Uusi vuosi, ikivanhat odotukset

Ihmisillä on taipumus sijoittaa tulevaan aikaan omia työhön, talouteen ja ihmissuhteisiin liittyviä odotuksia.

Mahdollisesti he luottavat sananmukaisesti Matteuksen 7:8 lupauksen: ”Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.” Matteuksen lupaus liittyy kuitenkin ihmisen henkisiin ponnistuksiin ja tavoitteisiin, joihin on odotettavissa vastinetta, mikäli ne ovat todellisia ja täysin vapaina pyyteistä.

***

Ulkoiseen elämään liittyy yleensä luonnollista vastusta, joka panee ihmisen ponnistelemaan, että hänen mentaalinen puolensa saisi riittävästi kasvuun tarvittavia impressioita.

1. Mooseksen kirjan 3:17 julistaa kaiken vaivannäön ja kärsimyksen juontuneen siitä, kun Aadam otti vastaan Eevan väärästä puusta poimiman omenan.

Kristityt nimittävät tätä näpistystä syntiin lankeemukseksi. Rakastavaksi ja armolliseksi kuvattu Jumala langetti siitä ikuisen rangaistuksen kaikille jälkipolville (mikäli Vanhan testamentin teksti tulkitaan sananmukaiseksi totuudeksi).

Kirkkoisä Origenes olisi pitänyt tämän kertomuksen sananmukaista tulkintaa idioottimaisena, koska myytissä kuvataan karkean symbolisesti inhimillisen tajunnan suuntautumisen muutosta ja sen samastumista ulkoisiin kohteisiin ja omaan erilliseen minäisyyteensä.

***

Ensimmäinen Mooseksen kirja 3:22 antaa toisaalta ymmärtää, että Jumalasta erilleen joutuminen (eli perisynti) on lähinnä välivaihe, josta irtautuminen on mahdollista, kunhan ihminen ensin oppii kaiken tarvittavan vastakkaisuuksien (hyvän ja pahan) puitteissa:

”Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, että hän tietää hyvän ja pahan.”

Ihmisen tulisi tämän näkemyksen mukaan jossakin vaiheessa viisastua ainakin samaan asteeseen kuin sellaiset (alemmat) jumaluudet, joista myös löytyy erillisyyden piirteitä. Kun tällainen tietoisuus on saavutettu, tulisi ihmisen vielä päästä sisäisesti irti kaikesta sellaisesta, joka nojaa vastakkaisuuksiin (hyvään ja pahaan):

”Kun hän ei vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!”

Jumalat (monikko) esitetään tässä jopa hieman kateellisiksi ihmisten potentiaalisen mahdollisuuden suhteen, joten nämä jumalat (elohimit) eivät ilmeisesti edusta täysin alkuperäistä täydellisyyttä, vaan ovat itsekin jo erillistyneet ainakin jonkinlaiseen aika- ja tilakäsitykseen.

***

Elämän puu ei tietenkään ole mikään konkreettinen kohde, josta voidaan kohdattaessa poimia iankaikkinen elämä, olemus ja oleminen, vaan kaiken muodollisen perustana oleva ajaton ja muuttumaton tekijä.

Sellainen (joka tosin ei ole minkään kaltainen) voinee avautua täysin uudenlaiseksi tietoisuudeksi, mikäli inhimillisestä tajunnasta poistuvat kaikki ulkoisesti koetun elämänmuodon alkuperäisen kaltaisuuden palautumista estävät tekijät.

***

Perinteisesti kristillinen yhteisö nimittää näitä estäviä tekijöitä synneiksi ja väittää, ettei ihminen voi niistä tahtoessaankaan irtautua. Omien ja perisynnin lisäksi hänen kannettavanaan on vielä edellisten sukupolvien syntitaakka, mikäli Vanhan testamentin kirjoitukset tulkitaan sananmukaisesti.

Uusi testamentti kuitenkin toteaa, että täydellinen sisäinen paluu alkuperäiseen tilaan on kaikille mahdollista, mikäli yksilö vain kykenee kadottamaan virheellisen suuntautumisensa ja antautumaan sitten vapaana ja pyyteettömänä ”Jumalan armon piiriin.”

***

”Jumalaton” filosofi Nietzsche puhuu Zarathustrassaan sisäisestä Kristuksesta (ystävänä) seuraavasti:

”Minä opetan teille ystävän, jolla on aina valmis maailma lahjoitettavanaan. Ja niin kuin maailma vieri häneltä hajalle, niin se jälleen vierii hänelle kokoon kehiksi: hyvän sukeutumisena pahan työstä, päämäärien sukeutumisena sattumasta.”

Maailma ei tietenkään kenellekään vieri yhteen kasaan tai kehään. Ensi vaiheessa elämän kokonaisuuksien ymmärrys laajenee ja syvenee, kunnes lopulta tajunta päästää irti samastumisistaan erillisiin asioihin. Silloin se tulee valmiiksi ja vapaaksi avautumaan siihen, josta todellinen viisaus on lähtöisin.

***

Ihminen itse ei kuitenkaan voi avata itseänsä mihinkään täysin henkiseen tietoisuuden tilaan (psyykkisiin tiloihin se on mahdollista), mutta hän voi saattaa itsensä tilaan, jossa muutokselle – niin sanotulle ylhäältä syntymiselle – ei hänessä enää ole ajallisuuden tuottamia esteitä.

***

Johanneksen evankeliumi (10:34) kirjoittaa Psalmia (82:6) lainaten: ”Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: ’Minä sanoin: te olette jumalia?”

Toteamus viittaisi siihen, että ihmiset ovat perimmäiseltä, henkiseltä ja alkuperäiseltä olemukseltaan jumalallisia, mutta ovat aikaan, tilaan ja omaan erilliseen itseensä samastuessaan kadottaneet välittömän tietoisuutensa pysyvästä olemuksestaan ja olemisestaan.

***

Samaan täydellisyyden saavuttamisen mahdollisuuteen viittaan selvästi myös Matteuksen Vuorisaarna (5:48): ”Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.”

***

Filosofi Nietzsche tiivistää sanoman kokonaisuudessaan tarkoittavan: ”Monien jumalien ikuista itsensä pakenemista ja takaisin etsintää, monien jumalien itsensä vastustamista, itsensä jälleen kuulemista, itselleen jälleen kuulumista.”

***

Ihmisillä lienee siten oikeutus odottaa, että he voivat saavuttaa jotakin kestävää ja arvokasta. Inhimillinen tajunta ei kuitenkaan kykene luomaan mielikuvia mistään todella kestävästä, koska tajunta nojaa ajallisiin ilmiöihin, jotka ovat katoavaisia.

Moni ihminen haluaisi varata Jumalalle jonkin tajunnastaan jonkin nurkkauksen, josta Häntä voisi pyytää apuun silloin, kun ihminen tarvitsee jotakin itselleen tai läheisilleen. Jopa kirkkoisä Augustinus kaipasi kaikkea hyvää tällaiselta ”vierailevalta jumaluudelta”, joka ei vaatisi häntä luopumaan mukavuuksista (kyllä – vaan ei aivan vielä!).

***

Ihmiset eivät tietenkään tiedä Jumalasta ja jumalallisesta mitään. He ovat tosin luoneet Hänestä ja Hänen valtakunnastaan mielikuvia, joilla ei liene juuri mitään todellisuuspohjaa, koska mielikuvat kuvaavat ainoastaan aikaan ja tilaan kuuluvia ilmiöitä.

Muuan intialainen opettaja (Ramana Maharshi) totesikin sisäisistä näyistään kertovalle oppilaalleen: ”Jos näet Krishnan, tapa se!”

Opettaja tarkoitti sitä, että erilliseen muotoon hahmottuminen tapahtui kokijan omassa mentaalisessa olemuksessa, joka ei ole vielä täysin vapautunut maallisista samastuksistaan. Näkemys ei siten välttämättä edusta todellisuutta, vaan on saattaa sisältää yksilöllisen kokemuksen aiheuttamaa vääristymää.

Parhaat länsimaiset ja itämaiset opettajat saattaisivat olla yhtä mieltä siitä, että on olemassa ainoastaan yksi erehtymätön tietoisuuden laji. Sitä kutsutaan itämailla ”Atma vidyaksi”, lännessä se tarkoittaa jumalallista, henkistä viisautta. Sellainen tietoisuus ylittää joka suhteessa kaiken inhimillisen ”riivaajien viisauden”, ja edellyttää kokijan ja koettavan samuutta – missä ”Isä ja minä olemme yhtä.”