SUPERMIEHET

Englannin sana SUPERMAN on käännetty suomeen teräsmieheksi. SUPER on latinaa ja merkitsee jotakin yli menevää, ylhäällä, yläpuolella, korkealla tai päällä olevaa. Englannin (ja monen muun kielen) MAN tarkoittaa ihmistä tai miestä. Sana on peräisin sanskritista, jossa se kuvaa ajattelua tai järkeä.

Joissakin itämaisissa perinteissä puhutaan MANASAPUTROISTA, järjen pojista, joilta ihmiskunnan uskotaan perineen ajattelukykynsä silloin, kun nämä itse nousivat olemuksessaan korkeammalle tasolle.

SUPERMAN tarkoittaisi sananmukaisesti lähinnä ylijärjellistä, tietoisuutensa suhteen tavallisesta älyllisyydestä poikkeavaa ihmisyksilöä.

Joe Shusterin ja Jerry Siegelin luoma sarjakuvasankari julkaistiin jo v. 1938. Teräsmies oli tuhoutuneella Krypton-planeetalla syntynyt, maallisten ottovanhempien kasvattama lapsi, joka sai nimen Clark Kent. Alkuperäinen hahmotelma poikkesi huomattavasti myöhemmistä versioista ollen kaljupäinen mies, joka harjoitti telepatiansa avulla rikollisuutta.

Hahmon myöhemmissä versioissa Clark Kent alkoi taistella rikollisia vastaan ja pelastaa ihmisiä onnettomuuksilta ja luonnonkatastrofeilta. Varhaisissa sarjakuvissa teräsmiehellä oli kyky loikata 200 metriä, jota myöhemmin paranneltiin supernopeaksi lentokyvyksi. Sen lisäksi mies omasi ylivertaiset voimat, haavoittumattomuuden (paitsi kryptonia vastaan), sekä sai aikaan pyörremyrskyn tai jäätymisen puhaltamalla. Hänen näköaistinsa kattoi koko spektrin ja havaitsi elävien olentojen auran. Sen avulla saattoi tarkastella myös kaukaisia tai mikroskooppisen pieniä kohteita.

Teräsmies on saanut paljon vaikutteita vanhoista henkisistä perinteistä, joissa on mainintoja mm. levitoinnista, erilaisista selvänäön kyvyistä, jotka yltävät kaukaisiin kohteisiin ja mikroskooppiselle tasolle.

Itämaisten mestarien kerrotaan sytyttäneen nuotion tuleen puhaltamalla. Kristillisyyden ydinhahmon sanotaan lukeneen ihmisten ajatukset ja suorittaneen mitä ihmeellisimpiä tekoja. Hänen jälkeensä tunnetaan Apollonius Tyanalaisen kaltaisia ihmeiden tekijöitä ja kirkon piirissä toimineita thaumaturgeja.

Teräsmiehen vastustajaksi kehitelty ULTRAMIES luonnehditaan hänen käänteisuniversumissa asuvaksi pahanlaatuiseksi kaksoisolennokseen, joka ainakin periaatteessa muistuttaa kristillistä personoitua pahuutta eli saatanaa (jolla myös on oma universuminsa, lukemattomien ihmisten ”loppusijoituspaikka” – helvetti).

SUPERMANIN ja kristillisen SUPERSTARIN (Tim Ricen ja Andrew Lloyd Webberin rockoopperan nimen mukaan), Nasaretin Jeesus Kristuksen välillä löytyy ainakin se ero, että jälkimmäinen kiinnitti huomiota lähinnä ihmisten sisäisen olemuksen ”pelastamiseen” eikä suunnannut voimiaan edes itsensä suojelemiseen.

Sisäisen olemuksen kehittämistä, saati pelastamista (ikuiseksi saattamisesta), on tietenkin hyvin vaikea ilmentää sarjakuvan tai elokuvan keinoin, vaikka siihen liittyvät prosessit itsessään saattavat todellisuudessakin olla mitä dramaattisimpia (kärsimysten täyteisiä).

Lähes kaikki henkisen perinteet puhuvat SUPERIHMISESTÄ – tai ainakin ihmisessä olevasta mahdollisuudesta ylittää tavanomaiset inhimilliset rajoituksensa sekä tietoisuuden että myös voimien suhteen. Itämailla pyritään kasvattamaan kelvollisista oppilaista mestareita. Kristillisessä perinteessä yritetään kuolettaa vanha Aatami, että uusi voisi astua sen sijaan – ja että äärimmillään Kristus tulisi puetuksi ylle ja samalla yksilö antaisi hänelle taas fyysis-psyykkisen muodon.

Filosofi Nietzsche puhui samasta mahdollisuudesta kohota kaiken tavanomaisen yläpuolelle YLI-IHMISEKSI, joka tarkoittaa korkeimmillaan samaa kuin kristillinen käsite KRISTUS. Nietzsche määritteli lisäksi yli-ihmistä alemman asteen korkeammaksi ihmisyydeksi, ymmärryksen suhteen hyvin kehittyneeksi ihmiseksi, jollaista Uuden Testamentin kuvauksissa symboloidaan Johannes Kastajalla (korkein inhimillisen ihmisen tila).

Vasta ”lasten kaltaiseksi tuleminen” nostaa ihmisen sisäisesti inhimillisten rajoitusten yläpuolelle sekä filosofi Nietzschen että evankeliumien näkemysten mukaan. Lapsen kaltaisilla ei tietenkään tarkoita lapsellisia tai typeriä ihmisiä, vaan sellaisia, jotka eivät enää tarvitse ehdollistuneita ajatusprosesseja toimintansa pohjaksi, vaan tiedostavat kaiken tarvitsemansa ”suoraan ylhäältä, ehdollistumattomasta pyhäin yhteydestä.”

Tällaisia näkemyksiä voidaan tietenkin pitää pelkkinä spekulaatioina, joiden avulla on pyritty korostamaan jonkin aatesuunnan ylivertaisuutta. Jopa kristillisen kirkon piirissä yli-ihmisyys on suurelta osin rajattu ainoastaan ydinpersoonaan, Jeesus Kristukseen, jonka toimintaan tavallisten ihmisten on tarve rakentaa uskonsa – ainakin muodollisesti.

Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus itse tosin kehotti kaikkia ihmisiä samaan ykseyteen Isän kanssa, missä hänen oma sisäinen olemuksensa jo oli. Hän vakuutti, että opetuslapsetkin voisivat suorittaa jopa suurempia ihmeitä kuin hän itse, mikäli he vain kykenisivät ottamaan vastaan Pyhän Hengen – tullen sen myötä sisäisesti korotetuksi aivan toisenlaisen tietoisuuden piiriin.

Lienee mahdotonta päätellä varmasti, kuinka moni Jeesuksen opetuslapsista todella pääsi lähimainkaan samaan tilaan kuin hän itse – jotkut kun jopa väittävät, että Jeesus sai arvoisensa oppilaan vasta Paavalissa.

Ensimmäisten vuosisatojen aikana Jeesusta koskevaan perimään liittyneet moninaiset kirjoitelmat antaisivat kuitenkin viitteitä siitä, että aatteen leviäminen ei ollut kiinni pelkästään apostoli Paavalin käsistä ja jaloista, vaan näkemyksiä tutkittiin ja tulkittiin hänen aikanaan ja hänen jälkeensä myös hänestä riippumattomissa piireissä. Monet ei-kanoniset tulkinnat on nimetty jonkin tunnetun opetuslapsen mukaan (kuten Marian, Filippuksen, Pietarin ja jopa Juudaksen evankeliumit), mikä ei kuitenkaan takaa sitä, että kyseisillä opetuslapsilla olisi ollut jotakin tekemistä tekstien synnyssä.

Ihmeisiin tai yli-ihmisiin uskominen on useimmille ihmisille kaikkea muuta kuin helppoa. Tieteellis-materialistinen maailmankuva on muutaman viime vuosisadan aikana syöpynyt lujaan etenkin länsimaiseen ajatteluun, jossa ajattelua ja havaintoja sinänsä pidetään ihmisyyden korkeimpana kykynä – huolimatta sen kautta saavutetuista kyseenalaisista ilmiöistä (sodista, saastumista yms.).

Evankeliumit puhuvat ani harvoista, jotka osoittautuvat kelvollisiksi ottamaan vastaan ja vastuun korkeammista voimista, joiden käyttäjää ulkoiset tai sisäiset ärsykkeet eivät enää voi horjuttaa. Heidän tulee tilanteista huolimatta pysyä sisäisessä rauhan tilassa, mistä käsin vain harvoin puututaan ”elämän luonnolliseen kulkuun” – saati siirrellään vuoria.

Monet meistä haluaisivat varmaan saada sellaiset supermiehen tai -naisen voimat, joita ei synny punttisaleilla edes steroideiden avulla. Fyysisen voimin aikaan saatavat asiat ovat kuitenkin varsin vähäpätöisiä ja ohimeneviä, joten sellaisten hankkimiseen ei kannattaisi käyttää kovin paljon rajallista aikaa ja energiaa. Saattaa jopa käydä jopa niin, että lihaksistoon kertynyt saavutetaan tajunnan kustannuksella.

Lähes kaikkien vakavasti otettavien perinteiden mukaan superihmisyyden kynnys löytyy inhimillisten halujen piiristä. Niiden täytyy kokonaan lakata, että jotakin suurempaa voitaisiin luovuttaa ihmisen valtaan. Evankeliumit puhuvat elämänsä kadottamisesta tai itsensä unohtamisesta, koska ilman sellaista muutosta ihminen käyttäisi ”supervoimia ja -tietoisuutta” todennäköisesti itsekkäisiin tarkoituksiin.