Vähempikin olisi ehkä riittänyt

Presidentti Mauno Koiviston siunaustilaisuus oli kauniisti toteutettu – myös sitä seuraavan yleisön puolelta.

***

Kunniamerkkien kuljettaminen aina haudalle saakka saattaisi olla yksi pieni protokollan osio, joka kaipaisi päivitystä – onhan kyseessä tilanne, jossa kaikki toisten ihmisten suomat huomionosoitukset jäävät taakse.

***

Emerituspiispa Huovisen siunauspuhe oli yhdessä kohdin hieman yliviritetty.

Huovinen nosti esiin sodan aikaisen tapauksen. Koivisto oli määrätty siirtämään kahta venäläistä sotavankia, joita vastaan tulleet suomalaiset olivat alkaneet ”kolhia”.

Koivisto oli estänyt asetovereitaan sanomalla, että venäläiset olivat hänen vankejaan. Huovinen rakensi asiaan oman tietoisen lisäyksensä tulkitsemalla Koiviston nimittäneen venäläisiä ”hänen veljikseen!”

Piispa halusi ilmeisesti viitata siihen, että tämä nuori suomalainen sotilas oli toteuttanut Jeesuksen kehotuksen rakastaa vihollistaan pitämällä heitä veljinään.

Jokainen voi päätellä, että kukaan suomalainen sotilas ei olisi vastaavassa tilanteessa nimittänyt vihollisvankejaan veljikseen. Tässä tilanteessa he olivat Koiviston vankeja, joista hänet oli asetettu vastuuseen – ja sen hän kantoi esimerkillisellä tavalla.

Mauno Koivisto pyrki Huovisen mukaan aina välttämään ylisanoja, koska niillä ei saavuteta mitään. Ylisanat saattavat aiheuttaa tarpeetonta epäilyä itse sanomaa kohtaan, joka on vaatinut keinotekoista vahvistamista.

***

Säätytalossa pitämässään muistopuheessa Paavo Lipponen samasti Koiviston filosofi Platonin suosittamaan filosofikuninkaaseen (valistuneeseen diktaattoriin).

Rinnastus oli hieman ontuva – Koivisto itse kun vahvisti parlamentin valtaa.

Platonin mielestä demokratia ei toiminut kovin hyvin ”hyvässä eikä pahassa”, koska joka suuntaan löytyi aina vastustajia. Vastakkaisten näkemysten yhteen sovittaminen (konsensus) ei aina johda parhaimpiin mahdollisiin tuloksiin (mikä oli Platonin ydinsanoma).

***

Valistuneita diktaattoreita ei maailmanhistoriassa löydy kovin montaa – saati filosofeiksi kutsuttavia. Todellinen filosofi ei ainoastaan kykene hallitsemaan aineellisuuteen, valtaan ja kunniaan liittyviä intohimojaan, vaan on sellaisista sisäisesti täysin irtautunut.

***

Filosofisista nykyajan johtajista voitaisiin nostaa esiin Tiibetin Dalai-Lama, joka on toiminut äärettömän vaikeissa oloissa sekä hengellisenä että maallisena johtajana, säilyttäen kaikissa tilanteissa malttinsa ja tasapainonsa. Lisäksi hän on pyrkinyt levittämään sekä ulkoisen että sisäisen rauhan sanomaan kaikkialla, mihin hänet on rohjettu ottaa vastaan.