Puuttuako asioiden kulkuun?

Kenraali Gustav Hägglund totesi rohkeasti, että maailmanpoliittisiin asioihin olisi syytä suhtautua paljon pragmaattisemmin. Esimerkiksi Ukrainan tilanteessa voitaisiin periaatteellisissa asenteissa joustaa ja ratkaista asia jakamalla maa enemmistöryhmien mukaan.

Kenraali ennakoi sitä, että Amerikka tullee luopumaan maailmanparantajan roolistaan ja keskittyy hoitamaan tärkeimpiä etukysymyksiä. Eurooppakin saanee mahdollisuuden ottaa omat asiat paremmin haltuunsa. Euroopassa on yhtä paljon asukkaita kuin Amerikassa, joten sillä pitäisi kyllä halutessaan olla mahdollisuudet puolustautua – ellei se joudu ydinasehyökkäyksen kohteeksi.

Edesmennyt intialainen opettaja, Ramana Maharshi, selitti kärsimyksen syiden johtuvan ihmisten samastumisesta kehoonsa ja sen kautta ulkoisiin ilmiöihin. Mikäli ihminen löytää sisimmän olemuksensa, hän pääsee eroon kärsimystensä syistä.

Joku valitti Maharshille, etteivät mahatmat (pyhät miehet) tee mitään maailman parantamiseksi. Tähän mestari vastasi, että todelliset mestarit saavat pelkällä hiljaisuudellaan paljon enemmän aikaan kuin muut ulkoisella toiminnallaan ja aineellisella avullaan.

He eivät kuitenkaan puutu sellaisiin asioihin, jotka on tarkoitettu ihmisten itsensä oppimateriaaleiksi ja ratkaistaviksi.

Saksalainen filosofi Nietzsche kirjoitti hyödyttömästä myötätunnosta: ”Jos sinulla on kärsivä ystävä, ole leposija hänen kärsimykselleen – kuitenkin kuin kova vuode, sotilaan vuode, niin sinä parhaiten häntä hyödytät.” Joten: ”Ihmisen täytyy pitää sydämensä aisoissa, sillä jos hän päästää sen valloilleen, häneltä pian karkaa pääkin.”

Filosofi tiivistää: ”Mikä onkaan maailmassa saanut enemmän kärsimystä aikaan kuin myötä-kärsiväisten mielettömyydet!”

Tätä ei tietenkään tulisi tulkita niin, että kaikesta empaattisuudesta pitää päästä eroon ja suhtautua kylmän loogisesti kaikkiin kohtaamiinsa asioihin. Nietzsche tarkoittaa lähinnä sitä, ettei ihmisten pidä samastua tunneperäisesti sellaisiin asioihin, joiden korjaamiseen heillä ei ole mitään mahdollisuuksia – tai joiden syistä ja seurauksista heillä ei ole mitään kuvaa.

Nykyinen media tuo kuitenkin koko maailman kärsimykset reaaliajassa katsottaviksi ja myötä-kärsittäviksi. Siten ei ole ihme, että ihmiset ovat ahdistuneita ja hakevat unohdusta nautintojen piiristä tai purkavat kasautuneita negaatioitaan kaduilla ja ns. sosiaalisessa mediassa.

***

Yhteiset arvot tarkoittavat jonkin riittävän homogeeniseen kulttuuriryhmittymän asettamia arvoja, jotka muiden tulisi omaksua tullakseen hyväksytyiksi.

Demokratiasta on länsimaissa muodostunut ainoa hyväksyttävä malli, vaikka se on vain yksi monista tavoista hoitaa yhteisiä asioita. Kovin tehokkaaksi sitä ei aina voida sanoa, koska joka asiaan löytyy omat jarrumiehensä ja -naisensa. Se ei liioin kelpaa takeeksi hyvään elämään.

On paljon ihmisiä, jotka eivät edes halua osallistua vallankäyttöön, vaan tahtovat elää rauhassa ja hoitaa lähinnä omat asiansa. Heidän syyllistämisensä aiheuttaa vain poliittisen korrektiuden vastustuksen kasvua, josta populistiset liikkeet käyttävät hyväkseen.

Demokratiaa on lähivuosina yritetty markkinoida mm. arabimaihin ja päädytty useimmissa tapauksissa täysin kaoottiseen tilaan. Turkkia on monin keinoin painostettu omaksumaan länsimaiset arvot, mutta tilanne näyttää luisuvan aivan toiseen suuntaan.

***

Vanha kiinalainen sanonta kuuluu: ”Totuuden sanat eivät kuulosta kauniilta. Kauniilta kuulostavat sanat eivät ole totta.”

Vanhojen käsitysten mukaan kansaa on vaikea hallita, jos johtajat puuttuvat liikaa asioihin. Todellisten johtajien tulisi toimia ennen kuin mitään vielä on tapahtunut ja pitää järjestystä ennen kuin epäjärjestys on syntynyt.

Eurooppa olisi voinut noudattaa kiinalaisten ohjetta hoitaa vaikeat asiat niin kauan kuin ne vielä olivat helppoja, suuret asiat, niin kauan kuin ne vielä olivat pieniä.

***

Direktiivitulvan hillitsemiseksi Eurooppa voisi ottaa huomioon, että ”mitä parempia lakeja ja asetuksia julistetaan, sitä enemmän on rosvoja ja varkaita.”

Kiinalaisen käsityksen mukaan todellisen viisauden katoaminen johtaa ensin voiman syntyyn. Voiman katoamisen jälkeen jää humaanisuus. Humaanisuuden häviäminen jättää jälkeensä moraalin. Moraalin heikkeneminen johtaa käytössääntöjen syntyyn, jotka ovat vain heikko aavistus luonnollisesta lainkuuliaisuudesta ja uskollisuudesta – sekä epäjärjestyksen alku.

Todella viisaan mielestä hedelmä (lopputulos) on tärkeämpi kuin kukka (välivaihe).