Lahjoista ja lahjomista

Kuka erottaa lahjan lahjomasta,

varsinkin itse annetun, etenkin joulun aikaan.

Suuri on vastavuoroisuuden voima,

kuin veljeksiä anto ja otto.

Lahjat kuuluvat lahjattomille,

niille, joilla ei mitään ole.

Lahjakas mitään kaipaa, saati armoitettu,

joka antaa kaiken menettämättä mitään.

Kaikki henkinen on antamista varten,

mutta vain harvat osaavat ottaa vastaan,

sillä ihmisen mieli on turhuutta täynnä.

Anna lahjasi, vaan ei kalastajan tapaan,

joka tarjoaa sitä koukun kera.

Niin harvat kalastavat henkisesti,

tempaavat ihmisen ylös, kun sato on kypsä,

ja lyhde koottuna yhteen.

Kohden ei juuri koskaan eikä missään

Kuvan teksti on lähellä epikurolaista elämänfilosofiaa (syö, juo ja kyökkää).

Joku aika sitten muuan miespuolinen personal trainer kantoi huolta siitä, että nuoret naiset kiinnittävät kohtuutonta huomiota takalistonsa vahvistamiseen. Tästä oli muodostunut fitness-ihanne, missä yläkeho ei enää saisi näyttää bodatulta. Pakaravillitys on trainerin mukaan syrjäyttämässä pyrkimyksen tasapainoiseen kehoon.

Joskus kauan sitten nuoret naiset opettelivat virkkaamaan, nyt he opettelevat tverkkaamaan!

Asiassa ei tietenkään ole mitään uutta, koska tasapainottomuus on aina kuulunut olennaisena osana ihmisyyteen. Raamatunkin viittaukset ”miekan ja riidan tuomisesta rauhan sijaan” tarkoittavat sitä, että jonkinasteinen epätasapaino on tarpeen ihmisyyden dynaamisen kehityksen ylläpitämiseksi.

Epätasapaino sinänsä ei siten ole ongelma – ongelmat syntyvät lähinnä siitä, että heilahtelut asioiden ääripäitä kohden ovat liian suuria.

***

Kehoon liittyvien harrastusten nykyinen omituisuus on siinä, ettei tuloksia haeta käytännön vaatimista syistä, vaan pelkän ulkonäön vuoksi. Naisten ei tarvitse enää kanniskella maitotonkkia, saati tyhjentää sontalaareja, eikä miesten raivata käsivoimin maata tai siirrellä 50 kilon apulantasäkkejä.

***

Näön vuoksi toimiminen on tietenkin hyvin inhimillistä – sellaista tapahtuu yhtä hyvin eläinkunnassa (kuten lintujen soidinmenoissa).

Ihmispopulaation erikoisuus on mm. siinä, että siinä nimenomaan naiset (paitsi joissakin viidakkoheimoissa) ovat ottaneet huolekseen kehon ehostamisen ilon tai taakan.

Miehissäkin toki ilmenee vielä runsaasti primitiivistä tarvetta pullistella lihaksistoaan, vaikkei sellainen enää johtaisikaan yksinoikeuteen paritella kaikkien ympäristön naisten kanssa.

Mahdollisimman vaalea hipiä oli naisten keskuudessa joskus hyvin muodikasta. Sen saamiseksi oli tarpeen käyttää jopa arsenikkia. Myöhempinä aikoina ihon piti näyttää kahvin ruskealta, jota edistettiin solariumeilla tai auringossa maaten (melanoomaa kerjäten).

***

Tasapainottomuus näkyy myös ravintotrendeissä. Eri ruoka-aineita julistetaan vuoron perään pannaan, kunnes ne taas havaitaan varsin kelvollisiksi.

Sellaisetkaan ajat eivät ole kaukana menneisyydessä, jolloin syötiin sitä mitä oli saatavilla – ja ellei mitään ollut, niin lisättiin mukaan olkea, pettua ja suovehkaan juurta.

***

Tasapainottomuutta löytyy tietenkin myös talousasioissa, joissa on ajauduttu valtaviin velkoihin, kun on kuviteltu, että jatkuva talouskasvu kuuluu luonnonlakeihin.

Yksityiset henkilötkään eivät enää aina osaa pitää suutaan säkkiä myöden, kun sähköposti suoltaa yhä kiihtyvään tahtiin lainatarjouksia, ja osa pankeistakin kehottaa siirtämään lyhennykset hamaan tulevaisuuteen. Lyhennysvaroilla moni perhe pääsee mukavasti polttamaan kehojaan ja maksojaan etelän tai Aasian lämpöön.

***

Myös kansainvälisissä asioissa ilmenee lisääntyvää tasapainottomuutta, kun pyritään oman maan tai ryhmittymän vaikutusvallan ja etujen kasvattamiseen välittämättä paljonkaan siitä, millaisia inhimillisiä kärsimyksiä siinä saadaan aikaan.

***

Ihminen on kokonaisuus – todennäköisesti vielä huomattavasti monitasoisempi kuin yleisesti tiedetään ja kuvitellaan. Ihmisyyden kaikki olemuspuolet eivät vielä ole edes aktiivisessa käytössä, saati tasapainossa, koska ihmiset keskittyvät liiaksi kehon ja mielen karkeimpien ilmentymien kautta saatavissa olevaan ”hyvinvointiin” ja näennäisiin ”välttämättömyyksiin”.

***

Mielen syvimmän kerrostumat, joissa todellisen ihmisyyden on määrä kehittyä, jäävät usein turhan vähälle huomiolle. Kasvatus ja muodollinen koulutus kehittävät lähinnä tajunnan pintakerroksia: tunneolemusta ja mekaanista ajattelua. Asioiden suhteiden ja todellisen merkityksen ymmärtämiseen ja oivaltamiseen ei pyritä niin määrätietoisesti kuin mitä mentaalisen kehityksen nykyisessä vaiheessa jo olisi tarpeen ja mahdollista.

***

Julkisuudessakin on nähty valitettavan selkeitä esimerkkejä siitä, millaiseen primitiivikäyttäytymiseen tasapainoton keskittyminen esim. huippu-urheiluun voi johtaa (kuten toisen pelaajan puremiseen).

Kokonaiskuva ihmisyydestä hämärtyy helposti, jos jostakin fyysisestä toiminnosta maksetaan järjettömiä (sanan varsinaisessa merkityksessä) korvauksia. Sellainen nostaa pelkän fyysisen toiminnon arvostuksen niin suureksi, ettei se lainkaan vastaa asian suhteellista merkitystä ihmisyyden todellisten tarkoitusperien edistämisessä.

Urheilulajien kirjo on kasvanut jatkuvasti, samoin niihin käytetyt julkiset varat (jäähallit yms.). Urheilu-uutiset valtaavat miltei puolet lähetysajasta, kun jokainen pallon potkaisu ja mailan huitaisu pitää näyttää koko kansalle.

Lasten lausuntojen mukaan he näyttäisivät itse kaipaavan lähinnä omaehtoista liikuntaa. Vielä 1960-luvulla vanhemmat vain rahoittivat sukset, luistimet ja jopa polkupyörät – ja liikettä syntyi aivan riittävästi ilman miljoonainvestointeja tai valmentajia.

***

Suomessa on vastikään havahduttu siihen, että poikien oppimistulokset ovat selvästi laskeneet. Tämä ei tietenkään johdu siitä, että poikien oppimiskyky olisi tyttöjä heikompi, vaan siitä, että heidän motivaationsa on alkanut suuntautua (tai jopa aikuisten toimesta suunnattu) enemmän jalkojen kuin pään käyttöön.

On selvää, että koululaitos on aina sopinut paremmin tyttöjen mentaliteettiin kuin poikien. Tätä ei voida muuttaa poistamalla sukupuolirooleja – etenkään kun roolimallit näyttävät kovin ”tyttömäisiltä”.

Tyttöjen ja poikien erilaisuus ei ole pelkkä ulkoisen kasvatuksen tulos – se on yksi olennainen tekijä elämän dynamiikassa. Tasa-arvoisuus ei edellytä samanlaisuutta, saati sellaiseen pakottamista.

Urheilussa ja armeijassa poikien (valta-osan) luontainen olemus otetaan huomioon – valitettavasti jopa vahvistetaan tsemppisyyttä ja aggressiivisuutta. Armeijassa sellainen on toiminnan tavoitteiden takia jopa perusteltavaa, ja niiden suhteen jokainen ymmärtää, ettei saatuja oppeja ole tarkoitus soveltaa siviilielämään.

***

Lienee selvää, että jos kasvatuksen ja koulujen käytäntöjä viedään yhä pehmeämpään ja vähemmän eriytyneeseen suuntaan, ollaan varsin pian samassa tilassa kuin Ruotsissa, jossa ei enää pitkään ole löytynyt ”tosi miehiä” – muuta kuin ehkä maahanmuuttajien piiristä (heissä joissakin jopa liikaa).

Ei voi ottaa, täytyy lainata!

Muuan liikemies kertoi omaksuneensa jo kansakoulun vähennyslaskun oppitunneilla lausuman: ”Ei voi ottaa, täytyy lainata!”

Lausetta sovelletaan usein taloudellisissa yhteyksissä, mutta sitä voidaan sovittaa myös moneen muuhun inhimillisen elämän ilmiöihin.

***

Taloudessa on tilanteita, joihin useimpien omat käyttövarat eivät riitä. Silloin käännytään lainanantajien puoleen, joiden avulla pyritään jaksottamaan menot pitemmälle ajalle.

Tässä ei tietenkään ole mitään pahaa tai arveluttavaa, mikäli tilanne pysyy hallinnassa, eikä velkaa oteta jatkuvasti lisää ja lyhennyksiä lykätä hamaan tulevaisuuteen.

***

Periaatteessa koko elämä on lainaa – kukaan ei ole sitä syntyessään itselleen lunastanut.

Uusi Testamentti antaa viitteitä siitä, että elämään pitää suhtautua kuin lainaan: ihmisen tulisi käyttää, kehittää ja kypsyttää saamansa ”leiviskät” niin, että elämän laina tulee niiden ”hedelmien” myötä maksetuksi sekä fyysisissä puitteissa että ennen muuta sisäisen olemuksen pysyväisluonteisina varantoina.

***

Ihminen ottaa lainaa myös muissa kuin rahallisissa asioissa. Hän poimii mm. lukemattoman määrän toisten ajatuksia ja asenteita kasvatuksen, koulun ja ympäristön kautta. Tällainen ”lainaaminen” on johonkin asteeseen saakka täysin välttämätöntä.

***

Ihmisyyteen liittyy kuitenkin aimo annos luontaista laiskuutta, joka aiheuttaa sen, että ihmiset jäävät ajattelun suhteen ”keräilyasteelle” – he eivät vaivaudu kehittämään todella omaehtoista ajattelua.

***

Kaikkea ei voi googlettaa!

***

Valmiina poimitut ajatusmuodot ovat tavallaan ”roskalainoja”, joille ei aina löydy ihmisen omasta olemuksesta kestävää pohjaa. Ulkoa tulevat ideat tulisikin ”keittää omassa kattilassa” niin moneen kertaan, että kaikki pesuvesi on niistä haihtunut, ja ajatusten todellinen ydin alkaa paljastua ja kasvattaa omaa ymmärrystä.

***

Ymmärrys on viisauden esiaste ja jotakin paljon enemmän kuin pelkkä kyky ajatella loogisesti yhtä asiaa kerrallaan. Ymmärryskin on vielä suurelta osin ”ulkoa syntynyttä.” Siihen saattaa ajan myötä sekoittua hieman suoraa oivallusta – intuitiota.

Jaakob (vanhurskas) nimittäisi tavanomaista ymmärrystä yhä ”riivaajien viisaudeksi”, koska se ei kumpua suoraan viisauden ajattomasta ja muuttumattomasta ytimestä, jossa ei ole ”vaihteen varjoa.”

Filosofi Nietzsche kirjoittaa Zarathustrassaan aivan samasta – kaikkein alkuperäisimmästä ja ainoasta todella omasta lähteestä:

”Omaajaltaan näet kaikki oma on hyvin kätketty; ja kaikista aarrekaivoksista joutuu oma viimeisenä kaivettavaksi - näin vaikuttaa painavuuden henki.”

Rukous ja joulupukki

Yleinen rukouskäsitys muistuttaa usein puhelimen käyttöään, jossa kaksi erillistä olentoa on yhteydessä jonkin välineen avulla. Jos puhetta pääsisi sivullinen kuulemaan, voisi luulla, että toisena osapuolena on Korvatunturin joulupukki.

Filosofi Nietzsche totesikin tavanomaisesta rukoilemisesta, että “Heidän polvensa palvovat, ja heidän kätensä ovat hyveen ylistystä, mutta heidän sydämensä ei tiedä siitä mitään.”

Matteuksen evankeliumissa opastetaan rukoiltaessa sulkeutumaan kammioonsa, omaan sisäisyyteensä, missä Jumala (tai ihmisyyteen liittyvät ”korkeammat olemuspuolet”) kuulee ja tietää kaiken, ilman että ihminen tietämättömyyksissään ja epäuskossaan laatii omia toiveluetteloitaan. Tämän tavan vastakohdaksi nostetaan esiin "pakanoiden tapa" harjoittaa monisanaista rukoilemista.

Keskiajan dominikaanien johtaja, Mestari Eckhart totesi, että parhaiten pyytää sellainen, joka ei pyydä mitään – hän ei pyri ohjailemaan Jumalaansa omien pyyteidensä suuntaan.

Evankeliumin esittämä rukoilemisen muoto on hyvin lähellä itämaista meditaatio-käsitettä, tai yhtä hyvin dominikaanien mentaalista rukousta. Se voidaan ymmärtää vielä syvemmin, jossa rukouksen perimmäinen tarkoitus on välitön ja välineetön sisäinen yhdistyminen henkiseen ydinolemukseen – ns. Unio Mystica.

Katolisessa kirkossa on puhuttu rukouksen kolmesta asteesta: konsentraatiosta, meditaatiosta ja kontemplaatiosta. Vasta kontemplaatiota voitaisiin syvimmässä mielessä pitää Matteuksen evankeliumin kuvaamana rukouksena, muiden ollessa sen esiasteita.

Konsentraatio tarkoittaa mielen keskittämistä henkisiin asioihin, meditaatio niiden eriasteista mietiskelyä, ja kontemplaatio sulautumista kohteeseen, joka äärimmillään on ajaton ja rajaton henki - Jumala.

Sulautuminen eli samastuminen – tietoisuuden osalta samaksi tuleminen – on juuri sitä, mitä Johanneksen evankeliumissa kuvataan yhtenä olemisena - erillisen (ja siten syntisen) olemassaolon vastakohtana. Se tarkoittaa inhimillisen, ehdollistuneen tajunnan muuttumista universaaliseksi tietoisuudeksi, jota täysin toteutuneena kutsutaan pyhäin yhteydeksi.

Se on mahdollista ainoastaan hengessä, missä ei esiinny minkäänlaista ajallisen kokemisen tuomaa eroavuutta. Paavali totesi hengen voivan tutkia Jumalankin syvyydet – koska henki on jakamaton ja ehdollistumaton ykseys.

Ei ole mikään ihme, että tällaisen tilan edellytyksiin kuuluu evankeliumien mukaan erillisen itsensä, egonsa, minäkäsityksensä eli tavanomaisen elämännäkemyksensä hylkääminen ja kadottaminen. Tämä ei tietenkään tarkoita minkäänlaista itsetuhoista pyrkimystä (jollaiseksi se tulkittiin marttyyrikirkon aikaan), vaan sisäistä vapautumista kaikista erillisen olemassaolon luomista ehdollistumista, olivat ne sitten ihmisten mielestä hyviä tai pahoja. Molemmat ovat kuitenkin suurelta osin "hyvän ja pahan tiedon - ei elämänpuun" tuotantoa.

Filosofi Nietzsche yhdistää käsitykset hengestä ja joulupukista siinä symbolisessa mielessä, että kaiken takana on täydellinen alkutekijä, jonka löytämiseen koko ilmenevä elämä on tarkoitettu:

”Minä opetan teille ystävän, jolla on aina valmis maailma lahjoitettavanaan. Ja niin kuin maailma vieri häneltä hajalle, niin se jälleen vierii hänelle kokoon kehiksi: hyvän sukeutumisena pahan työstä, päämäärien sukeutumisena sattumasta.”

Miksi Saarat nauroivat

Ensimmäisen Mooseksen kirjan 18. luvussa Aabrahamin puoliso Saara nauroi ajatellen: ”Synnyttäisinkö minä todella, minä, joka olen näin vanha?”

Suomalainen Saara Aalto voisi todeta iloiten: ”Voittaisinko minä todella, minä, joka olen Suomessa usein häviäjäksi luokiteltu?”

Saara Aalto on osoittanut todeksi sen, että sisu alkaa siitä, missä sinnikkyys loppuu. Aina voi pyrkiä voittamaan ja ylittämään itsensä.

***

Samaa henkeä – tai pikemminkin mielen laatua – vaaditaan tietojen ja taitojen lisäksi myös ihmisyyden vaikeimmassa kilvoittelussa – pyrkimyksessä voittaa oma ehdollistunut inhimillisyys ja saavuttaa (Paavalin sanoin) lopulta ”vanhurskauden seppele.”

X-factorissa näytökset tapahtuvat ihmisten ja inhimillisten tuomarien edessä. Itsensä voittamisen kenttä ja näyttämö ei ole edes Suurkirkon edessä, vaan oman sielun syvyyksissä, josta kaikki ehdollistuneen mielen luomukset pitäisi lakaista pois.

Siinä on kyseessä hyvin pitkään kestävä joulusiivous, joka joulun toteutumisen lähestyessä tapahtuu täydellisen pimeyden vallitessa: että todellinen valo tulisi selkeästi havaituksi ja vastaanottavuus sille koetelluksi.

Olemmeko jo kotona?

Keskiajan suuri hengellinen opettaja, Mestari Eckhart ei käyttänyt saarna-aikaansa toistelemalla ja laajentamalla sanallisesti raamatun kertomuksia. Hän pyrki avaamaan kuulijoille tutuiksi tulleiden lauseiden sisäistä merkitystä ja sitä, mitä niiden toteuttaminen kunkin yksilön kohdalla edellytti ja merkitsi.

***

Jeesus opetti usein vertauksin, mutta niidenkin avaaminen jää usein kovin puutteelliseksi, koska sanallista ilmausta on jo varhaisilla vuosisadoilla alettu kunnioittaa aivan liian paljon (huolimatta siitä, että monet varhaiset kirkkoisät kannattivat allegorista tulkintatapaa).

Useat keskiajan saarnamiehet irtautuivat pelkästä sananmukaisuudesta ja pyrkivät löytämään pelkän konkreettisen sanoman takaa vertauskuvallisia, moraalisia ja jumalallisiin asioihin liittyviä (analogisia) ulottuvuuksia. Tällaisesta muodostui toimiva ohje rakentaa ja elävöittää saarna (ars praedicandi).

***

Eckhartilta on jäänyt noin 100 autenttiseksi katsottavaa saarnaa. Joku on esittänyt, että niissä on ainoastaan yksi ydinteema: Jumalan Pojan syntyminen ihmisen sielun korkeimmassa olemuspuolessa.

Tämä ydinteema – joka on periaatteessa myös joulun teema: ajallisuudesta ja sen tuottamasta katoavuudesta vapautuminen (pois syntyminen), on tosin helposti löydettävissä lähes kaikista uskonnoista ja filosofioista (paitsi epikurolaisuudesta ja materialismista). Muita teemoja voitaisiin tämän ajatuksen rinnalla pitää lähinnä pesuvetenä tai jopa psyykkisenä viihteenä.

***

Eckhart käsittelee luonnollisesti myös edellytyksiä, joiden vallitessa inhimillisen tajunnan on mahdollista vaihtua jumalalliseksi (Jumalan armosta). Lisäksi hän erittelee erilaisia mystisiä kokemuksia, että kuulijat osaisivat tulkita niitä kohdallaan oikein.

***

Yksi tärkeimmistä perusedellytyksistä käy ilmi seuraavista saarnaotteista:

”Vastaanottavuus korkeimman totuuden suhteen – ja siinä eläminen – edellyttävät, että ihminen on vapaa ajallisuudesta niin, etteivät hänen aikaisemmat toimensa ja vastaanottamansa mielikuvat (ehdollistumat) toimi esteinä.

Ihmisen on oltava (sisäisesti) tyhjä ja vapaa. Hänen on vastaanotettava jumalainen lahja ikuisessa Nyt-tilassa, sekä johdettava se esteettä takaisin alkuperäiseen valoon.”

Paavali sanoo: ’Iloitkaa Herrassa’ (Fil. 3:1). Meidän tulisi kaikessa pysyttäytyä Herrassa eikä etsiä tietoa tai iloa Hänen ulkopuoleltaan, vaan iloita pelkästään Hänessä.

Pyhä Augustinus sanoo sellaisen iloitsevan alati, joka iloitsee ajattomuudessa. Hän sanoo: ’Iloitkaa alati’, ajan yläpuolella, sekä: ’Älkää murehtiko: Herra on saapuvilla ja lähellä.’

Sielun, joka aikoo iloita Herrassa, täytyy heittää pois kaikki huolehtiminen (vrt. Matt. 6:25), ainakin silloin, kun se antautuu Jumalalle. Tästä syystä hän sanoo: ”Älkää murehtiko: Herra on saapuvilla ja lähellä”.

Hän viittaa meidän sisäisimpään olemukseemme:

mikäli Jumala sieltä löytää meidät kotoamme - eikä sielu ole lähtenyt kävelylle viiden aistin kera. Sielun pitää olla kotona sisimmässä, korkeimmassa ja puhtaimmassa olemuksessaan, pysyen sisäisyydessä eikä katsella ulos: silloin ’Jumala on saapuvilla ja lähellä.’”

P. S. Tästä linkistä löytyy 60 Eckhartin saarnaa

Uskoisimmeko suutaria?

 

Saksalainen suutari Jakob Böhme syntyi v. 1575. Hän kirjoitti viidessä vuodessa yli kaksikymmentä teologista kirjaa ja sai paljon mainetta (yllä kuva muutamasta teoksesta).

Kaikki aikalaiset eivät kuitenkaan voineet sietää sitä varmuutta, jolla suutarina tunnettu mies esitti teologisia näkemyksiään. Böhme kirjoittaa itsestään: "Tämä käsi on yksinkertainen ja maailman silmissä typerä. Kuitenkin se kertoo sellaista salaisuutta, joka on järjelle käsittämätöntä."

***

Böhmen kirjoitusten tiedetään vaikuttaneen mm. kveekareiden, Friedrich von Schellingin, Friedrich Nietzschen, William Blaken, Sigmund Freudin, Henri Bergsonin, Rudolf Otton, Carl Jungin, Paul Tillichin, Martin Heideggerin  ja lukemattomien muiden ajatteluun.

Saksalaissyntyinen, kristillinen eksistentialistifilosofi Paul Tillich (1886 - 1965) totesi, että Böhmen vaikutus länsimaiseen filosofiaan on hämmästyttävän suuri.

Myös Sir Isaac Newton tutustui usean viikon ajan Böhmen teoksiin ja uskoi, että ne sisälsivät luomakunnan kaikki salaisuudet. On todennäköistä, että hän sai perusideat gravitaatioteoriaansa juuri Böhmen kirjoista.

***

On erikoista, että meillä Suomessa Böhmen opit tavoittivat aivan tavallisen kansan, jota vaivasi sama tunne kuin kirjailijaa itseään: ”Minun sieluni janoaa elävää Jumalaa”.

Böhmen näkemykset poikkesivat jonkin verran ajan kirkollisesta kristillisyydestä, jota näissä janoisimmissa piireissä pidettiin kuolleena ja hengettömänä.

Varhaisia böhmeläisiä mystikoita esiintyi mm. Vähänkyrön (nyk. Vaasan) Merikaarron kaksikielisessä kylässä. Kälviällä Erickssonin veljekset olivat saaneet böhmeläisiä vaikutteita. Laihialla toimivat Gabriel Ollila ja Jaakko Kärmäki, Ilmajoella Samuel Rinta-Nikkola, Kauhavan seudulla Jaakko Wallenberg. Pohjois-Pohjanmaalla Kokkolan lukkari Anders Nyström edisti kyseistä ajatussuuntaa vielä 1800-luvun puolivälissä.

Suomenkielistä Böhmen kirjallisuutta ei ollut käytettävissä, joten sitä hankittiin Ruotsista, jossa Anders Collin käänsi teoksia ruotsiksi. Suomalaiset käänsivät ja kopioivat niitä suuren määrän käsin. Jäljellä on yhä parisen sataa sidottua kirjaa, joista alla näyte ilmajokisen räätälin, Samuel Rinta-Nikkolan jäljentämästä kirjasta ”40 Kysymystä Sielusta” (Pohjanmaan Maakuntamuseo, kuva Erkki Salminen).

Tämä noin 300 sivuinen kirja on varsin perusteellinen vastaus neljäänkymmeneen saksalaisen yliopistomiehen yhdessä laatimaan, sielun olemusta koskevaan kysymykseen, joihin he ajattelivat olevan täysin mahdotonta vastata.

Kysymykset oli tehty Böhmen kanssa ystävystyneen, fysiikan tohtori Balthasar Walterin aloitteesta. Tohtori Walter oli kiinnostunut salatusta viisaudesta ja oli matkustellut paljon sitä etsiessään.

Walter kirjasi kysymyksistä luettelon, jonka hän lähetti Böhmelle. Seuraavassa näytteeksi kymmenen ensimmäistä kysymystä:

1. Missä on sielun alkuperä? 2. Mitä ovat sielun ydinolemukset, substanssi, luonto ja ominaisuudet? 3. Millä tavoin sielu on luotu Jumalan kuvaksi? 4. Mitä oli sisään hengitys, ja milloin se tapahtui? 5. Miten sielu on oikeastaan muodostettu, ja millainen on sen muoto? 6. Mitä ovat sielun voimat ja kyvyt? 7. Onko sielu lihallinen vai aineeton? 8. Missä muodossa sielu astuu ihmiseen tai ruumiiseen? 9. Millä tavoin sielu yhdistyy ruumiiseen? 10. Onko sielu johdettu ja monistettu inhimilliseen, ruumiillisen tapaan suoraan vanhempien sieluista, vai onko se joka kerta uusi luomus, Jumalasta lähtenyt henkäys?

Vastaustensa esipuheessa Böhme toteaa (hieman Paavalin tapaan):

Teidän ei tulisi liian innokkaasti etsiä näitä asioita, koska ne eivät ole ulkoisen pohdinnan ulottuvissa. Mutta Jumalan hengelle mikään ei ole mahdotonta. Havaitessaan meidän olevan Jumalan lapsia ja Kristuksessa uudelleen Jumalaan syntyneitä: silloin poika näkee selvästi, mitä Isä talossaan tekee, ja myös hän oppii Isän taidot ja työt.

Vastaukset sisältävät mm. alla olevan kaavion, ”filosofisen pallon”, jossa kuvataan kaiken perustana olevia prinsiippejä ja elämän kokonaisdynamiikkaa ”tulen piiristä valoon”.

Blogin otsikko voitaisiin sovittaa myös kotimaiseen herätysliikkeen historiaan muodossa: uskoisimmeko seppää?

Seppä Jaakko Högman tunnettiin valistuneena ja hengellisenä miehenä, joten synnintunnosta kärsinyt, kaskiviljelijän poika Paavo Ruotsalainen käveli Nilsiän Aholansaaresta jalan yli 200 kilometrin matkan tapaamaan. Seppä antoi Paavolle Thomas Wilcocksin kirjan ”Kallihit hunajan-pisarat”.

Tapaamisesta on jäänyt elämään sepän siteeraus kirjasta: Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki sekä sen jatko: Kristuksen sisällinen tunto. Sisällinen tunto eli tietoisuus tarkoittaa välitöntä sisäistä yhteyttä ajattomaan ja ehdollistumattomaan tietoisuuteen. Parhaimmillaan se on ns. pyhäin yhteyttä.

***

Kun puhe on nimenomaan kristinuskosta, voidaan tietenkin asettaa sen kannalta perustavaa laatua oleva kysymys: uskoisimmeko puusepän poikaa?

Markuksen evankeliumissa tuodaan esiin yleisinhimillisiä ennakkokäsityksiä kaikkia ”turhan läheisiä” kohtaan. Ihmiset antavat arvoa helpommin niille, joita he eivät tunne, kuin niille, joihin he voivat peilata omaa persoonaansa.

”Niin Jeesus sanoi heille: ’Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja kodissaan. ’Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa.”

Granum sinapis, eli Sinapin siemen on runo, jonka uskotaan olevan Mestari Eckhartin nuoruuden tuotantoa 1200-luvun loppupuolelta. Tekstin pohjalta on sävelletty mm. kantaatteja, mutta suomeksi runoa ei toistaiseksi ole ollut saatavilla.

Alla täysin uusi (8.12.2016) suomennokseni ja sen jäljessä runo keskisen yläsaksan muodossa.

Granum sinapis – Sinapin siemen

Alussa – kaukana mielen rajojen takana,

ikuinen Sana.

Suunnaton rikkaus, jossa alku synnyttää alun.

Voi Isän sydäntä, joka haluten synnyttää Sanan.

Totisesti – myös kohdussaan säilyy se aina.

***

Rakkauden hehkussa, yhteisen liiton tunnossa

syntyy Pyhä Henki, yhtenä, erottamattomana.

Yhtä ovat nuo kolme.

Tiedätkö sen? Varmasti et!

Vain itse tuntee se itsensä – täydellisesti.

***

Kolmen syleily, suunnaton kuilu ja kehä,

järjelle käsittämätön, pohjaton ydin,

Shakki ja Matti – aika, muoto ja tila!

Kaiken lähde, ihmeellinen kehä,

ydin liikkeestä vapaa.

***

Ylhäinen vuori ja välineetön nousu.

Jos olet viisas, johtaa se outoon erämaahan.

Syvään ja äärettömään,

ajan ja tilan kahleista vapaaseen,

missä kaikki on yhtä.

***

Yksikään jalka ei ole sinne astunut,

eikä luotu järki tunkenut sisään.

Se on, vaan kukaan ei tiedä – mitä!

Se on tuolla ja täällä, kaukana ja lähellä.

Se on ylhäällä ja alhaalla.

Vaan sitä tai tätä se ei kuitenkaan ole!

***

Se on kirkas ja loistava – tai valoa vailla.

Aluton ja loputon,

kuvaamaton sanoin ja merkein.

Paljaana ja alasti se seisoo,

täysin liikettä vailla.

Kuka tuntee sen sijan,

paljastakoon sen olemuksen.

***

Tulla lapseksi, kuuroksi ja sokeaksi,

niin pitää oma kaikkesi tyhjetä,

tulla työnnetyksi yhä ylemmäksi.

Tila ja aika täytyy sinun hylätä,

samoin kaikki kuvalliset muodot.

Kulje tietöntä tietä, kaitaa polkua,

niin saavut erämaahan.

***

Oi sieluni, väistyköön se ulos

 ja Jumala sisään.

Vaipukoon kaikki kaikkeni

Jumalan tyhjyyteen,

pohjattomaan virtaan.

Jos minä Sinua pakenen,

tulet Sinä luokseni.

Jos minä itseni kadotan,

löydän minä Sinut,

oi ylimaallinen autuus.

Runo keskisen yläsaksan muodossa:

In dem begin hô uber sin ist ie daz wort.

ô rîcher hort, dâ ie begin begin gebar!

ô vader brust, ûz der mit lust daz wort ie vlôz!

doch hat der schôz daz wort behalden, daz ist wâr.

Von zwên ein vlût, der minnen glût,

der zweier bant, den zwein bekant,

vlûzet der vil sûze geist vil ebinglîch,

unscheidelîch. dî drî sîn ein. weiz du waz? nein.

iz weiz sich selber aller meist.

Der drîer strik hat tîfen schrik, den selben reif

nî sin begreif: hîr ist ein tûfe sunder grunt.

schach unde mat zît, formen, stat!

der wunder rink ist ein gesprink,

gâr unbewegit stêt sîn punt.

Des puntez berk stîg âne werk, vorstentlichkeit!

der wek dich treit in eine wûste wunderlîch,

dî breit, dî wît, unmêzik lît. dî wûste hat

noch zît noch stat, ir wîse dî ist sunderlîch.

Daz wüste gût nî vûz durch wût,

geschaffen sin quam nî dâ hin:

us ist und weis doch nimant was.

us hî, us dâ, us verre, us nâ,

us tîf, us hô, us ist alsô,

daz us ist weder diz noch daz.

Us licht, us clâr, us vinster gâr, us unbenant,

us unbekant, beginnes und ouch endes vrî,

us stille stât, blôs âne wât.

wer weiz sîn hûs? der gê her ûz

und sage uns, welich sîn forme sî.

Wirt als ein kint wirt toup, wirt blint!

dîn selbes icht mûz werden nicht,

al icht, al nicht trîb uber hôr!

lâ stat, lâ zît, ouch bilde mît!

genk âne wek den smalen stek,

sô kums du an der wûste spôr.

Ô sêle mîn genk ûz, got în!

sink al mîn icht in Gotis nicht,

sink in dî grundelôze vlût!

vlî ich von dir, du kumst zu mir.

vorlîs ich mich, sô vind ich dich,

ô uberweselîches gût!

Puhdistusta kaipaava temppeli onkin ihmisen sielu!

Johanneksen evankeliumin toisessa ja Matteuksen 21. luvussa on kertomus, jota kutsutaan ”temppelin puhdistamiseksi”. Jeesuksen kerrotaan ajaneen ruoskaa käyttäen temppelistä ulos rahanvaihtajat ja kauppiaat – kyyhkysten myyjiä hän käsitteli hieman lempeämmin.

Kertomusta on käytetty osoituksena Jeesuksen radikaaleista tavoitteista ja keinoista sekä yhtenä osasyynä juutalaisten vihaan häntä kohtaan.

Ongelma on lähinnä siinä, ettei tuollainen väkivaltainen toiminta sovi lainkaan ”rauhan ruhtinaan” profiiliin. Toiminta ei ollut edes kovin viisasta, sillä puolen tunnin kuluttua tilanne olisi varmaan palautunut entiselleen tai pahemmaksi.

On todennäköistä, että kertomus on alun perin kuulunut Jeesuksen vertauksiin, ja että vasta evankelista on muuntanut sen konkreettiseen muotoon.

Keskiajan suuri opettaja ja dominikaanijohtaja Mestari Eckhart tulkitsee eräässä saarnassaan tapahtuman ”hengellisesti”. Alla koko saarna alaviitteineen.

Mestari Eckhart
TEMPPELIN PUHDISTUS

(Pfeifferilla n:o 6, Quintillä n:o 1, QT 1)

käännös: Kalervo Mielty

INTRAVIT JESUS IN TEMPLUM DEI ET EJICIEBAT OMNES VENDENTES ET EMENTES

(Mt. 21:12)

Pyhästä evankeliumista voimme lukea, että Herramme meni Temppeliin ja heitti ulos ne, jotka ostivat ja myivät ja sanoi kyyhkysiä ja muita myyville seuraavaa: ”Viekää nämä asiat täältä! Viekää ne pois!”(Joh. 2:16) Miksi sitten Jeesus heitti pois nuo, jotka ostivat ja myivät ja käski kyyhkysiä kauppaavat viemään ne pois sieltä? Hänellä ei ollut muita tarkoituksia kuin puhdistaa Temppeli, aivan kuin hän oli tahtonut sanoa: Minulla on oikeus tähän Temppeliin ja haluan sen itselleni ollakseni siinä herrana. Mitä tämä sitten tarkoittaa?

Tämä temppeli, jossa Jumala voi ehdottomasti hallita Tahtonsa mukaan, on ihmisen sielu, jonka Hän on tehnyt täysin Itsensä kaltaiseksi, aivan kuten saamme lukea Herran sanoneen: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme ja kaltaiseksemme” (1.Moos. 1:26). Ja näin Hän myös teki. Jumala on tehnyt sielun niin kaltaisekseen, ettei mikään muu taivaan ja maan kaikista Hänen ihmeellisesti luomistaan suurenmoisista olennoista muistuta Jumalaa yhtä paljon kuin ihmissielu. Juuri tästä syystä Jumala tahtoo tämän temppelin puhdistettavan, että Hän voisi olla siinä täysin ainoana asiana. Tämä temppeli on juuri Hänen mukaisensa siitä syystä, että se on juuri niin Hänen kaltaisensa - ja Hän on siinä tyytyväinen: voidessaan olla  siinä ainoana asiana.

Miettikäähän nyt keitä olivat - ja yhä ovat - nuo jotka ostivat ja myivät? Ottakaahan vastaan hyvä vihje: Minä puhun tässä saarnassa ainoastaan hyvistä ihmisistä. Siitäkin huolimatta tulen osoittamaan, keitä nuo kauppiaat olivat ja yhäkin ovat, jotka ostivat ja myivät, ja joita Herramme iski piiskalla ja heitti sitten ulos. Hän tekee sen yhä vieläkin niille, jotka ostavat ja myyvät tässä temppelissä: sinne hän ei jättäisi heistä ainoatakaan.

Katsokaahan, kaikki sellaiset ovat kauppiaita, jotka kuolemansyntejä vältellen ja toivoen itse olevansa hyveellisiä suorittavat hyviä tekoja Jumalan kunniaksi; paastoavat, käyvät yöpalveluksissa, rukoilevat tai tekevät joitakin muita vastaavia hyviä töitä, mutta tekevät sellaisia siinä mielessä, että Herramme antaisi heille jotakin vastapalvelukseksi - tai että Jumala tekisi jotakin heidän toivomaansa - kaikki nämä ovat kauppiaita.

Tämän näkee selvästi, sillä hehän tahtovat antaa yhden asian vaihdossa toiseen ja siten käydä vaihtokauppaa Herran kanssa. Mutta tämän kaupan suhteen he erehtyvät, sillä vaikka he antaisivat kaiken omistamansa ja vallassaan olevan Jumalan vuoksi ja uuvuttaisivat itsensä pelkästään Jumalan takia, ei Hänen tarvitsisi antaa heille tai tehdä heidän hyväkseen yhtään mitään - ellei Hän tahtoisi tehdä sitä täysin vapaaehtoisesti ja vastikkeetta.

Sillä kaikki mitä nuo ihmiset ovat, on Jumalasta, ja kaikki mitä heillä on, on myös Hänestä lähtöisin - eikä heistä itsestään. Siten ei Jumalalla ole mitään velvoitetta korvata heille heidän toimiaan tai lahjoja - ellei Hän vapaaehtoisesti Armostaan sitä tahdo - eikä sen perusteella, mitä nuo ihmiset ovat tehneet tai antaneet; sillä he eivät anna omastaan eivätkä todellisuudessa itse ole toimijoita. Kuten Kristus sanoo: ”Ilman minua ette voi mitään tehdä” (Joh. 15:5).

Vain hyvin typerät ihmiset kävisivät tällaista kauppaa Herramme kanssa; he tietävät totuudesta vain hyvin vähän tai ei mitään. Juuri siitä syystä Jumala heitti heidät ulos temppelistä ja ajoi heidät pois.

Valo ja pimeys eivät voi ilmetä samanaikaisesti. Jumala on totuus, Hän on valo Itsessään. Kun Jumala saapuu temppeliin ajaa Hän pois tietämättömyyden, joka on pimeyttä, ja paljastaa itsensä valossa ja totuudessa. Totuutta paljastettaessa täytyy kauppiaiden poistua, koska totuus ei tarvitse kaupankäyntiä.

Jumala ei etsi Omaa etuaan: Hän on täysin vapaa kaikissa toimissaan, jotka Hän suorittaa todellisesta rakkaudestaan. Niin tekee myös ihminen, joka on yhtä Jumalan kanssa: hänkin on täysin vapaa kaikissa tekemisissään, hänkin tekee ne rakkaudesta, kysymättä koskaan ’miksi?’¹ - vaan pelkästään Jumalan kunniaksi - etsimättä niissä omaa etuaan, ja Jumala työskentelee hänessä.

Jatkan vielä tästäkin: niin kauan kun ihminen kaikissa toimissaan ylipäänsä haluaa jotakin sellaista, mitä Jumala voi tai tahtoo hänelle antaa, kuuluu hän yhä näiden kauppiaiden pariin. Että voisit vapautua kaikista kaupankäynnin leimoista niin, että Jumala sallisi sinun astua tähän temppeliin, täytyy sinun tehdä kaikki voitavasi kaikissa toimissasi ainoastaan Jumalan kunniaksi - ja pysyä itse niistä yhtä vapaana kuin se täydellinen tyhjyys, joka ei ole olemassa siellä tai täällä.² 

Sinun ei tulisi pyytää mitään vastiketta. Aina kun toimit tällä tavoin ovat työsi henkisiä ja jumalallisia, ja kauppiaat ovat samassa ajetut pois temppelistä, jossa silloin on ainoastaan Jumala, koska ihminen silloin ajattelee ainoastaan Häntä.

Katsokaahan, juuri tällä tavoin puhdistetaan tämä temppeli kauppiaista!

Ihminen joka ei ajattele itseään tai mitään muutakaan, vaan ainoastaan Jumalaa ja Hänen kunniaansa, on toimissaan todella vapaa kaikista kaupankäynnin piirteistä. Hän ei etsi omaansa vähäisessäkään määrin, aivan samoin kuten Jumalakin on vapaa kaikissa toimissaan etsimättä omaa etuaan.

Olen myös maininnut, mitä Herramme sanoi niille, jotka myivät kyyhkysiä: ”Viekää tämä pois! Viekää tämä täältä!” . Hän ei ajanut näitä ihmisiä pois eikä nuhdellut heitä ankarasti, vaan sanoi melko lempeästi ”viekää tämä pois!”, ikään kuin sanoen, ettei se ole väärin, mutta on kuitenkin esteenä puhtaan totuuden suhteen. Nämä kaikki ovat hyviä ihmisiä, jotka työskentelevät puhtaasti Jumalan takia eivätkä itsekkäästi, mutta he työskentelevät vielä sidostuneesti,³  ajan ja vuorovesimäisten ilmiöiden mukaan,⁴  sellaisten joita  ovat kaikki ajalliset, aikaisemmat tai myöhemmät asiat.

Tällaiset asiat estävät heitä pääsemästä osallisiksi korkeimmasta totuudesta ja olemasta täysin vapaita ja esteettömiä kuten Herramme Jeesus Kristus on, joka taukoamatta ja ajan ulottumattomissa hedelmöityy aina uudeksi taivaallisesta Isästään; ja joka aivan samassa ’Nyt’-hetkessä alinomaan syntyy täydellisenä takaisin ylistyksen ja kiitollisuuden saattelemana Isän majesteettisuuteen - yhtäläisessä kunniassaan.

 Vastaanottavuus korkeimman totuuden suhteen, ja siinä eläminen, edellyttävät sitä, että ihmisen täytyy olla vapaa ajallisuudesta - niin etteivät hänen aikaisemmat toimensa ja vastaanottamansa kuvat toimi hänen esteinään. Ihmisen on oltava tyhjä ja vapaa ja vastaanotettava jumalainen lahja ikuisessa ’Nyt’-tilassa; sekä vietävä se esteettä takaisin alkuperäiseen valoon ylistäen ja kiittäen Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa (vastaavassa tilassa).

Tällöin olisivat ’kyyhkyset’ poissa. Tässä kyyhkyset tarkoittavat minän toimintoihin sidostumisen aiheuttamaa estettä - huolimatta noiden toimintojen sinänsä myönteisestä laadusta ja siitä, ettei ihminen niissä etsi suoranaisesti omaa etuaan. Tästä syystä Herramme sanoi ystävällisesti: ”Viekää tämä täältä, viekää se pois!,” ikään kuin sanoakseen,  ’Se on kyllä hyvää, mutta vielä puolinaista ja esteeksi koituvaa.’

Kun temppeli on tällä tavoin vapautettu esteistä (minä-sidostumista ja tietämättömyydestä), kimaltelee se silloin kauneuttaan, loistaen kirkkaana ja puhtaana koko luomakunnalle ja läpäisee koko Jumalallisen luomiston siten, että mitään muuta kuin luomatonta Jumalaa yksin ei voida verrata sen kirkkauteen. Todellisuudessa ei ole olemassa muuta tämän temppelin kaltaista kuin luomaton Jumala Itse. Mikään enkelten alapuolinen ei ole tämän temppelin kaltaista. Korkeimmat enkelit ovat monin tavoin tämän jalon sielun temppelin kaltaisia, mutta eivät kaikin puolin. Heidän osittainen yhdenmukaisuutensa on tietoisuudessa ja rakkaudessa. Mutta heidän suhteensa on olemassa ylittämätön raja, jonka sielu voi ylittää.

Jos ajassa elävän ihmisen sielu olisi korkeimman enkelin kaltainen olisi tuolla ihmisellä kuitenkin mahdollisuudet kohota rajattoman paljon tuota enkeliä korkeammalle: uudistua alati uudeksi jokaisena hetkenä ja ilman moninaisuutta, mikä tarkoittaa riippumattomuutta välineellisyydestä (Weise) - nousemista enkeleitä ja luotua järjellisyyttä koskevien muotojen (Weise) yläpuolelle.

Jumala yksin on vapaa ja luomaton - ja siten Hän yksin on vapauden suhteen sielun kaltainen - tosin ei luomattomuudessaan - sillä sielu on luotu. Ja kun sielu sukeltaa sekoittumattomaan (puhtaaseen, alkuperäiseen) valoon, se vaipuu omaan Tyhjyyteensä⁵ ja on tuossa Tyhjyydessä niin kaukana kaikesta luodusta Jostakin, ettei sielu  voi enää omin voimin palata takaisiin siihen luotuun ’Johonkin’, jossa se aikaisemmin oli ollut.

Jumala ylläpitää⁶  sielun Tyhjyyden Omassa luomattomuudessaan ja säilyttää sen Omassa ’Jossakin’. Sielu on uskaltanut tulla tyhjäksi eikä siten voi itse palata itseensä, koska on etääntynyt niin kauaksi itsestään, ennen kuin Jumala on tullut sitä pelastamaan.

Näin tämän täytyy olla, sillä, kuten sanoin, Jeesus meni Temppeliin ja heitti ulos ostavat ja myyvät ja sanoi muille:  ”Viekää tämä täältä!”

Katsokaahan, olen nyt tullut seuraavaan tekstikohtaan: ”Jeesus meni sisään ja alkoi puhua, ’viekää tämä täältä.’ ”  Huomatkaahan, ettei Temppelissä ollut muita kuin Jeesus kun hän alkoi puhua. Tästä voitte olla varmoja: jos joku toinen olisi puhunut temppelissä (sielussa) kuin Jeesus, olisi Jeesus vaiennut ikään kuin hän olisi ollut vieraiden seurassa - sillä hän ei ole kotonaan sellaisessa sielussa, jossa joutuisi puhumaan oudoille vieraille.

Mutta mikäli Jeesuksen tulee puhua sielussa, täytyy sen olla aivan yksin, ja tuon sielun täytyy itse olla hiljaa ja kuunnella, mitä hän sanoo. Ja hän astuu sisään ja alkaa puhua. Mitä Herra Jeesus sitten sanoo? Hän sanoo sen mikä hän on.⁷ Mikä hän sitten on? Hän on Isän Sana⁸. Tässä samassa Sanassa, missä  Isäkin lausuu itsensä on läsnä kaikki jumalainen luonto ja kaikki mitä Jumala on juuri sellaisena kuin Hän sen tuntee - ja Hän tuntee sen sellaisena kuin se on.

Ja koska Jumala on täydellinen tietoisuuden ja voiman suhteen, on Hän sitä myös puheessaan. Lausuessaan Sanansa Hän ilmaisee tuon Sanan ja kaikki toiseen Persoonaan (Logokseen) kuuluvat asiat, joille Hän antaa saman luonnon kuin Hänellä itselläänkin on.

Ja Hän lausuu tuossa Sanassa kaikki järjelliset henget, jotka ovat tuon Sanan kaltaisia siinä ’kuvassa’, joka on sisässä (Hänessä). Kuitenkaan ei jokainen itsessään oleva kuva ole kaikissa suhteissaan Sanan kaltainen silloin, kun se säteilee eteenpäin. Ne ovat pikemminkin vastaanottaneet voiman osallistua tuohon samankaltaisuuteen tuon saman Sanan⁹ armon kautta; ja tämän Sanan - sellaisena kuin se itsessään on - ja kaiken mitä se käsittää, on Isä lausunut.

Koska Isä on lausunut tämän, niin mitä sitten Jeesus sanoo sielussa? Kuten olen sanonutkin, Isä lausuu Sanan ja tässä Sanassa eikä mitään muuta - mutta Jeesus puhuu sielussa. Hänen tapansa puhua on samaa kuin itsensä paljastaminen ja sen ilmentäminen, mitä Isä on hänessä lausunut - aina sen mukaan, miten henki kykenee sen vastaan ottamaan. Hän paljastaa Isän valtuudet hengessä aivan yhtäläisin, mittaamattomin voimin. Kun henki vastaanottaa tämän voiman Pojassa ja Pojan välityksellä, se kasvaa mahtavaksi kaikessa, mihin se ryhtyy, niin että siitäkin tulee samanlainen ja yhtä suurenmoinen kaikissa hyveissään ja puhtauden täydellisyydessä, niin ettei ilo tai suru tai mikään Jumalan luoma ajallinen asia voi sellaista ihmistä tuhota, vaan että hän pysyy mahtavana paikoillaan kuin jumalaisen voiman kera, jonka edessä kaikki asiat ovat vähäisiä ja mitättömiä.

Toiseksi paljastaa Jeesus itsensä sielussa äärettömänä viisautena, joka hän itsessään on; tuossa viisaudessa Isä tuntee Itsensä kaikkine isällisine valtuuksineen ja tuona samaisena Sanana, joka on Viisaus itse, sekä kaikkena mikä siihen kuuluu - sen kaiken ollessa yhtä ja samaa.

Kun tämä viisaus yhdistyy sieluun, kaikki epäilys, erehtyminen ja pimeys häipyvät kokonaan, ja sielu asetetaan kirkkaaseen, puhtaaseen valoon, joka on Jumala Itse, niin kuin profeetta sanoo: ”Herra, Sinun valossasi opitaan valo tunnistamaan” (Ps. 36:9, ’Sinun valostasi me saamme valon’ RK-92). Silloin Jumala tiedostaa Itsensä sielussa; tämän Viisauden kautta sielu tuntee itsensä ja kaikki asiat, ja tuo sama Viisaus tuntee sielun itsensä kera; ja tuon samaisen Viisauden kera sielu tuntee Isän voiman hedelmällisenä luomisvoimana (Zeugungskraft) - ja Ydinolemuksen yksinkertaisen ykseyden, missä ei ole minkäänlaisia rajoituksia.

Jeesus paljastaa itsensä myös rajattomana suloutena ja rikkautena, joka kumpuaa ja virtaa ylitsevuotavana Pyhän Hengen voimasta suunnattoman yltäkylläisenä rikkautena ja suloutena kaikissa vastaanottokykyisissä sydämissä. Kun Jeesus paljastaa itsensä tänä rikkautena ja suloutena ja siten yhdistyy sieluun, tuo sielu virtaa tuossa rikkaudessa ja suloudessa itseensä ja itsestään kaikkien asioiden tuolle puolen, armosta ja voiman vaikutuksesta, välittömästi ja välineettömästi10  takaisin alkuperäiseen lähteeseensä.

Silloin tulee ulkoisesta ihmisestä kuuliainen sisäisen suhteen aina kuolemaan saakka, ja se on alati rauhan tilassa palvellen ikuisesti jumalaa.

Ja että Jeesus voisi tulla meihin ja puhdistaa ja heittää ulos ruumiista ja sielusta kaikki esteet ja tehdä meidät yhdeksi, niin kuin hänkin on yhtä Isän ja Pyhän Hengen kanssa - yhtä Jumalaa. Että me saattaisimme tulla ja pysyä ikuisesti yhtenä Hänen kanssaan, Jumala meitä siinä auttakoon.

Amen.

Viitteet:

1 Noudattaa Pfeifferin tekstiä. Ks. latinalaisessa saarnassa (LW  IV, alav. 21): ’Deus et per consequens homo divinus non agit propter cur aut quare’ (Jumala, ja vastaavasti myös jumalainen ihminen ei toimi kysymysten ’miksi ja minkä tähden’ pohjalta). Ks n:o 43, ja Ueda, s. 155.

2 Tämä on lauseesta Quintin omaksuma vaikeampi (ja siitä syystä luultavasti autenttisempi ) muoto (als daz nicht ledic ist, daz noch hie noch dâ enist). Evans kääntää Pfeifferiin nojaten  ’ikäänkuin sinua ei olisikaan’. Ks. alav. 5.

3 Eckhart käyttää sanaa  eigenschaft, joka on Quintinkin mukaan (QT 470) vaikea käännettäväksi, ehkäpä vielä vaikeampi nykysaksaksi kuin englanniksi. Kirjaimellisesti se tarkoittaa jotakin  ’omaansa’; Eckhart ei ilmeisestikään käytä sitä nykysaksan merkityksessä  ’laatu, luonteenominaisuus’, vaan pikemminkin ’omistaminen’. Ajatus sinänsä on luullakseni sellaisen ’omiminen’, joka ei todellisuudessa ole hänen omaansa. Suom. käännös ’sidostuminen’  (myös ’ehdollistuminen’ voisi kuvata k.o. tietoisuuden tilaa) kuvaa samaistumista häviäviin ilmiöihin ’ajassa ja tilassa’. Ks. seur. alaviite.

4 Sananmukaisesti ’ajan ja lukumäärän’ (mit zît und zal). Walsh on käyttänyt Clarkin käännöstapaa, joka hyödyntää vastaavaa ’alkusointuista’ sanontaa.

5 Keskisen ylä-saksan sana  ’niht’ (lausutaan kuten nykysaksan nicht) = ’ei mikään’, ja korostettuna  nihtes niht.  Myönteinen muoto  iht = ’jotakin’. Sielu sekä  ’on’ että  ’ei ole’. Quint selittää että  ’tyhjyys (ei mikään)’ ei tässä merkitsee absoluuttista ’nollautumista’, vaan sitä ’ettei ole sielu’, t.s. sielun todellisen olemassaolon kieltämistä.

6 understât = latinan  substat: skolastiikan käsittein, ’antaa substanssi (olemus) jllkin’ (Q)

7 Clark kääntää: ’Hän sanoo että Hän on’, viitaten 2.Moos. 3:14 (’Minä ole se joka olen’). Tämä on kieliopillisesti mahdollista, mutta ei sisällöllisesti todennäköistä. Walsh noudattaa Evansin ja Quintin tulkintoja.

 8 Tämä on tietenkin  Logos (Joh. 1:1), t.s. Poika Kolminaisuudessa.

 9 Logos tai Sana on samaa olemusta Isän kanssa. Niin kauan kuin järjellisten olentojen ’kuvat’ (tai Platonin ’ideat’) ovat Jumalassa, ovat ne myös samaa olemusta Sanan kanssa. Kun ne ’säteilevät eteenpäin’ - luomistapahtumassa - ne erilaistuvat, mutta voivat armon kautta saavuttaa jälleen samankaltaisuutensa Sanan kanssa (Q).

 10 âne mitel (nykysaksan ohne Mittel) = ’keinottomasti’, ilman välitystä.