Arvosanojen edustavuudesta

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvin) selvityksen mukaan lukioiden matematiikan päättöarvosanat eivät ole vertailukelpoisia. Tutkijat arvelevat saman koskevan myös monia muita aineita.

**

Lukioissa, kuten muissakin asteissa, käytetään samoja oppikirjoja. Ainakin teoriassa opettajat opettavat siten samoja asioita. Jonkinlaisia eroja saattaa olla opetuksen laadussa, mutta vakavin ero lienee siinä, missä määrin oppilailta kunakin ajankohtana vaaditaan opittaviksi tarkoitettujen asioiden hallitsemista, ja miten tehokkaasti ja objektiivisesti sitä mitataan.

Opetuksen perille menoa tulisi testata säännöllisin välein riittävän vaikeilla kokeilla, joiden tuloksiin annettujen arvosanojen tulisi nojata. Kokeiden liiallinen helpottaminen, saati arvostelun ”normalisointi” antaa usein väärän kuvan asioiden todellisesta hallinnasta.

”Olli Ollikaisen” piirroksen tekstin: ”Tekisin mitä vain, jos voisin saada parempia arvosanoja”, pitäisi tavalla tai toisella ”tulla lihaksi” eli heikosti hallittujen asioiden tunnistavien oppilaiden ja heidän opettajiensa työvälineeksi ja motivaatioksi.

***

Lukion lyhyet kurssit jäävät helposti laajempien jalkoihin, eikä vaatimustaso ole aina sitä, mitä sen tulisi olla. Numerot saatetaan asettaa siedettävälle tasolle helpottamalla kokeita tai arvostelua.

***

Arvosanojen vertailukelpoisuus eri koulujen kesken nousee tärkeäksi asiaksi silloin (päättötodistuksissa), kun arvosanoja käytetään kriteereinä jatko-opintopaikkoihin. Pääsykokeista näytetään pyrittävän eroon, jolloin arvosanat entisestään korostuvat.

Niin sanotun normaalijakauman suoraviivainen käyttö arvostelussa antaa usein väärän kuvan, koska se suurelta osin häivyttää oppilasainesten erilaisuudet.

Joihinkin lukioihin tullaan yhdeksän, toisiin kuutosen keskiarvolla. Tasoeroja voidaan (ja tulisi) tietenkin vähentää tehostamalla heikomman aineksen opetusta, mutta tuskin erot kokonaan katoavat – vaikka arvosanojen perusteella siltä näyttäisi (ihmiset ovat samanarvoisia, mutta eivät samanlaisia).

***

Arvostelun yhtenäistämiseksi ei olisi mikään ongelma laatia lukion eri vaiheisiin soveltuvia valtakunnallisia tasokokeita, jotka arvosteltaisiin kouluissa. Opettajille annettaisiin kuitenkin selkeät arvosteluperusteet, joihin numeroiden tulisi pääasiassa nojautua. Samaa voitaisiin soveltaa myös ei-pakollisiin aineisiin.

***

Arvosanojen heittely ei ole mikään uusi, saati vain lukioita koskeva asia. Törmäsin siihen jo 1970-luvun alussa tutkiessani sitä, miten hyvin matematiikan osalla neljän ala-asteen päätteeksi annetut arvosanat ennustivat viidennen luokan (keskikoulun ensimmäisen) väliarvostelun vastaavia. Joidenkin koulujen kohdalla ennustettavuutta ei löytynyt laisinkaan. Niissä oli neljä vuotta leikitty joukko-opin kanssa ja unohdettu matematiikka (monet eivät osanneet edes kertotaulua). Arvostelun skaala muistutti usein ”Suomen kaunein koti” -ohjelmaa, missä lähtötasona on kahdeksan (ettei ketään osallistujaa loukattaisi).

***

Opettajat ovat joko turhan kilttejä tai haluavat hyvien arvosanojen kautta osoittaa tehneensä hyvää työtä. Itselläni oli muinoin ”kauhea tapa” laatia etenkin syyspuolella sen verran vaikeita kokeita, että oppilaiden perusosaaminen ja osaamattomuus tulivat esiin. Arvostelussakin saatoin silloin ”unohtaa” niin sanotun normaalijakauman näyttääkseni oppilaille konkreettisesti, että heillä oli (Simo Salmisen laulun mukaan) ”aukkoja tiedoissa”. Kun ”tauti” oli diagnosoitu, voitiin yhdessä keskittyä sen parantamiseen.

Arvostelussa voitaisiin ottaa hieman mallia vaikkapa ”Tanssii tähtien kanssa” -ohjelmasta, jossa käytetään varsin laajaa skaalaa, mutta tuodaan selvästi ja myönteisessä hengessä esiin ne asiat, joissa kunkin on syytä suoritustaan parantaa.
***

Torstaina 16. maaliskuuta Arno Kotro esittää Iltasanomissa, että ylioppilaskirjoitukset ovat ”menneen talven lumia”. Niiden poistaminen veisi täydelliseen kaaokseen jatko-opintopaikkoihin valintojen kriteereiden suhteen, koska koulut haluaisivat todennäköisesti taata oppilaidensa mahdollisuudet hyvien numeroiden kautta.

Kotron näkemys edustaa täysin vastuutonta politikointia, joka ei kuulu tähän eikä mihinkään muuhunkaan päivään!