Kölnin tuomiokirkko
Dominikaanijohtaja,
Mestari (maisteri) Eckhart oli laajalti tunnettu ja suosittu saksalainen saarnamies
ja opettaja. Häneltä on jäänyt noin sata saarnaa. Alla oleva saarna nojaa löysästi
2. Timoteuksen kirjeeseen ja on pidetty elokuun alussa, Pyhän Dominikuksen
muistopäivänä.
SAARNA 18 (Quintin
numerointi 30, Pfeifferin 66)
***
PRAEDICA VERBUM, VIGILIA, IN
OMNIBUS LABORA (2. Tim.
4:2)
Luimme
herralleni pyhälle Dominikukselle1 osoitetun, tämän ja huomisen päivän tekstin
Paavalin kirjeestä, ja se tarkoittaa saksaksi: ”Puhukaa sanaa, julkistakaa
sitä, julistakaa sitä, tuokaa se esiin ja levittäkää sitä.”
On
huomattava, että jokin voi virrata ulos ja jäädä silti sisään. Se että Sanan
tulisi virrata ulos ja silti jäädä sisään - on hyvin ihmeellistä.2 Se että
kaikkien olentojen tulee virrata ulos ja siitä huolimatta jäädä sisään on hyvin
ihmeellistä. Kaikki Jumalan antama ja lupaama on mitä ihmeellisintä, käsittämättömintä
ja uskomattominta.
Juuri
niin on oikein, koska mikäli tuo olisi käsitettävää ja uskottavaa, ei se olisi
soveliasta. Jumala on kaikissa asioissa. Mitä enemmän Hän on asioissa, sitä enemmän
Hän on niistä erillään: mitä enemmän sisällä, sitä enemmän ulkopuolella, ja
mitä enemmän ulkopuolella, sitä enemmän sisällä.
Olen
usein sanonut, että Jumala luo tätä koko maailmaa juuri tässä hetkessä. Kaiken
mitä Jumala teki kuusituhatta vuotta sitten tai enemmänkin, kun Hän teki tämän
maailman, Hän luo juuri nyt - aivan hetkessä. Jumala on kaikissa asioissa,
mutta jumalallisuudestaan ja ymmärryksestään johtuen Hän ei ole missään yhtä
todellisena kuin sielussa ja myös enkeleissä - sielun sisimmässä osassa, sen
korkeimmassa olemuksessa.
Sanoessani
sisin, tarkoitan samalla korkeinta – sanoessani korkein, tarkoitan samalla
sielun sisintä osaa. Tarkoitan sielun sisimmässä ja korkeimmassa osassa, juuri
siellä, missä ne molemmat ovat yhtä. Siellä, minne ajallisuus ja mikään
kuvallinen ei ole koskaan päässyt sisään, sielun sisimmässä ja korkeimmassa
osassa, siellä Jumala luo koko maailman.
Kaiken
minkä Jumala loi kuusituhatta vuotta sitten luodessaan maailman, ja kaiken
minkä Hän tulee luomaan seuraavan tuhannen vuoden aikana – mikäli maailma
kestää niin kauan – Jumala tekee sielun sisäisimmissä sopukoissa ja sen
huipussa. Jumala luo kaiken menneen, tämänhetkisen ja tulevan sielun sisäisimmässä
osassa.
Jumala
suorittaa kaiken pyhimysten kautta suorittamansa toiminnan juuri sielun
sisimmässä osassa. Isä kantaa Poikaansa sielun sisimmässä osassa, ja kantaa
sinuakin ainosyntyisen poikansa kera – eikä yhtään vähäisempänä.
Jos
minun on määrä olla tuo Poika, tulee minun olla sitä samaa ydinolemusta oleva
Poika kuin mitä hänkin (Kristus) on Poikana - eikä millään muulla tavalla.
Mikäli
minun on määrä olla ihminen, en voi olla sitä eläimen olemuksessa. Mutta jos
minun on määrä olla tämä ihminen, täytyy minun olla sitä juuri tässä
olemuksessa. Pyhä Johannes sanoo: ”Te olette Jumalan lapsia” (1. Joh. 3:1).
***
”Lausukaa
Sanaa, kertokaa se muualla, julistakaa sitä, tuokaa esiin ja levittäkää sitä.”
”Tuokaa se esiin!” Se mitä puhutaan ulkonaisesti on karkeata, mutta tuo
Sana lausutaankin sisäisesti. ”Lausukaa se ulos!” tarkoittaa sitä, että se on
sisälläsi.
Profeetta
sanoo, ”Jumala puhui yhtenä (kerran), ja minä kuulin kahta (kahdesti)” (Ps.
62:12). Tuo on totta: Jumala puhui vain kerran - Hänen ilmauksensa on vain yhtä.
Sanassaan Hän lausuu Poikansa ja Pyhän Hengen ja kaikki olennot, jotka eivät
ole muuta kuin yhtä ilmausta Jumalassa.
Mutta
profeetta sanoo, ”kuulin kahta”, mikä tarkoittaa sitä, että hän kuuli Jumalaa
ja olentoja. Siellä missä Jumala tuon lausuu, on se Jumalaa, mutta täällä se on
olennollista. Ihmisten mielestä Jumala tuli ihmiseksi ainoastaan siellä (Jeesuksessa),
mutta se ei ole totta, sillä Jumala tuli ihmiseksi yhtä hyvin täällä (sielussa)
kuin sielläkin3 ,
ja syy, miksi Hän tuli ihmiseksi on siinä, että Hän voisi kantaa sinuakin
ainosyntyisenä Poikanaan, eikä yhtään vähäisempänä.
***
Eilen
istuin eräässä paikassa ja lainasin tekstin Isä Meidän rukouksesta, jossa
sanotaan: ”Tapahtukoon Tahtosi”. Mutta olisi parempi sanoa: ”Tahto kuulukoon Sinulle”,4 sillä rukous tarkoittaa sitä, että minun
tahdostani pitäisi tulla Hänen tahtonsa, ja minusta pitäisi tulla Hän.
Tämä
teksti tarkoittaa kahta asiaa, joista ensimmäinen on, ”ole unessa kaikkien
asioiden suhteen”, mikä tarkoittaa olemista tiedostamaton ajan, olentojen tai
minkään kuvallisen suhteen. Opettajat julistavat, että mikäli ihminen olisi
todella sata vuotta unessa, ei hän tietäisi mitään olennoista, ajasta tai
kuvallisista asioista – ja juuri silloin ymmärtäisit sen, miten
Jumala on sinussa toiminut. Tästä syystä sanotaan Rakkauden Kirjassa, ”Minä nukuin,
mutta sydämeni valvoi” (Kork.v. 5:2). Ja niin, kun kaikki olennot
sinussa nukkuvat, voit tiedostaa sen, mitä Jumala sinussa tekee.5
***
Sanoilla
”ahkeroikaa kaikissa asioissa” (2. Tim 4:5, hieman muuttunut)) on kolme
merkitystä. Se tarkoittaa sitä, että ’kääntää kaikki asiat edukseen’, eli näkee
Jumalan kaikissa asioissa, koska Hän on kaikessa. Pyhä Augustinus sanoo, ettei
Jumala tehnyt kaikkia asioita siten, että ne tulisivat olemassaoloon, ja Hän
sitten Itse menisi omalle taholleen, vaan Hän jäi Itse niihin.
Ihmiset
kuvittelevat omaavansa enemmän, jos heillä olisi kaikenlaisia asioita Jumalan
lisäksi, kuin jos heillä olisi pelkästään Jumala. Tuo on väärä käsitys, sillä
kaikki asiat Jumalan ohella eivät ole sen enempää kuin Jumala yksin.
Jokainen
joka ajattelee, että hänellä olisi enemmän, mikäli hänellä olisi Poika ja Isä,
kuin jos hänellä olisi Poika ilman Isää, on väärässä. Koska Isä Pojan kera ei
ole enempää kuin Poika yksin, eikä Poika Isän kera ole enempää kuin Isä yksin.
Tästä
syystä ota vastaan Jumala kaikissa asioissa, ja se on merkkinä siitä, että Hän
on synnyttänyt sinut ainosyntyisenä Poikanaan - eikä yhtään sen vähäisempänä.
Toinen
merkitys ”kaiken hyväkseen kääntämiselle” on: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken, ja
lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (Lk 10:27). Tämä on Jumalalta tullut käsky. Sanon,
ettei se ole pelkkä käsky, vaan myös se, mitä Jumala on antanut ja luvannut
antaa.
Mikäli
rakastat sataa markkaa enemmän itselläsi kuin jollakulla muulla, olet väärässä.
Jos pidät toista ihmistä toista parempana, olet väärässä. Jos rakastat isääsi
ja äitiäsi ja itseäsi enemmän kuin jotakuta muuta henkilöä, on se väärin. Jos
rakastat omaa autuuttasi enemmän kuin jonkun toisen autuutta, on sekin väärin.
Jumala
meitä siunatkoon! Mitä oikein sanoinkaan? Eikö minun saisi rakastaa omaa
autuutustani enemmän kuin jonkun muun kohdalle tulevaa?
Monet
oppineet ihmiset eivät voi tätä käsittää ja kokevat sen vaikeaksi, mutta se ei
ole vaikeata, vaan aivan helppoa. Katsokaahan! luonto edellyttää jokaiselta
ihmisen jäseneltä kahtalaista toimintaa. Ensimmäisenä toimintojen tarkoituksena
on palvella koko kehoa, ja sen jälkeen kutakin erityistä jäsentä erikseen –
aivan samaan tapaan kuin itseään eikä yhtään vähäisemmässä määrin - ollen yhtä
paljon keskittyneenä toiminnoissaan toisiin jäseniin kuin omiinsakin.
***
Vieläkin
enemmän tulisi tällaisen olla soveliasta armon yhteydessä. Jumalan tulisi olla
rakkautesi ohjesääntö ja perustus. Rakkautesi ensimmäinen kohde tulee olla
yksin Jumala, ja sen jälkeen lähimmäisesi kuin itsenäsi - eikä yhtään
vähäisempänä.
Jos
rakastat omaa autuuttasi enemmän kuin jonkun toisen autuutta, teet väärin,
sillä siinä tapauksessa rakastat itseäsi – ja jos rakastat itseäsi, ei Jumala
olekaan koko rakkautesi kohteena, ja se on väärin.
Sillä
kun rakastat Pyhän Pietarin ja Paavalin autuutta yhtä paljon kuin omaasikin,
saat saman autuuden kuin he. Kun rakastat enkeleiden autuutta ja Neitsyt Marian
autuutta samassa määrin kuin omaasi, tulet totisesti iloitsemaan samasta
autuudesta kuin he, ja se tulee kuulumaan yhtä hyvin sinulle kuin heille. Tästä
sanotaan Viisauden Kirjassa: ”Hän teki hänet Pyhimystensä kaltaiseksi” (Saarn.
45:2?).
Kolmas
merkitys ”kaiken kääntämisessä edukseen” on siinä, että ”rakastaa Jumalaa
yhtäläisesti kaikissa asioissa”, mikä tarkoittaa sitä, että rakastaa Jumalaa
yhtä hyvin köyhyydessä kuin rikkaudessa, niin sairaudessa kuin terveydessä,
houkutuksissa kuin ilman niitä, kärsimyksissä kuin ilman niitä.
Todellakin,
mitä suurempi kärsimys, sitä kevyempi se on – kuten on kahden ämpärinkin laita:
mitä painavampi on toinen sitä kevyempi toinen, ja mitä enemmästä ihminen
luopuu sitä helpommaksi luopuminen muodostuu.
Jumalaa
rakastava ihminen voisi luopua koko maailmasta yhtä helposti kuin kananmunasta.
Mitä
enemmästä hän luopuu sitä helpompaa on luopuminen, kuten oli apostoleidenkin
osalla: mitä enemmän heidän piti kärsiä sitä helpommaksi kävi kestäminen.
***
”Ahkeroikaa
kaikissa asioissa” tarkoittaa: Kun olette moninaisten asioiden ympäröimiä,
ettekä pelkästään puhtaassa, yksinkertaisessa olemuksessa, antakaa tämän olla
työnänne ja ponnistelkaa kaikissa asioissa täyttäen palvelustointanne. Tämä
tarkoittaa samaa kuin ”nostakaa katseenne”, jolla on kaksi merkitystä.
Ensimmäinen
on: pankaa syrjään kaikki se mikä on teidän omaanne ja luovuttakaa itsenne
Jumalalle. Silloin Jumalasta tulee teidän omanne, aivan kuten Hän kuuluu
Itselleen, ja Hän on teille Jumala samoin kuin Itselleen, eikä yhtään sen vähäisemmässä
määrässä. Minulle kuuluva ei ole keneltäkään kotoisin, mutta mikäli se olisi
joltakulta muulta, ei se olisi minun vaan kuuluisi sille, keneltä se on saatu.
Toinen
”katseen nostamisen” merkitys on siinä, että osoittaa kaikki toimensa
Jumalalle. Monet eivät kykene tätä ymmärtämään, eikä se minua hämmästytä, sillä
tämän ymmärtäjän tulee olla hyvin pitkälle irrottautunut ja asioiden
yläpuolelle kohottautunut.
Että
saavuttaisimme tämän täydellistymisen, Jumala meitä siinä auttakoon.
Amen.
1 8. elokuuta
2 Ks. saarnan 17 loppu.
3 Siellä viittaa Jeesuksen historialliseen
syntymään, ”täällä” viittaa Kristuksen syntymään sielussa (Q).
4 Tämä on Eckhartin oma tulkinta tekstistä fiat voluntas tua.
5 ”Jumalan työskentely” näyttäisi kuuluvan
toisen merkityksen piiriin, mutta Quint lukee siihen kuuluvaksi lähinnä
jatkossa tulevan asian.
Saarnan suomennos: Kalervo Mielty
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti