Hengellinen laiskuus – kuolemansynti vai saavutettu etu?

Sananlaskujen 6:6 opastaa: ”Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.” Muurahaista seuraten voisi ahkeruuden ohella oppia, että sen toiminnoilla on aina mielekäs tavoite, jota se pyrkii toteuttamaan niin yksilöllisesti kuin hyvin koordinoituna, kollektiivisena joukkona.

***

Ihminen voi olla hengellisesti laiska istuessaan hengellisessä tilaisuudessa antaen mielensä vaeltaa arkisissa turhanpäiväisyyksissä. Toisaalta ihminen saattaa olla hengellisesti aktiivisimmillaan istuessaan yksin erämaan hiljaisuudessa – ollen kaikkein parhaimmassa tapauksessa ajattelematta ja tunteilematta yhtään mitään (kontemplatiivisessa tilassa).

***

Hengellisestä ahkeruudesta voidaan näin ollen antaa varsin ristiriitaisiakin määritelmiä. Siihen luetaan perimmäisten asioiden omakohtainen pohdinta, mutta ”ahkeruuden todelliseksi kruunuksi” esitetään tilaa, missä ihminen irtautuu kaikesta aisteihin, tunteisiin ja ajatteluun liittyvästä (tietenkin pysyen silti elossa).

***

Eräs omituinen suuntaus hengellisessä ahkeroinnissa on oman (täysin viattoman) kehon kiusaaminen, josta karkeimpia esimerkkejä ovat pylväspyhimysten kaltaiset persoonat. Kansa odotteli malttamattomana heidän kuolemaansa saadakseen haltuunsa palasen ”pyhäinjäännöstä”.

Askeesilla on toki oma merkityksensä siinä, että kehon aiheuttamia häiriöitä voidaan vähentää harjoittamalla se tulemaan toimeen hyvin vähällä huomiolla. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole se, että kehoa kohdellaan niin kaltoin, että se aiheuttaa mieleen kemiallisen epätasapainon kautta hallusinaatioita. joita sitten tulkitaan ”henkisiksi”.

Monet Intian joogit ovat tehneet kehon hallinnasta elämäntehtävän, joka ei kuitenkaan välttämättä ole missään tekemisissä todellisen henkisyyden kanssa. Länsimaihin kulkeutuneet joogalajit ovat yleensä laadultaan varsin fyysisiä (kuten tantra- ja hathajooga). Usein niiden harjoittajille luvataan henkisessä mielessä paljon enemmän kuin mitä kehon harjoittamisen kautta voidaan saavuttaa. Parhaimmillaan tällaiset joogamuodot saattavat rauhoittaa mieltä ja edistää terveyttä – pahimmillaan aiheuttaa hengitysvaurioita (hengityksen pidättämiset) tai peräpukamia (lootus-asennossa istuminen).

***

Henkinen ei todellisuudessa liene konkreettisen ja objektiivisen vastakohta, vaan kaiken objektiivisuuden ydin - ja siten subjektiivisuuden eli mielen tavanomaisten oheistuotteiden vastakohta.

Hengellisissä pyrkimyksissä ongelmat löytyvät miltei aina ihmisen oman mielen alueelta. Monet tietenkin näkisivätkin ongelmien syyt mieluummin itsensä ulkopuolella – ja juuttuvat usein alituiseen jossitteluun oman tilansa suhteen.

***

Hyvin suosittu hengellisen laiskuuden ilmentymä on siinä, että ihminen joko täyttää kaiken aikansa ulkoisilla toimilla ja virikkeillä tai vatvoo mielessään jatkuvasti ajatuksia, kuvitelmia tai vaikka sävelmiä, jotka estävät kaikkien liian vakaviksi koettujen teemojen nousun pintaan. Hengelliset asiat saattavat muistuttaa pyörien päällä olevia huonekaluja, joita voi kevyesti siirrellä siivouksen ja muiden ”elintärkeiden toimintojen” tieltä.

Hengellisen laiskuuden piiriin voitaisiin lukea myös sellainen ”valmiina poimittu patenttiusko”, joka nojaa vain toisten ajatusten totena pitämiseen, ja joka ei siten ole todella muodostunut ”omaksi lihaksi” – ihmisen sisäisiksi ominaisuuksiksi.

Laiskuus johtuu varsin usein myös pelosta tai arkuudesta, joka on kylvetty jo lapsuudessa mielen syövereihin. Se nostaa ”heristävän sormen” niin sanottuna omanatuntona heti, kun jokin asia näyttää uhkaavan ennalta omaksuttuja käsityksiä – ns. esiymmärrystä. Omatunto koostuu päällimmäisiltä osiltaan lähiyhteisön normistojen omaksumisesta – lauman äänestä – joka syyttää heti, kun henkilö rikkoo sovittuja sääntöjä. Todellinen oma ”parhain tieto” (jos sitä on) kuiskailee hyvin vaimeasti ja on siten helposti sivuutettavissa tai vaimennettavissa.

***

Omakohtaista hengellistä aktiviteettia on jo hyvin varhaisissa kristillisyyden vaiheissa pyritty tietoisesti tukahduttamaan, kuten Tertullianuksen kehotukset etsimisen ja kolkuttamisen turhuudesta todistavat (kaikki oli valmiina kirkon – ja vain kirkon puitteissa).

Hyvänä myöhäisempänä esimerkkinä tällaisesta käy Ruotsi-Suomen aikainen Konventikkeli Plakaatti, joka monopolisoi kaiken vapaan hengellisen kokoontumisen kirkon valvonnan ja rajoitusten alle. Siellä täällä hengellinen nälkä pyrki kuitenkin murtamaan asetetut rajat, jolloin ryhdyttiin tukahduttamistoimiin (mm. Erickssonin veljekset ajettiin maanpakoon, Kärmäet vankeuteen Turun linnaan, Wallenberg tuomittiin kuolemaan, Kalajoen käräjät määräsivät toimintakieltoja).

***

Blogistot – etenkin niiden lukijatilastot - kuvannevat jossakin määrin ihmisten kiinnostusten ja harrastusten kohteita. Esim. Vuodatuksen kaltaisessa, suomalaisessa blogistossa suurin kirjoitusinto näyttäisi kohdistuvan kakkuresepteihin (missä ei tietenkään ole mitään pahaa, saati halveksittavaa).

Kirjoituksissa otetaan kantaa päivänpolttaviin kysymyksiin ja vältellään sellaisia, jotka liittyvät elämän syvimpiin tarkoituksiin. Valmiita mielipiteitä on helppo heitellä toisten mielipiteiden sekaan ja väittää niitä totuuksiksi, jolloin usein väittely alkaa ja keskustelu loppuu.

Suomessa voi löytää jonoja marketeissa ja katujakelussa, jonotusta virikkeiden perään esiintyy festivaalien ja jäähallien lähettyvillä, mutta hengellisten asioiden perään ei näyttäisi muodostuvat jonoja – paitsi esim. suviseuroissa.

***

Mauno Isolan sanoitus tutussa joululaulussa kuvannee hyvin tavallista tilannetta, missä ”suun ruoka, juoma, meno muu – laps’ hankeen hukkuu, unhottuu!” Kyseinen lapsi ei välttämättä tarkoita ketään itsensä ulkopuolista persoonaa, vaan ihmisen itsensä syvyyksissä piilevää mahdollisuutta ”lapsen kaltaisuuteen” – siihen todellisen henkisen periolemuksen kaltaisuuteen, jonka onnen ehdoiksi ei enää tarvita mahdollisimman runsasta ulkoista virikkeistöä.