Suomessa käydessään intialaissyntyinen
Halifaxin yliopiston vertailevan uskontotieteen professori Ravi Ravindra totesi, että ihmisen täytyy ensin tulla rikkaaksi
voidakseen tulla oikealla tavalla köyhäksi.
Hän ei tietenkään
tarkoittanut rikkaudella pelkkää materiaalista vaurautta, vaan kaikkea
ulkoista, jota ihmisen mieli itselleen ja läheisilleen hakee. Mikäli ihminen ei
sellaista sitten konkreettisessa mielessä saavuta, jää halu joka tapauksessa
kytemään hänen mieleensä – ellei tietoisessa, niin tiedostamattomassa muodossa.
Ihminen ei silloin ole ”hengellisessä mielessä köyhä.”
***
Halu on luonnollinen voima,
joka panee kokemaan elämää, jotta ihminen oppisi sen ilmiöistä kaiken
tarpeellisen kehittyäkseen joskus ”eläväksi tekeväksi hengeksi” (mikäli Paavalin
näkemykseen on uskomista).
Ihmisyyteen liittyy myös automaattinen
ominaisuus, joka panee kyllästymään kokemuksiin ja hakemaan uusia. Lopulta
ihminen kyllästyy lähes kaikkeen ulkoisesti saatavissa olevaan (mukaan lukien
vallan ja kunnian tuottaman nautinnon). Kyllästyminen auttaa kuitenkin siinä,
että ihmisen mieli ylipäänsä voi jossakin vaiheessa sisäisesti vapautua
ulkoisista kiinnekohdistaan ja suuntautua sisäänpäin – jossa kohdin ”tuhlaajapoika
kääntyy kotiaan kohden.”
***
Elämän luonnolliseen
kulkuun kuuluu oppiminen, opitun sisäistäminen ja soveltaminen sekä pois
oppiminen kaikesta tilapäisestä ja turhasta. Viime vaiheissaan se tarkoittaa
tulemista Vuorisaarnan tarkoittamaksi ”köyhäksi hengessä” – sisäisesti vapaaksi
kaikista ulkoisista impulsseista (vaikka niitä olisi saatavilla tai jopa omistuksessa).
***
Paavali (kuten kaikki
muutkin totiset etsijät) kamppaili kahden ”minuuden” välillä. Kun toinen oli
heikko, toinen oli väkevä. Apostoli tarkoitti sitä, että kun persoonallinen,
ulkoisiin ilmiöihin (rikkauteen) suuntautuva ja samastuva (ehdollistunut) tajunnan
puoli antaa periksi, niin henkisempi ja todellisempi olemus voi heijastua
selkeämmin yksilön tietoisuuteen.
Apostoli pyrki
johdattelemaan seuraajiaankin siihen, että he pyrkisivät ”pukemaan ylleen
Kristuksen”, tai tulemaan ”Kristukselle muodoksi” eli hengen ilmaukseksi ajassa
ja tilassa. Evankeliumien mukaan tämä edellyttää ”vanhan itsekkään
persoonallisuuden väistymistä sivuun” eli ”elämänsä kadottamista”.
***
Runsaat virikkeet
täyttävät usein ihmismielen niin, ettei se voi asettua rauhan ja hiljaisuuden
tilaan, jossa todellisempi elämä voisi avautua ilman erottavia muotoja ja
ajallisen kokemuksen luomia ennakkonäkemyksiä (ehdollistumia).
Kirjailija V.A.
Koskenniemi totesi: ”Hiljaisuus on elämän puhujalava.” Vexi Salmen ”Sydämen
joulussa” puhutaan myös mielen hiljaisuudesta henkisen impulssin ehtona. Joissakin
kristillisissä piireissä sanoitusta on hieman vierastettu, koska se näyttäisi
viittaavan pikemminkin ajatukseen ”Kristus minussa” kuin ”Kristus puolestani”.
Mielen täydellinen hiljaisuus
ja vapautuminen tilapäisluonteisesta sisällöstä muodostaa lähtökohdan sielun
hiljaisuudelle, jossa kosketus ajattomaan henkeen tulee mahdolliseksi: koska
henki ei ole eikä siedä ”sitä tai tätä”, vaan on ehdollistumaton täydellisyys
ja elämä itsessään.
***
Ihmisen omat odotukset
koituvat usein sisäisen edistymisen esteiksi. Alussa ihminen odottaa (ainakin suhteessa
omiin ponnistuksiinsa) myönteisiä asioita tai palkkioita maailmalta. Maailma
kuitenkin toimii lähes säännöllisesti odotusten vastaisesti. Mestari Eckhart
totesi, että ihmiset kyllä lausuvat: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi”, mutta kun se sitten
tapahtuu, he ovat kovin pettyneitä.
***
Monien hengellisten
liikkeiden piirissä on kyllä pyritty vapautumaan maallisiksi katsottavista
pyyteistä, mutta palkkion odotukset on samalla siirretty maallisen elämän
jälkeisiksi ottamatta huomioon sitä, että ihmisyyden ongelma ja toteutumisen
este on juuri pyyteellisyys sinänsä.
”Jumalan rakastaminen yli
kaiken” edellyttää täydellistä pyyteettömyyttä, johon vain harvat kykenevät.
Mestari Eckhart kuvasi tavanomaista Jumalan rakastamista siten, että ihmiset
rakastavat Häntä kuin lehmää – siltä odottamansa maidon takia (ja siten varsin
kelvottomasti).
***
Vanhat juutalaiset
ajattelivat ansaitsevansa hyvän osan noudattamalla elämässään sanatarkasti Tooran
ohjeita.
Ensimmäisten kristillisten
vuosisatojen aikaan kirkon johtajat tulkitsivat Jeesuksen autuuttavan
seuraamisen tarkoittavan konkreettista pyrkimystä marttyyriuteen.
Käsitys on aikojen
saatossa lieventynyt niin, että nykyisen luterilaisen tulkinnan mukaan pelastukseen
riittää pelkkä kaste ja luja usko Jeesuksen itsensä suorittamaan sovitusuhriin.
***
On harvinaista, että
kaikki evankeliumit ovat jostakin asiasta täysin yhtä mieltä. Yksi näistä on
käsitys siitä, että todellisen pysyvän elämän ja olemisen saavuttaminen (ylösnousemus)
edellyttää tavanomaisen elämännäkemyksen ja -käsityksensä kadottamista (Matt.
10:39, 16:25. Mark. 8:35. Luuk. 9:24, 17:33. Joh. 12:25).
***
Mestari Eckhartin (ja
monen muun) mukaan Jumala ei ole ”sitä tai tätä”, vaan muuttumaton
täydellisyys, jota ei voi verrata mihinkään. Tämän takia ihmisen tajunnan tulee
vapautua kaikista ulkoisen elämän luomista ehdollistumista (tunnereaktioista ja
ajatustottumuksista) voidakseen tulla alkuperäisen kaltaiseen tilaan (koska
liha ja henki eivät voi yhdistyä).
Johanneksen evankeliumin (4:24)
mukaan Jumala on henki, joten Häntä ei voi todellisuudessa lähestyä muuta kuin
”hengessä ja totuudessa”, joissa ei ole erotusta, eroavuuksia – vaihteen
varjoa.
Paavali toteaa (Room.
8:8), että jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
Toteamuksen tulkitaan
helposti koskevan ainoastaan fyysiseen olemukseen liittyviä himoja ja haluja –
jotka kuitenkin lähes aina saavat alkuimpulssinsa ihmisen mielen liikkeistä
(tajuton ihminen ei halua mitään).
***
Uskonnollisissa piireissä
on pyritty hillitsemään fyysisen olemuksen mahdollistamia nautintoja edellyttämällä
esim. seksuaalisuuden toteuttamiseen avioliittoa tai kieltämällä se kokonaan katoliselta
papistolta. Jälkimmäisten osalla naisiin kohdistuvien halujen vartiointi on
saattanut konkreettisessa mielessä onnistua, mutta on turhan monissa
tapauksissa purkautunut jotakin toista kautta (kohdistunut lapsiin).
Ihmisen mieli on
äärettömän monimutkainen järjestelmä, jossa tietoinen, pakonomainen puuttuminen
yhteen osa-alueeseen saattaa johtaa kompensaatioihin joillakin muilla alueilla
tai häiritä kokonaisuuden toimintaa.
***
Uskonnollisissa
yhteisöissä sosiaalinen paine merkitsee usein käyttäytymisen ja ajattelutapojen
yhtäläistymistä, joka taas saattaa johtaa pelkoon ja suvaitsemattomuuteen
kaikkea niistä poikkeavaa kohtaan. Samalla voi myös yksilöllinen ajattelu
kaavoittua ja rajoittua, jolloin on ”raamatullisessa mielessä” kyseessä
”leilien kovettuminen.”
***
Jeesuksen suosittama
”pahan vastustamattomuus” ei varmaankaan tarkoittanut sitä, ettei saisi puuttua
mihinkään itseensä tai muihin kohdistuviin epäkohtiin. Pitäisi vain lähinnä huolehtia
siitä, ettei puuttuminen tapahdu omasta aggressiivisesta mielialasta käsin tai
niin, että se lisää aggressiivisuutta (tai muita defensseja) toisissa ihmisissä.
Toisaalta Jeesuksen
suorittamaksi sanottu aggressiivinen ”temppelin puhdistus” on mitä ilmeisimmin
kuulunut hänen vertausvalikoimaansa. Se on kuvannut sitä, että ihmisessä
itsessään olevan henkisen olemuspuolen (Kristuksen) on määrä ajaa pois ihmisen
omasta sisäisestä olemuksesta (mielestä ja sielusta) ”rahanvaihtajat ja
kyyhkysten myyjät” – kaikki hienoimmatkin inhimillisen pyyteellisyyden muodot. Vasta
kun tämä on täytetty, voi ihmisen kokonaisolemus tulla ”Pyhän Hengen
temppeliksi”, jossa tietoisuuden keskus on ”Pyhäin yhteydessä” (tai on siihen
välittömästi saatettavissa).
***
Tuomaan evankeliumi
kehottaa tulemaan ohikulkijoiksi – ei kuitenkin sellaiseksi kuin juutalaiset
vertauksessa laupiaasta samarialaisesta. Pitäisi tulla ohikulkijaksi kaiken tilapäisen
ja katoavaisen suhteen, niin ettei takerru ja rajoitu saati pysähdy mielen ja
kehon kautta ilmaantuviin vaatimuksiin, vaan pyrkii tekemään tilaa sille, joka voi
sammuttaa sisäisen nälän ja janon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti