Evankeliumi tarkoittaa
ilosanomaa mahdollisuudesta vapautua katoavuudesta. Sanallisia viestejä voidaan
aina tulkita eri tapaan. Niitä käyttävä hengellinen organisaatio on kuitenkin
pyrkinyt yhtenäistämään (katolistamaan) ja tiivistämään näkemykset ahtaiden tunnustusten
rajoihin.
***
Johanneksen evankeliumi on ollut vaikeasti synkronoitavissa muiden kolmen
(synoptisten) suhteen. Nykytutkimuksen (esim. ns. Jeesus-seminaarilaisten) mukaan
Johanneksen historiallinen autenttisuus on kaikkein vähäisintä. Tästä
huolimatta Johanneksen evankeliumin ilmauksia käytetään jatkuvasti hyvin
monissa tilanteissa.
Tämän evankeliumin
suosion syy saattaakin löytyä aivan muualta kuin sen historiallisesta puolesta.
Se tuo esiin ennen kaikkea henkisen elämän syvimpiä periaatteita, ja sellaiseen
pyrkimisen edellytyksiä.
***
Kanadassa toimiva
vertailevan uskontotieteen emeritus professori, tohtori Ravi Ravindra on lähtenyt tarkastelemaan evankeliumia tällaiselta
näkökulmalta ja laatinut siitä syvällisen analyysin otsikolla ”Johanneksen evankeliumi intialaisen
mystiikan valossa.”
Tohtori Ravindran tietämys
ja näkemys sekä länsimaisista että itämaisista hengellisistä perinteistä on
käsittämättömän laaja ja syvällinen. Hän on löytänyt lukemattomia yhdistäviä
tekijöitä, jotka ovat usein kadonneet tai häivytetty erilaisten sanallisten ilmausten
taakse. Eri uskonnollisten perinteiden piirissä on omien käsityksen tukemiseksi
ilmennyt taipumuksia etsiä, tulkita ja korostaa varsin näennäisiäkin erilaisuuksia.
***
Ravindran mukaan Jeesus Kristuksen opetukset pyrkivät
kuitenkin aivan samaan tavoitteeseen kuin kaikki muutkin aidot opastukset:
osoittamaan ihmisille tien olemuksen muutokseen,
niin että elämämme siirtyisi itsekeskeisyydestä Jumala-keskeisyyteen.
Taivaasta alas johtavat ikuiset tikapuut, joita
pitkin jokainen nousemaan kykenevä voi ylentyä. Jeesus Kristus on Jumalan apostoli,
joka vuorostaan valmistelee apostoleja muiden opettajiksi jatkuvana ketjuna.
Jumalan Poika ei ole täällä tuomitsemassa tai rankaisemassa maailmaa, vaan
auttamassa kaikkia niitä, jotka etsivät valoa.
Kuitenkaan ei ole olemassa mitään valmista tietä
”täältä Sinne”, ellei se ensin ole rakentunut ”Sieltä tänne.”
Valitettavasti ainoastaan
harvat ihmiset suorittavat tarvittavia ponnistuksia ja saavuttavat Sanan
vastaanottamisen kannalta välttämättömän herkkyyden, puhtauden, viisauden ja
armon.
***
Ihmisten täytyy valmistautua totuuden vastaanottoon.
Tämä ei koske ainoastaan todellisuuden ymmärtämistä, vaan myös sen kestämistä.
Tällaisessa totuudessa ei ole kyse jostakin ajatuksesta, jonka me hyväksymme ja
uskomme sokeasti. Kyseessä on sitä vastoin suora ja välitön havaitseminen ja
kokemus itsessämme, sekä sen todeksi eläminen. Ilman asiallista
valmistautumista korkeamman todellisuuden ja sitä vastaavien energioiden
avautuminen voisi olla vaaraksi keholle ja psyykelle.
Ravindran kirjan mukaan Kristuksen kaste on hyvin vaativa. Sen kestäminen edellyttää
kurinalaisuutta ja voimaa, eikä se siten ole monien saavutettavissa.
Voimakkaiden, tuntemattomien energioiden
olemassaolo on havaittu myös tietoisuutta muuttavien huumeiden käytössä:
ihmisille voidaan antaa näky inhimillisen olemuksen salatusta todellisuudesta.
Ilman valmistelua ihminen ei kuitenkaan kestä sellaista, koska hän reagoi
todellisuuteen aivan liian persoonallisesti. Näissä (usein paranoidisissa)
tapauksissa henkilö todennäköisesti menettää tasapainonsa ja sairastuu
psyykkisesti.
***
Todellinen henkinen kehitys on vielä ihmiskehityksen
tässä vaiheessa vastoin ulkoista, yhä laajenevaa kulkua, joka on tyypillistä
koko luomakunnalle.
Kaikki ulkonainen julistus lähtee käsitteistä
”minä olen sitä tai tätä”, kun taas sisäinen polku merkitsee yritystä saattaa
kaikki tuollaiset ”minä olen” -lausumat lakkaamaan jumalallisessa MINÄ OLEN
-tilassa. Todellinen henkisyys on jatkuvaa kuolemisen harjoitusta egon ja
maailmallisuuden laajentumista vastaan – se on täydellistä kääntymistä
ainoastaan Jumalan suuntaan.
***
Ainoastaan silloin, kun mieli on täysin
hiljentynyt ja ihminen on tietoisuudessaan ”Siinain vuorella”, voi ajaton alku
saavuttaa kaikki ajalliset alut ja tulla koetuksi.
Ihmisjoukot (tai
”joukkoihmiset”) tuomitsevat itsensä siinä, että he suuntautuvat luonnostaan
pimeyteen eivätkä ota vastaan henkistä valoa.
Me voimme kohota sitä
enemmän valoa kohden, mitä paremmin kykenemme taistelemaan alaspäin vetäviä
virikkeitä vastaan. Suurin vastuksemme syntyy siitä, että me teemme oman
tahtomme emmekä Jumalan tahtoa.
Tästä syystä me pysymme karkotettuina Jumalasta ja
kärsimme omatekoisessa helvetissämme.
***
Me voimme vaatia
itsellemme todellista (henkistä, ikuista) itseämme vasta sen jälkeen, kun
olemme vapautuneet maallisesta itsestämme.
Maallinen itsemme on kauppias, joka yrittää käydä
kauppaa Jumalan kanssa.
***
Havahtuminen siihen, että me itse olemme henkisesti kuolleessa tilassa, on ensimmäinen tärkeä
askel vapautumisessamme kuoleman vallasta.
Takertuminen maalliseen elämään, sen pelkojen ja
halujen valtaan, aiheuttaa henkisessä mielessä kuolleen tilan. Vastaavasti
kaipuu henkiseen elämään ja pinnallisen, syntisen elämän inho muodostaa
kaksinaisen virtauksen radikaalin muutoksen ja kuolemasta irtautumisen
suuntaan, jota kutsutaan metanoiaksi.
Tietoisuus henkisestä kuolemastamme antaa meille
ymmärryksen, voiman ja rohkeuden kuolla itsekkään itsemme suhteen (unohtaa
itsemme, kadottaa elämämme), joka pitää meidät pimeyden ja murheen piirissä.
Kuoleminen tämän itsen suhteen tarkoittaa
kuolemista oman tärkeilynsä, itsekkäiden vaatimusten, pelon, oman tahdon ja
kaikkien sellaisten tapojen suhteen, jotka sitovat meidät suunnattoman käärmeen
tapaan siihen itseen, josta meidän pitäisi päästä vapaaksi.
***
Vapaus
tai pelastus ei kuitenkaan ole vapautta oman itsemme takia, vaan se on
pikemminkin vapautta omasta itsestämme.
***
Jumalasta kaukana oleminen ei vie ihmisiä yhtä
paljon harhaan kuin itsensä kuvittelu lähellä Jumalaa olevaksi. He, jotka
tiedostavat olevansa kaukana todellisuudesta, voivat pyrkiä siihen ja tulla
opastetuiksi, kun taas ne, jotka kuvittelevat perusteettomasti olevansa
totuudellisia, jäävät aivan oikeutetusti matkalle, eikä heitä voida auttaa.
Ihmiset,
jotka ovat täynnä itseään, eivät varaa tilaa Jumalalle.
Ainoastaan he, jotka kykenevät kuolemaan tämän
(ajallisen) itsen suhteen, voivat herätä ikuiseen Itseen, Atmaniin ja
Kristukseen. Jumalan Poika tuli erityisesti kutsumaan niitä, jotka kuulisivat
kutsun osallistua hänen olemukseensa ja jakaa hänen kasteensa sekä kuolettaa
Jeesus Kristuksen tapaan oman tahtonsa niin, että hekin voisivat ottaa osaa
ylösnousemukseen.
Me voimme kohdata Jumalan Pojan vasta silloin, kun
meidät on korotettu pinnallisen itsemme yläpuolelle Ihmisen Poikaan.
Ihmisjoukolle annetaan valittavaksi joko Jeesus
tai Barabbbas, jonka nimi tarkoittaa ”isän poikaa.”
***
Jokainen
meistä on itseensä tullessaan ”ristillä ja risteyksessä.” Muutaman hetken ajan
me voimme valita, seuraammeko Barabbasta, isän poikaa, vai Kristusta, Isän
Poikaa.
Kumman
sinä valitset?
Tästä
linkistä aukenee suomeksi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti