Hiljaisuudesta

Uuno Kailas runoili (Vuoren vanhuksessa): ”Auringottomina hetkinä minä tapaan istua oveni edessä hiljaisuutta ihmettelemässä. Joinakin iltoina on se huhuillut huipulta huipulle ja opettanut minulle paljon viisautta. Minä olen rakentanut majan vuorelle ollakseni turvassa ihmisiltä, jotka alinomaan rikkovat hiljaisuutta vastaan.

Ei ole olemassa muuta kuin hiljaisuus. Kaikella muulla on rajansa. Kaikella muulla on alkunsa ja loppunsa. Kaiken muun voi ymmärtää.”

***

V.A. Koskenniemi kirjoitti (aforismeissaan): ”Hiljaisuus on elämän puhujalava.”

***

Mestari Eckhart, käsitellessään joulusaarnassaan (saarna 1. Dum medium silentum …) hiljaisuutta, siteerasi Salomonin viisauskirjaa: ”Kun kaikki asiat vaipuivat hiljaisuu­teen, laskeutui mi­nuun korkeuk­sista, ku­nin­kaalliselta valtaistui­melta sa­lainen sana (18:14-15).”

Eckhart jatkaa lausuman tulkintaa: ”Katsokaamme aluksi sanoja: ’Hiljaisuuden keskellä lausuttiin sisässäni salainen sana.’  Missä sitten on tuo hiljaisuus ja missä sana lausutaan? Se on sielun puh­taimmassa paikassa, sen jaloimmassa olemuksessa, perustassa ja ydinolemuk­sessa, joka muodostaa sielun salatuimman osan. Siellä on hiljainen keskus, johon mikään luontokappale tai muoto ei ole koskaan yltänyt.”

***

Psalmi 62:2 kirjoittaa: ”Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa.”

***

Saarnaaja 9:17 julistaa: ”Viisaitten sanat, hiljaisuudessa kuullut, ovat paremmat kuin tyhmäin päämiehen huuto.”

***

Matteuksen evankeliumin viides luku luokittelee autuaiksi muiden muassa hiljaiset ja rauhantekijät. Julistus ei todennäköisesti tarkoita tuppisuita ja riitaisuuksien sovittelijoita, ei edes rauhan nobelisteja, vaan yksilöitä, joihin on muodostunut täydellinen sisäinen rauha ja mielen hiljaisuus, joka mahdollistaa välityksettömän yhteyden henkiseen.

Matteus 6:6 kirjoittaa: ”Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa.” Suljettu kammio tarkoittanee tässä sekä ulkoista että sisäistä hiljaisuutta, sanotaanhan tekstin jatkossa, ettei rukoillessa ole tarve esittää edes mitään sanallisia asioita, koska ”teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä anottekaan.”

***

Keskiajan dominikaanijohtaja Eckhart esittää (saarnassa 14b Quasi vas aureum solidum …) ihmisen tavanomaisesta lähestymisestä Jumalaan:

”Jotkut haluavat omin silmin nähdä Jumalan samalla tavoin kuin lehmän ja haluavat rakastaa Jumalaa samoin kuin lehmää. Sinä rakastat lehmää sen antaman maidon ja juuston takia - ja siten oman etusi takia. Juuri niin tekevät kaikki, jotka rakastavat Jumalaa ulkoisen vaurauden tai sisäisen lohdu­tuksen johdosta: eivät he todella rakasta Jumalaa, vaan omaa etuaan. Vakuutan totisesti, että kaikki sellainen, jonka asetat pyrkimyksissäsi etusijalle - on se sitten kuinka hyvää tahansa - toimii esteenä korkeimman totuuden saavuttamisellenne, ellei se ole Jumala Itse.”

***

Jaakobin kirjeessä 1:21 todetaan: ”Sen tähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.”

***

Johannes 14:27 julistaa: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.”

Julistus viittaa siihen, että täydellinen sisäinen rauha ja hiljaisuus ovat saavutettavissa, kunhan ihminen omalta osaltaan raivaa itsestään kaikki häiritsevät tekijät.

Muiden muassa dominikaanit harjoittivat mentaalista rukousta, jossa ei lausuta mitään, vaan paneudutaan hiljaisuudessa elämän tärkeimpiin kysymyksiin. Mieli ei tällaisessa yleensä vielä ole täysin hiljentynyt, mutta oppii kuitenkin keskittymään ja rauhoittumaan, että voisi lopulta hiljetä täydellisesti ja antaa sijaa puhtaalle, kontemplatiiviselle tietoisuudelle ja tilalle.

***

Periaatteessa hiljentyminen vaikuttaa hyvin yksinkertaiselta ja helposti toteutettavalta asialta. Käytännössä se on kuitenkin erittäin vaikeata, kun pitäisi ulkoisen hälyn lisäksi hiljentää kaikki kehon tuottamat aistimukset ja tajunnassa vaihtelevat tunteet ja ajatukset.

Moni ihminen myös pelkää hiljaisuutta, koska se on yhteisöelämään tottuneelle vierasta, ja koska mieleen padotut asiat saavat tilaisuuden nousta tietoisuuteen ulkoisen hälyn laannuttua. Hiljaisuus ja yksinäisyys toimivat jonkinlaisina kynnyksinä itsen tuntemukseen, ja vain harvat ovat valmiita tarkastelemaan omaa todellista olemustaan hakematta sille heti ulkoisia vertailukohteita.

Ihmiset ovat usein sulloneet sisäisyyksiinsä myös paljon sellaista syyllisyyttä, jonka ylläpitoon ei olisi mitään järjellistä syytä. Tällaista joutuvat usein kokemaan myös ne, jotka ovat elämänsä aikana kehitelleen itselleen yleisesti hyväksytyistä ajatusmuodoista poikkeavia näkemyksiä. Omantunnon tavallisin ilmentymä on ”lauman ääni”, joka huutaa: ”Sinä olet luopio!”

Hiljaisuus on uskollinen ystävä, jota voidaan lähestyä hitaasti ja kunnioittavasti, kunnes sitä ei enää tarvitse paeta juoksemalla pakoon itseään.