“Purkitettuja ajatuksia”

Rukoustemme takaa kuultaa: tapahtukoon Tahtosi halujeni mukaan.

Ei ole sellaista hyvää, ettei ihminen siihen kyllästyisi.

Kyllästyminen takaa muutoksen, vaan ei sen suuntaa ja nopeutta.

Murehtiminen on eilisen pelkojen siirtoa huomiseen.

Itseensä ottaja saa aina haavoja.

Jotkut uskovat tulevansa paremmaksi kieltämällä kaiken kauniin.

Hyvään on helppo nukahtaa.

Useimmat kulkevat päivisinkin unessa.

Monet pysyvät hereillä vain potkuja saadessaan.

Pinnallinen hyvinvointi aiheuttaa vatsanväänteitä.

Turismin suomenkielinen vastine on kulku tauti.

Saavutettu mukavuus on usein askel uusiin nautintoihin.

Kylläisten valitus saa kaikunsa arvojen tyhjyydestä.

Herkullisinkin ateria muuttuu ulosteeksi.

Moni asentaa kärsimyksilleen kertausmerkit.

Ikävät ja yhdentekevät asiat jäävät mieleen helpoiten.

Ihminen rakastaa usein rakkauden hedelmiä.

Pelko ja rakkaus ovat toistensa vastakohtia.

Pelon pelkääminen on hyvin yleinen sairaus.

Moni vaihtaa uskonsa joulupukista Jumalaan – lähes sellaisenaan.

Niin kauan kuin ihminen odottaa palkkiota, hän ei saavuta kestävää onnea.

Viha on usein kieroon kääntynyttä rakkautta.

Pettymys on ymmärrettävää, sen jalostaminen katkeruudeksi ei ansaitse kiitospuheita.

Kielteiset asiat ovat useimmiten mielen roskaruokaa, joka elättää hyvin ainakin iltapäivälehdistöä.

Monet tekevät katkeruuden kiehuttamisesta elämäntehtävän.

Mitä kauemmin kiehuttaa mielensä katkeraa keittoa, sitä pahemman makuista siitä tulee – ja sitä vaikeampaa on muuttaa huonoja makutottumuksia.

Ellei itse kyllästy katkeruutensa vuodattamiseen, voi olla varma, että ympäristö on sitä korviaan myöden täynnä.

Ihmisen tapa rakastaa on tuuliviirin kaltaista: se kääntää takapuolensa, kun tuulen suunta muuttuu.

Sympatia ja empatia voivat ovat rakkauden esiasteita.

Rakkaus ei takerru kiinni kohteisiin, se vain kohottaa kaikkea kohoamiseen kykenevää.

Rakkaus on vapautta, mutta kaikki vapaus ei ole rakkautta.

Vapaa rakkaus tarkoittaa tavallisesti vapaata rakastelemista.

Väärää todistusta lähimmäisestä kutsutaan usein kohteliaisuudeksi.

Ystävyys muistuttaa usein kauppasuhdetta: tue sinä minua, niin minä vuorostani tuen sinua.

Todellinen hyväntahtoisuus ei sisällä taka-ajatuksia.

Vastavuoroisuuden vaatiminen ystävältä on kuin kahlitsisi hänet käsiraudoin itseensä.

Jotkut nimittävät omaa öykkärimäisyyttään rehellisyydeksi.

Uskon, toivon ja rakkauden arkipäiväiset korvikkeet ovat: ahneus, kateus ja pahansuopaisuus.

On vaikeata tulla kärsivälliseksi kokematta milloinkaan kärsimystä.

Kärsimys olisi tarpeetonta, mikäli ihminen ilman sitä oivaltaisi perimmäisen olemuksensa.

Pahansuopa ajatus on kuin pimeään heitetty kivi: emme tiedä, mihin se putoaa, ja milloin tulemme siihen kompastumaan.

Tekojen hyvyys on vain tekojen mitta. Ajatusten hyvyydestä muu seuraa luonnostaan.

On paljon mukavampaa iskeä omia heikkouksiaan toisissa ihmisissä kuin kohdata ne omassa kehässään.

Mielen askarointi juoruissa, väkivallassa, tai turhanpäiväisyyksissä on sen pyhittämistä kaatopaikaksi.

Ihminen käyttää mielikuvitustaan usein silloin, kun sitä vähiten tarvittaisiin.

Vertaamalla jääkiekkoilijan ja Nobel-tutkijan ansioita, voimme saada käsityksen ihmiskunnan arvostuksista.

Vaatiminen ja kannustaminen sekoitetaan usein toisiinsa.

Kannustus kohottaa, vaatiminen tekee helponkin asian vaikeaksi.

Ken vaatii kohtuuttomia itseltään, odottaa usein mahdottomia muilta.

Urheilussa kannustusjoukot muuttuvat joskus lynkkauspartioiksi.

Ajatellessamme vain kuvittelemme olevamme olemassa.

Ajattelukykymme todistaa lähinnä vain ehdollistuneesta olemassaolostamme.

Monet uskovat, että tuhat ajallista päätelmää muodostavat yhden ikuisen totuuden.

Vanhojen totuuksien kyseenalaistaminen on kuin sohaisu ampiaispesään.

Ihmistä kiinnostaa yleensä enemmän se, mitä tapahtuu hänen ulkopuolellaan kuin se, mitä tapahtuu hänessä itsessään.

Ihmiset pitävät paljon parempaa huolta ulkonäöstään kuin siitä, mitä he itsessään ovat.

Profiilin rakentamisesta on tullut suositumpaa kuin aidosta ihmisyydestä.

Tyhjät yrittävät usein täyttää itseään toisten elämällä.

Huono omatunto panee välttelemään itsensä tarkastelua, mutta tekee erittäin tarkkanäköiseksi toisten suhteen.

On vaikeata erottaa omaatuntoa lauman äänestä. Totuus kuiskaa, tottumus huutaa.

Äänekkäin osa omaatuntoamme edustaa lauman ääntä.

Omantuntonsa kuunteleminen vaatii rohkeaa ja hiljaista mieltä.

Oikea omatunto on syvällä kieltojen ja kiitosten alla. Kaivakaa, niin te löydätte!

Monet sulkevat silmänsä joutuessaan kohtaamaan omat demoninsa.

Maailma rakastaa etenkin niitä, jotka rakastavat maailmaa.

On hyvä olla sopivasti syrjäytynyt, jos tahtoo häiriöittä kasvaa omaan mittaansa.

Maailma on kavala: käännä sille selkäsi – ja varaudu nuolipilveen.

Menetetyn maineen puhdistaminen on kuin pesisi tervatahraa kylmällä vedellä.

Kiristystä kutsutaan perhepiirissä usein kasvatukseksi, työmarkkinapolitiikassa edunvalvonnaksi.

Valistunut diktatuuri saattaisi olla hyväksi. Valistuneista diktaattoreista vain on aina ollut huutava pula.

Parhaat vallankäyttäjät löytyvät niistä, jotka pitäisi kahlita virkaistuimilleen.

Maailma on arvoton äärimmäisessä mielessä, mutta sen arvo lienee siinä, että äärimmäinen joskus saavutetaan.

Totuuden esipihoilta havaitsemme hyvin omat puutteemme - vielä paremmin lähimmäistemme vajavaisuudet.

Tuttu pimeys on turvallisempaa kuin vieras valkeus.

Kunniallinen tarkoitus löytää aina arvoisensa toteutuskeinot.

Tarkoituksen puhtaus on suoraan verrannollinen tarkoittajan puhtauteen.

Viisaat tekevät hyvää hyvyyden itsensä tähden.

Viisas ei etsi hyvyytensä hedelmiä.

Rehellisyys itsensä suhteen on ensimmäinen askel totuuden esipihoille.

Kunniaa on helpompi saavuttaa kuin kunniallisuutta.

Ihmiset seppelöivät jokaisen aasin, joka kantaa heidän kuormaansa riittävän pitkään.

Kunnianosoitukset perustuvat usein puutteellisiin tietoihin.

Parhaimmat valehtelijat valehtelevat oivallisesti myös itselleen.

Ihminen on paras rippi-isä itselleen.

Yleinen mielipide on useimmiten synonyymi yleiselle tietämättömyydelle.

Yleinen ja ylevä kohtaavat ani harvoin.