Ihmisen poika!

Vanhassa testamentissa esiintyy käsite ”Ihmisen poika” 12 kertaa. Uusi testamentti käyttää nimitystä 87 kertaa. Niistä lähes puolet (30) löytyy Matteukselta, joka oli evankelistoista kaikkein innokkain kaivelemaan lisäaineistoa ja (useimmiten keinotekoista) vahvistusta kerronnalleen juutalaisten vanhoista teksteistä.

Vanhan testamentin ”Ihmisen, eli Adamin poika” kuvasi ihmisyyden ydinolemusta (arkkityyppiä), joka voisi lopulta toimia välittävänä ja yhdistävänä tekijänä ihmisen ja Jumalan kesken. Se täytynee kuitenkin Danielin kirjan symboliikan mukaan jossakin vaiheessa vielä ylentää kuninkaalliselle valtaistuimelle – takaisin alkuperäiseen henkiseen olemukseensa (Isänsä kotiin).

***

Kristillinen kirkko on tulkinnut ilmauksen tarkoittavan ainoastaan Nasaretin Jeesusta, joka sen (kyseenalaisen) tulkinnan mukaan oli kutsunut itseään tällä kolmannen persoonan nimityksellä. Ainakin evankeliumitekstien nojalla vaikuttaa siltä, että Jeesus itse kuului niiden harvojen joukkoon, joissa lisäksi ”Ihmisen pojan ylentäminen” oli jo sisäisesti toteutunut – mikäli hän siinä vaiheessa ylipäänsä oli sisäisesti ”yhtä ja välittömässä yhteydessä Isänsä kanssa”.

Johanneksen evankeliumin Jeesus ulottaakin ”Ihmisen pojan” kaikkiin ihmisiin, mikäli nämä ensin ymmärtäisivät sekä Jeesusta itseään että hänen välittömästi edustamaansa henkistä ja jumalallista mahdollisuutta ja alkutilaa.

***

”Ihmisen pojan” merkitystä ei ole syytä etsiä ulkopuolisista tekijöistä, vaan jokaiseen ihmiseen kytkeytyvistä sisäisistä mahdollisuuksista ja olemuksista. Tietenkin nämä potentiaalisuudet jo itsessään toteuttaneet yksilöt voivat toimia esikuvina muille, mutta esikuvien ihastelu sinänsä ei paljonkaan auta ketään ”Kristuksen ylleen pukemisessa, tai hänelle muodon antamisessa.”

***

Englanninkielen ”Ihmisen poika, The Son of Man”, juontuu sanskritin järkeä tarkoittavasta sanasta ”Manas”.

Joissakin itämaisissa perinteissä kerrotaan, että ”Järjen pojat, Manasaputrat” luovuttivat ihmiskunnalle jo ylittämänsä järkiolemuksen. Tämä muistuttaa 1. Mooseksen kirjan kuvausta ”Jumalan pojista”, jotka yhtyivät ihmisten tyttäriin – tuottaen näin ”kuuluisia sankareita”.

***

Jokapäiväinen havainto osoittaa selvästi, että ihmiset ilmentävät järkeään toisistaan hyvin paljon poikkeavin tavoin – ja että ”surullisen kuuluisia sankareita” on esiintynyt paljon useammin kuin toimillaan ihmisyyttä ylentäviä.

Terroritekojen ja vakavien rikosten toteuttaminen vaatii sekin usein järkeilyä ja älykästä suunnittelua. Niille voidaan etsiä jopa jumalallisia perusteita ja palkkioita.

”Ihmisen poika” lienee täten ihmisyydessä yleisesti vielä ”nukkuvassa tilassa (ellei jopa sikiöasteisena)”. Tuomaan evankeliumin Jeesus kutsui tällaisia ihmisiä ”(maailmasta) juopuneiksi”.

Järkiolemuksen kehitys on ihmiskunnassa yhä pahasti puolitiessään. Tällainen vajaamittainen ihmisyys on luettavissa yhä rajallisen vastuulliseksi, ”lihalliseksi – jopa eläimelliseksi ihmiseksi” (jollaista kuva ”lukevasta apinasta” karkeasti symboloi).

***

Usein tosin väitetään, että jokaisessa ihmisessä on myös ”universaali omatunto”, joka heristelee näkymätöntä sormea, mikäli ihminen ylittää yleisesti määritellyn moraalin rajat.

Omatunto ei kuitenkaan useimmiten ole läheskään omaa, vaan koostuu suurelta osin ”lauman äänestä”, joka heijastaa syyllisyyksinä yhteisön luomia sosiaalisia ehdollistumia.

***

Varsinainen omatunto eli korkeampi järki ja ymmärrys poikkeavat luonteeltaan tavanomaisesta älyllisyydestä ja loogisesta ajattelusta siinä, että sellaisen kautta ihminen kykenee suhteuttamaan ilmiöitä toisiinsa ja havaitsemaan, mitkä asiat edustavat ”elämän ylentämistä”.

Tällainen ”korkeampi järjellisyys” voi syntyä kokemalla ja sisäistämällä elämää (syömällä kuollutta) – mikäli ”siemenet vain putoavat otolliseen maaperään” – ja yksilö vaivautuu pitämään huolta niiden kasvusta (eikä hautaa leivisköitään maahan).

***

Korkeampi järjellisyys on näin ollen ihmisessä itsessään kehittyvä sisäinen mentaalinen olemus, ”Ihmisen poika”, joka tosin ei vielä parhaimmillaankaan ole ihmisyyden syvin ja korkein tarkoitus, vaan kaipaa vielä ainakin yhden periaatteellisen muutoksen.

***

Johanneksen evankeliumi käyttää Mooseksen kirjan kuvakieltä ”käärmeen ylentämisestä erämaassa” viitatessaan siihen, että inhimillisyyden korkein aste – Ihmisen poika – on lopulta tarkoitus ylittää todellisen ”Pyhän Hengen kasteen avustamana” (jolla ei ole mitään tekemistä ihmisten suorittaman vesikasteen kanssa).

Se tarkoittaa inhimillisen, aikaan ja tilaan ehdollistuneen tietoisuuden muuttumista ja vaihtumista sellaiseksi, joka havaitsee välittömästi ja välityksettömästi itsessään kaiken ydinolemuksen (elämän itsessään) ja joka on siten sisäisesti (tietoisuuden suhteen) vapautunut ajallisten ja katoavaisten ilmiöiden ja ilmentymien otteesta.

Sitä odotellessa voidaan lohduttautua Mauno Koiviston kuuluisin sanoin: ”Kyllä se siitä!” (lähimmän kahden miljardin vuoden kuluessa)