Kesäpäivänseisauksen aikaa on Pohjolassa juhlittu jo kauan
ennen kristinuskon tuloa. Valon merkitys elämälle on ymmärretty kaikkialla.
Myös vuoden valottominta ajankohtaa on juhlittu siitä alkavan valon
lisääntymisen vuoksi.
***
Kauan sitten suomalaiset viettivät juhannuksena Ukon (sään, sadon ja ukkosen jumalan) juhlaa,
jolla katsottiin olevan suotuista merkitystä satoon ja hedelmällisyyteen. Kasvun
varmistamiseksi Ukon juhlan aikaan tehtiin
taikoja.
Auringon kiertorata on juhannuksen tienoilla korkeimmillaan
– ”pesässään”. Suunnanmuutoksen uskottiin synnyttävän taianomaisen tilan,
jolloin pahat henget saattoivat liikkua vapaasti.
Kokkojen lisäksi myös meluamisen ja juopottelun katsottiin
tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä (nykyisin sellainen houkuttelee
paikalle lähinnä virkavaltaa).
***
Katolinen kirkko
liitti juhannukseen Johannes Kastajan
syntymän, josta sen nykyinen suomalainen nimitys juontuu. Kirkko siirsi juhlan
400-luvulla kesäkuun 24. päivään, koska siitä on puoli vuotta Jeesuksen
syntymäjuhlaan. Kirkolla ei tosin ole milloinkaan ollut luotettavaa tietoa
kummankaan henkilön todellisista syntymäajankohdista – ne vain sijoitettiin
käytännön syistä aikaisempien juhla-aikojen yhteyteen.
Nykyisin juhannuksen ajankohta vaihtelee kesäkuun 19. – 26.
päivien välillä, aaton osuessa aina perjantaille ja juhannuspäivän lauantaille.
***
Juhannuskokko
periytyy keskieurooppalaisesta tavasta polttaa tulia kevään juhlan yhteydessä.
Suomessa tapa on levinnyt koko maahan vasta 1900-luvulla. Länsi-Suomessa oli kyllä
ennenkin poltettu keväällä helavalkeita ja pääsiäiskokkoja (jälkimmäisiä poltetaan
yhä).
Kokon yli ovat suomalaisten neitojen ohella hieman erilaisin
motiivein hyppineet myös irlantilaiset, englantilaiset ja venäläiset.
***
Juhannustaioista tunnetuimpia
ovat tietenkin lemmentaiat. Niillä pyrittiin takaamaan naimaonni ja näkemään
tai jopa houkuttelemaan tulevaa puolisoa.
Kaivon, lammen tai lähteen pintaan (mieluummin tietenkin alastomana)
katsoen uskottiin saatavan näkyviin tulevan puolison kasvot.
Suurin osa taioista on omistettu naispuolisille – miehen köriläät joutuivat tyytymään kokkojen
rakentamiseen ja sytyttämiseen sekä tietenkin väkijuomien nauttimiseen.
Tämä johtunee siitä, että naisten parista löytyy usein
enemmän herkkyyttä luonnon salattua puolta kohtaan.
Alastomuuden vaatimus
lienee todennäköisesti syntyisin miesporukoissa,
joissa on haluttu lisätä juhlaan annos eroottisuutta.
Uskottiin, että jos neito juoksee juhannusyönä saunasta
tullessaan alastomana ruisvainion ojia pitkin, niin viimeistään yhdeksännessä
ojassa tulee sulhanen vastaan (mahdollisesti jo aikaisemmin).
Jonkin perinteen mukaan neidon tuli kieriskellä alastomana
poikatalojen ruispelloissa saadakseen pojat kiinnostumaan (ainakin jossakin
tarkoituksessa) itsestään.
Saunan jälkeen piti suunnata paljas takapuoli edellä
puupinoa kohden (kuvassa). Tuleva rakas muistuttaisi sitten sitä halkoa, johon takapuoli ensimmäisenä
osui. Jos se oli halkaistu, oli kyseessä varattu mies tai leski, halkaisematon
puu merkitsi miehen saamista täysin omaksi.
Monien saunojen katoilla saattoi juhannuksen jälkeen näkyä vastoja
(vihtoja), joita neitoset olivat sinne viskoneet katsoakseen, mihin suuntaan
vastan kädensija osoitti – sieltä kun oli myös sulhanen odotettavissa.
Käen yöllisen kukunnan lukumäärä kertoi sen, miten monen
vuoden kuluttua sulhanen ilmaantui. Jos kukkumista ei kuulunut (joka on
tavallisinta jo juhannuksen aikaan), tuli sulhanen vielä samana vuonna.
Naimaonnea voitiin kysäistä myös porsaalta – jos se
röhkäisi, niin häät olivat pian tulossa.
”Vakiintuneita naisia” kehotettiin menemään muurahaispesän
ääreen kirnuamaan vettä hameenhelma hampaissaan – sillä tavoin varmistettiin
hyvä voi-onni!
Perinteisissä taioissa ei ollut paljonkaan kristillisiä
vaikutteita – erään mukaan täytyi tosin juosta virsikirja kädessä seitsemän
kertaa myötä päivään pihan suurimman kiven ympäri. Kiveltä saattoi sitten juhannusyönä
nähdä tulevan sulhonsa.
***
Juhannushäät olivat
Suomessa pitkään varsin yleisiä, mutta viime vuosikymmenten aikana ne ovat
jääneet lähes kokonaan pois, koska ihmiset haluavat päättää itse, miten he
juhannuksensa viettävät.
***
Nykyisin
juhannustavoista ovat jäljellä vielä runsaanpuoleinen alkoholin käyttö,
saunominen ja pyrkimys vesistöjen äärelle, joiden yhdistelmät aiheuttavat etenkin
lämpiminä juhannuksina turhan paljon hukkumisonnettomuuksia.
Juhannuskoivuja
saattaa vielä harvakseen nähdä talojen ovilla, ruotsinkielisillä seuduilla myös
juhannussalkoja.
Paikallisia juhlia ei enää juuri ole, koska parantunut
liikkuvuus mahdollistaan suurten festivaalien järjestämisen.
***
Iloista juhannusta
lukijoille
– ollaan tietenkin
ihmisiksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti