillä varsinainen viisaus voi avautua vasta silloin, kun kaikki persoonaan liittyvät etunäkökohdat ovat luonnollisen kehityksen myötä ohitetut.

***

Julkisen sektorin toiminta-ala on Suomessakin saattanut laajentua liikaa, jolloin on syntynyt kilpailua sen mahdollistamista eduista (rahallisista tai työpaikoista).

***

Suomalaiseen demokratiaan näyttää hiljalleen kulkeutuvan tapa tehdä varsin pienistä asioista oikeusjuttuja, vaikka kaikkien pitäisi tietää, että oikeuslaitoksissa jo vakavien asioiden käsittely kestää turhan kauan.

Mediakaan ei ainoastaan tyydy nostamaan asioita otsikkoihinsa, vaan tekee myös tutkintapyyntöjä tukeakseen omia paljastuksia.

***

Demokratian toimivuuden kannalta niin sanottu lähdesuoja on paikallaan silloin, kun varjellaan yksilöiden henkeä ja terveyttä. Muussa tapauksessa se kannustaa helposti perättömiin ilmiantoihin ja antaa medialle tarpeettoman paljon vapauksia kehitellä kohujuttuja.

***

Elämä on sitä varten, että ihmiset oppisivat kantamaan vastuun omista tekemisistään ja sanomisistaan. ”Kivien nakkelu puskan takaa” ei enää kuulu sivistyskansan käytökseen.

Nimimerkkien käyttö hyökkäävissä julkaisuissa on sekin varsin kyseenalaista. Mikäli joku ei uskalla sanoa asiaansa omalla nimellään, olisi hänen ehkä parasta vielä vaieta.

***

”Aikuiskasvatuksellisessa mielessä” ongelmallinen on esim. verottajan pari vuotta sitten lanseeraama palvelu, jossa voi nimettömänä ilmoittaa havaitsemiaan tai luulottelemiaan ”lähimmäistensä” verovilppejä.

Suuri osa ilmoituksista näyttää kohdistuneen yrittäjiin, joita kansalaiset epäilivät mm. kassakirjausten ja kuittien luovuttamisen laiminlyönneistä tai yrityksen auton käytöstä yksityisiin tarkoituksiin.

Tällainen naapurivalvonta muistuttaa paljon diktatuurivaltioiden tapaa pitää ihmiset varpaillaan ja epäluuloisina toisiaan kohtaan. Se ei todellakaan rakenna yhdessä tekemisen tervettä henkeä.

***

Täysin ongelmatonta yhteisöä ja hallintojärjestelmää ei tietenkään ole olemassa – tuskin sellaista edes ajallisuuden puitteisiin syntyy.

Demokratia toteutunee täydellisesti vasta ns. pyhäin yhteisössä, jossa kenelläkään osallistujalla ei ole enää mitään itsekkäitä odotuksia ja etunäkemyksiä – koska heissä on ”elämä itsessään.”

Sitä odotellessa – yritetään edes olla ihmisiksi!