Pelastuksen toivossa tehty joukkoitsemurha

Hale-Bopp komeetta

Jonkun kerrotaan tehneen itsemurhan sen vuoksi, että hän pelkäsi joutuvansa kokemaan maailmanlopun.

***

Marshall Applewhite

Kaksikymmentä vuotta sitten amerikkalainen ufokultti, Heaven’s Gate (Taivaan portti) teki joukkoitsemurhan. Sen ehdoton johtaja, Marshall Applewhite, oli vakuuttanut heidän sielujensa näin pääsevän turvaan maailman tuholta Hale-Bopp-komeetan takana lymyävälle avaruusasemalle. Tämä avaruusalus kuljettaisi sielut sitten asumaan täydellisessä rauhan tilassa jollakin uudella planeetalla.

Applewhite ei tietenkään ole ainoa profeetta, joka on kristillisissä kulttuureissa ennakoinut maailman nopeaa tuhoutumista ja vain harvojen valittujen pelastumista. Jopa opetuslasten uskotaan aikoinaan odottaneen mestarinsa pikaista paluuta, joka saattoi aiheuttaa sen, etteivät he kantaneet riittävää huolta maallisista tarpeista (Paavali keräsi heille avustusta).

***

On ilmeisen selvää, ettei maailma loppunut kenenkään opetuslapsen elinaikana, joten lopun merkkejä alettiin myöhemmin etsiä Raamatun teksteistä ja sovittaa niitä kunkin ajan ilmiöihin.

Raamattu kertoo siitä, että ennen loppua ihmiset muuttuvat mm. itserakkaiksi, epäluotettaviksi ja ahneiksi teeskentelijöiksi. Nämä merkit ovat tietenkin päällä miltei aina, koska ihmiskunnan kehitys lienee vielä kovin keskeneräisessä tilassa.

Etenkin älyllisen puolen nousu korostettuun asemaan on osaltaan lisännyt itsekeskeisyyden ilmentymistä, mikä vähenee vasta silloin, kun todellista viisautta ja ymmärrystä alkaa enemmässä määrin kehittyä.

Älyn ylikorostus lisää tietenkin myös toisia tunnusmerkkejä – kriittisyyttä tai jopa skeptisyyttä vanhoja uskonvaraisia näkemyksiä kohtaan. Voidaan varsin perustellusti väittää, että ”sivistyneen maailman” yleisuskonto on materialismi ja erityisesti sen mahdollistama ulkonainen hyvinvointi.

Alueellisia sotia, nälänhätää, tauteja, luonnonkatastrofeja (erityisesti maanjäristyksiä) ja komeettojen kaltaisia erikoisia ilmiöitä on esiintynyt kaikkina aikoina. Nykyisin ne lisäksi saatetaan välittömästi yleiseen tietoisuuteen, jolloin kelvollisia ”lopun ajan merkkejä” löydetään haluttaessa lähes kaikista uutisista.

***

Raamatun lisäksi maailmanlopun ajoitusta on haettu ahkerasti mm. Nostradamuksen epämääräisistä kirjoituksista ja Mayojen kalenterin päättöpäivästä (johonkin se kalenteri piti päättää) – ja saatu aikaan lähinnä turhia pelkoja.

Kirkkoisä Origenes totesi, ettei esim. Johanneksen Ilmestystä olisi saanut koskaan lukea julkisesti, koska siitä syntyi (ja syntyy yhä) lähinnä virheellisiä tulkintoja. Monet ns. profeettojen ennustukset viittasivat lähitulevaisuuteen – osan ollessa hallusinaatioita.

***

Näkemys itsemurhan ”autuuttavuudesta” juontuu kristillisissä puitteissa ns. marttyyrikirkon aikaiseen käsitykseen vaatimuksesta seurata Kristusta ”uhraamalla” konkreettisesti (veri-todistaen) myös oma kehollinen elämänsä.
Ikuisen autuuden syötillä ihmistä (etenkin kärsivää ihmistä) on helppo höynäyttää.

Uudella Ajalla kristityt ovat ainakin käytännössä luopuneet tietoisista pyrkimyksistä marttyyriuteen – ajatus kukoistaa yhä ”veljesuskonnossa”, joka lienee kopioinut sen suoraan kristityiltä.

Kehon pitäminen synnin perustana saattaa juontaa myös pintapuoliseen käsitykseen Uuden Testamentin kehotuksesta ”elämänsä kadottamiseen” ehtona ikuisen elämän löytämiseen. Kehotus tarkoittaa mitä ilmeisimmin sisäistä irtautumista kaikista ulkoisen elämän luomista ehdollistumista – eikä siten irtautumista fyysisestä kehosta.

Fyysinen keho on erinomainen (ehkä jopa ainoa) mahdollisuus oppia ulkoisen elämän kokemusten kautta sisäistä elämää, kunnes sisäisen ”affiniteetti” (vetovoima) suuntautuu puhtaana ja esteettä alkuperäänsä kohden.

***

”Taivaan portin” lahkon johtajaa voidaan perustellusti pitää mielisairaana – itsemurhaa suosittelevia kirkkoisiä ei ehkä voida luokitella patologisiksi tapauksiksi, vaan lähinnä tietämättömiksi maallisen elämän tarkoituksista ja taivaallisen ”ei-kaupallisista” ehdoista.

***

On selvää, että maailmanloppukin tulee aikanaan – nykytieteen oletuksen mukaan noin parin miljardin vuoden kuluttua. ihmiskunnalla ja yksilöllisellä ihmisyydellä on siten vielä jonkin verran aikaa etsiä ja toteuttaa tarkoituksiaan – kehittyä pelkästä aihiosta, ”elävästä sielusta”, Paavalin mainitsemaksi ”eläväksi tekeväksi hengeksi” (välittömästi henkisesti tiedostavaksi olemukseksi).

***

Kaikki ihmiset (todennäköisesti kaikki muutkin elävät olennot) lienevät alkuperäisen henkisen lähtökohtansa perusteella ”kutsutut” palaamaan ”Isänsä kotiin” – perille saapuminen yhden suuren ilmennyskauden (iankaikkisuuden) aikana saattaa tosin olla ehdollista – muutenhan kaikki uskonnot olisivat puhuneet palturia.