Enkelisatu aikuisille

Arkkienkelit Hyvänlainen ja Pahanlainen törmäilevät toisiinsa lähes päivittäin omilla aineettomilla teillään touhutessaan tärkeimmän projektinsa parissa, jota he omissa piireissään kutsuivat ihmiseksi. 

Molemmat katsoivat tekevänsä todella merkittävää työtä tuottaessaan ja muokatessaan inhimillisiä impressioita. Keinoista heillä tosin oli täysin poikkeavia näkemyksiä.

Toisinaan he näkivät valonväläyksen, kun joku korkeista Serafeista heijasti itseään heidän olotiloihinsa. Erityisesti Serafi Olevaisella oli tapana säikytellä arkkienkeleitä olemuksensa loistolla. Tosin hän useimmiten poistui yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, mutta tällä kertaa hän kuitenkin pysähtyi ja himmensi hieman valkeuttaan, niin että arkkienkelit saattoivat kääntyä hänen kasvojensa suuntaan.

Arkkienkeleistä Pahanlainen oli rohkeampi ja uskalsi avata keskustelun:

Pahanlainen: Mistä sitä tullaan, ja millä asioilla ollaan?

Olevainen: Ainolasta tietenkin, vaikka ette te siitä mitään tiedä – ja ihmisen asialla ollaan.

Hyvänlainen: Ihmisen asiat ovat meidän asioitamme, miksi noin suuri valkeus niihin sekaantuu?

Olevainen: Valkeus ei sekaannu mihinkään, se vain on kätkettynä kaikessa.

Pahanlainen: Miten noin kirkas voi puhua noin hämäriä?

Hyvänlainen: Te Serafit yritätte hämätä meitä ihmisten hyvätekijöitä.

Olevainen: Kiusankappaleita te yhä olette, tosin tarpeellisia omilla aloillanne.

Hyvänlainen: Tuo Pahanlainen on kiusankappale, pitäisi sinun se tietää. Ihmisetkin sen tietävät, vaikka eivät juuri mitään tiedäkään.

Olevainen: Ihmiset uskovat tietävänsä. Te edes tiedätte olevanne saman asian eri puolia.

Hyvänlainen: Minä olen kuitenkin se parempi puoli.

Pahanlainen: Ilman minua ihmiset eivät sinuakaan tunnistaisi.

Hyvänlainen: Kautta Jupiterin kuiden – minussa on heidän ainoa turvansa.

Pahanlainen: Mutta Saturnukseni renkaista he vielä ilonsa saavat.

Olevainen: Voi teitä! Ilon hetkiä te tuotatte ihmisille, että he jaksavat vaeltaa harhapolkujaan.

Hyvänlainen: Ihmisten viisaus on selvästi kasvanut. He ovat lähettäneet luotaimiaan minun kotiplaneettani kuihin asti.

Pahanlainen: Ja tunkeutuneet minun kotiini.

Olevainen: Mutta he eivät ymmärrä lähettää luotaimiaan todelliseen itseensä.

Hyvänlainen: Sehän olisi itsekkyyttä, enkä minä sitä heille salli, kun olen heidän ylin sallimuksensa.

Pahanlainen: Sinä et salli heille mitään hauskaa ja luovaa.

Hyvänlainen: Vanhassa hyvässä vara parempi. Vaarallista on liika luovuus. Kaikki tarpeellinen on jo luotu.

Pahanlainen: Minä kaadan vielä kumoon sinun hyveittesi linnakkeet.

Hyvänlainen: Hyveet ovat ikuisia. Minä valkaisen sinun katalat tiesi, että ihmiset voisivat ne havaita ja kulkea minun valkeuteni teitä.

Pahanlainen: Teatteria ovat sinun taivastiesi, pelkkää teeskentelyä ja tietämättömyyttä.

Hyvänlainen: Minun tietoni perustuu pyhiin kirjoituksiin, jotka eivät milloinkaan valehtele.

Pahanlainen: Ja minä kun sanelin niistäkin suurimman osan.

Hyvänlainen: Valehtelet, niin kuin aina, sinä valehtelijoiden kuningas.

Pahanlainen: Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi, sinä sokean uskon ruhtinas.

Hyvänlainen: Sinä et ole minun lähimmäiseni.

Pahanlainen: Nyt sinä puhut pyhiä tekstejäsi vastaan. Sinä rakastat vain rakastajiasi. Minä olen avoin kaikille.

Hyvänlainen: Olevainen, tule jo todistajakseni.

Olevainen: Ei teissä kummassakaan ole koko totuutta. Totuus todistaa itse puolestaan.

Hyvänlainen: Mutta minä uskon vain totuuteen ja sinuun.

Pahanlainen: Sinun uskosi on toispuolista. Ei sellaiseen voi luottaa.

Hyvänlainen: Johonkin pitää voida uskoa ja luottaa, että voi kasvattaa ihmiset valmiiksi.

Olevainen: Ette te voi tehdä ihmistä valmiiksi. Valmistaminen kuuluu minulle ja lähettäjälleni.

Pahanlainen: Ihminen on pian valmis minun ikuisiin saturnaaleihini.

Hyvänlainen: Minä pidän huolta siitä, että he pääsevät minun Isäni pitoihin, Jupiterini iankaikkisiin juhliin.

Olevainen: Teidän juhlanne ovat tilapäisiä lepopaikkoja väsyneille sieluille, eivät ne vielä ihmistä ikuiseksi tee.

Hyvänlainen: Hyve saa ikuisen palkkionsa minun kauttani, niin minulle on opetettu.

Pahanlainen: Kukaan ei kestäisi sinun virsi-iltojasi ikuisesti?

Hyvänlainen: Ei ole mitään parempaa kuin ylistää ikuisesti Herraa.

Pahanlainen: Jota sinä et ole milloinkaan nähnyt – lieneekö häntä edes olemassa?

Olevainen: Turhaan te kiistelette ikuisista asioista, niin kauan kuin vielä mittaatte aikaa.

Hyvänlainen: Iankaikkinen on ikuista aikaa.

Olevainen: Siinä erehdyt. Ikuisuudessa ei ole aikaa.

Pahanlainen: Silkkaa tyhjyyttä. Vain hullu sellaista kaipaa.

Olevainen: Henki on hulluutta hengettömälle.

Hyvänlainen: Mutta minähän olen hyvä henki, joka yritän henkistää ihmistä.

Pahanlainen: Niin minäkin – huutava henki pimeydestä.

Olevainen: Pelkkä aineettomuus ei ole henkeä. Henki on rajatonta ja ikuista, te olette yhä rajallisia ja ehdollisia.

Hyvänlainen: Ihmiset pitävät minua ikuisena ja jumalallisena henkenä.

Pahanlainen: Niin minuakin.

Olevainen: Ihmiset kutsuvat omaa äännähtelyään ja lihastensa liikettä hengen tuotteiksi.

Hyvänlainen: Mutta minä opetan heille oikeaa ja varsinaista hengellisyyttä.

Pahanlainen: Hengellisyys on hyvänlaisten oma keksintö, kun he eivät käsitä henkisyydestä mitään.

Hyvänlainen: Sinä pilkkaat kaikkea pyhää ja arvokasta.

Pahanlainen: Minä vain vapautan sinut typeryyksistäsi.

Olevainen: Henki on kaiken ydinolemus, siinä ei ole sijaa hyvälle tai pahalle.

Hyvänlainen: Nyt sinä häpäiset minua, hengen lähettilästä.

Olevainen: Henki on täydellinen, erilaisuus olisi siinä vakava puute ja mahdottomuus.

Pahanlainen: Kun kaikki tulevat minun kaltaisekseni, niin erilaisuus on poissa ja puhdas pimeä henki läsnä.

Hyvänlainen: Silloin ihmiskunta joutuu tuhon omaksi.

Olevainen: Älkää luulko, että ihmiset tulevat teidän kaltaiseksenne. Kun työ on loppuun saatettu, he tulevat minun kaltaisekseni.

Pahanlainen: En minä tuota usko. He tulevat opettajiensa kaltaisiksi – jotkut minun, ja toiset tuon viheliäisen Hyvänlaisen kaltaisiksi.

Olevainen: Teidän työnne heissä kasvattaa valmiutta johonkin aivan toisenlaiseen, mutta te ette voi sitä nähdä tai toteuttaa.

Hyvänlainen: Minä näen hyveiden kasvun.

Pahanlainen: Ja minä näen niiden lakastumisen.

Olevainen: Te näette vain ihmisen mielen muutoksia, minä näen mielen tyhjentymisen typeryyksistään ja avautumisen todellisuuteen.

Pahanlainen: Siis ihmisprojektin raukeamisen tyhjiin.

Olevainen: Ei, vaan ihmisprojektin ylevän päätöksen.

Hyvänlainen: Jonka minä olen saanut aikaan.

Olevainen: Jossa te molemmat olette toimineet avustajina ajassa ja tilassa.

Hyvänlainen: Pahanlainen tekee kaikkensa tärvelläkseen minun toimiani.

Pahanlainen: Sinä teet aivan liian paljon virheitä. Pakko minun on painaa jarrua.

Olevainen: Teidän puristuksestanne ihminen voi kohota itsensä yläpuolelle, missä minä saan hänestä otteen.

Hyvänlainen: Minä hyppään silloin hänen kyytiinsä.

Olevainen: Te molemmat kohtaatte kerran hyvän ja pahan tuolla puolen, missä minä asustan.

Hyvänlainen: Sinne minun kaipuuni vie, ikuisesti hyvää tekemään.

Pahanlainen: Niin minunkin – vastapainoksi typerille ylistyksillesi.

Olevainen: Siellä saatte tekin levon, kaikkien tekemisten tuolla puolen, ikuisessa olemisessa.

Hyvänlainen: Minun Isäni työskentelee aina, en minä lepoa kaipaa.

Olevainen: Rauha rauhan tehneille, lepo niille, joille tuleminen ja meneminen ovat jo kaiken antaneet.

Pahanlainen: Sinä opetat laiskuutta ja johdatat meitä harhaan, että ihmiset pääsisivät meiltä karkuun.

Olevainen: Minä opetan sen, minkä Ainoa on minuun heijastanut.

Hyveellinen: Mistä voit tietää noin varmasti?

Olevainen: Minä olen tieto, ei mitään ole minun ulkopuolellani.

Hyveellinen: Ei kenelläkään ole kaikkea tietoa.

Paheellinen: Uutta tietoa nousee esiin joka hetki.

Olevainen: Mitään uutta ei tule esiin, kaikki on jo ajattomasti minussa.

Hyveellinen: Ihmiset eivät tule tuohon milloinkaan uskomaan.

Olevainen: He tulevat sen kokemaan, kunhan ovat kadottaneet uskonsa häviävään.

Hyveellinen: Minä pidän yllä heidän uskoaan.

Paheellinen: Ja minä särjen heidän typerät uskonsa.

Olevainen: Ja minä luon katseeni heidän sieluihinsa, kun he lopulta kyllästyvät teidän leikkeihinne.

Hyveellinen: Vai leikiksi sinä kutsut minun ylevää toimintaani.

Olevainen: Leikiksi totisen toden rinnalla, kaikella rakkaudella, kaikkiallisella rakkaudellani, joka syleilee teitä molempia, te tuhlaajapoikien tukijat.

Näin sanoen Olevainen kohoaa ylös, ja arkkienkelit jäävät hämmentyneinä miettimään omaa olemustaan ja tarkoitustaan.

Perinteistä tietoa enkelihierarkioista:
https://a1.vuodatus.net/lue/2017/01/enkeleita-onko-heita