Luominen ry toimittaa suomenkielellä Creation
Ministries Internationalin (CMI:n) englantilaista lehteä. Esikuvansa mukaan
suomalaisen version taustavoimat esittävät lehden
”luonto- ja tiedelehtenä”, joka esiasenteisesti tukee raamatun ehdotonta ja historiallista
oikeellisuutta, sekä kieltää evoluution mahdollisuuden.
Yhdistys ei tuo selvästi
esiin sitä, millaisia kristillisiä sidosryhmiä siinä toimivat henkilöt
edustavat. Periaatteellisessa mielessä esim. Paavalin synodilaiset pitäytyvät lähes yhtä tiukasti raamatun ja
luterilaisten tunnustusten totuusarvoihin.
***
Nykyisen tieteen mukaan
maapallon ikä on noin 4,5 miljardia vuotta, ja se tulee elinkelvottomaksi
suunnilleen parin miljardin vuoden kuluttua. Kreationistit pitäytyvät siihen,
että raamatullinen, alle 10 000 vuoden ajoitus perustuu ”tieteellisiin faktoihin.”
***
Katolinen kirkko on jo hieman joustanut luomisajatuksesta Aristoteleen ja Augustinuksen
tulkintojen suuntaan, joissa perusoletuksena on ”ensimmäinen liikuttaja.”
Augustinuksen mukaan Jumala loi kaiken olevaisen yhdellä hetkellä, mutta antoi
olevaiselle kyvyn kehittyä. Jumala istutti siemenet, jotka sitten kehittyisivät
”luonnon päämääräsuuntautuneisuuden” johdattamina.
Tällaisen ajatuksen
taakse voidaan nimenomaan evoluutiomielessä hakea tukea mm. Uuden testamentin
monista kylväjävertauksista.
***
Kristillisyyden
alkuvaiheissa luomisen suhteen oli vallalla useitakin erilaisia näkemyksiä.
Kirkon gnostilaisiksi määrittelemät
suuntaukset katsoivat, ettei aikaan, tilaan ja muotoihin sidostuvien olemusten
luominen edes tapahtunut perimmäisen jumaluuden toimesta. Erillisten muotojen
luomisen suoritti heidän mukaansa Jumalasta jo itsekin eriytynyt olemus, niin
sanottu Demiurgi, jonka he samastivat juutalaisten Jehovaan (yhteen monista
Elohimeista).
***
Luther ohitti osan katolisen kirkon tulkinnoista ja nojautui suoraan raamattuun,
vaikka hän toisaalla piti juutalaisia patologisina valehtelijoina (juutalainen
valehtelee aina).
***
Ihmisillä on ilmeisesti
aina ollut taipumus etsiä ajattelunsa turvaksi ja tueksi jotakin kestävää ja
muuttumatonta. Näin siitäkin huolimatta, että heidän kokemuspiirissään kaikki
näyttää olevan alituisen muutosprosessin ja syklisyyden alaista.
Kun ajallisiin ilmiöihin
samastunut järkeily ei saa otetta mistään todella katoamattomasta, se alkaa helposti
tulkita sellaisiksi osan selvästi katoavista ilmiöistä. Iankaikkinen ja ikuinen
saatetaan nähdä ”rajattomaksi venytettynä ajallisuutena”, josta vain karistetaan
pois kaikki ikävät piirteet (paitsi ei tietenkään niiltä lähimmäisiltä, jotka
joutuvat epäuskonsa takia aivan toisen laatuiseen paikkaan).
***
Suomalaisessa ajattelussa
ei ole vielä yleisessä mielessä tapahtunut yhtä suuria muutoksia kuin esim.
Saksassa. Siellä raamatun ehdoton totuusarvo alkoi jo 1800-luvun puolessa
välissä osaksi himmetä, ja raamattua alettiin lukea kirjoitusaikaansa ja
kirjoittajiinsa suhteutettuna hengen tuotteena.
***
Kreationistien ja
evoluutioon uskovien näkemykset näyttäisivät olevan niin kaukana toisistaan,
ettei niille löydy edes pienintä yhteistä nimittäjää.
Tutkijat ovat löytäneet
raamatusta monia kohtia, jotka ovat ehdottoman oikeellisuuden suhteen
ongelmallisia tai ristiriitaisia. Muun muassa Vanhassa testamentissa
juutalaiset suorittavat Jumalan suosittamia kansanmurhia, jotka nykyisen
eettisen käsityksen mukaan olisivat rikoksia ihmisyyttä vastaan. Toisen
Mooseksen kirjan lukemattomat pakolliset uhrimenot muistuttavat pikemminkin
pakanallista mustan (tai animaalisen) magian harjoittamista kuin yhteyden ottoa
johonkin todelliseen jumaluuteen.
***
Yksi yhdistävä näkemys
voisi löytyä Johanneksen evankeliumin
alusta:
Siinä Sana, eli kaiken
ehdollistumaton ydinolemus, oli alussa Jumalan tykönä ja Jumalana. Se
tarkoittanee, että kaikkeuden muuttumattomat, puhtaasti henkiset olemukset ja tietoisuus
(elämä) ovat ja pysyvät ajattomuuden piirissä.
Evoluutio tulee kuvaan
vasta ”pimeydessä”, eli ajan ja tilan syntymän (alkuräjähdyksen) jälkeen
hitaasti erilaistuvien elämänmuotojen (kuten lihallisen ja psyykkisen
ihmiskunnan) ja tajunnallisten samastussuuntien mukana.
***
Keskiaikainen opettaja, Mestari Eckhart näyttää tietäneen, että
raamatun ajoitukset eivät sananmukaisesti tulkiten ole totuudenmukaisia
(luomispäivät voitaisiin tosin tulkita pitkiksi kehityskausiksi). Hän toteaa
eräässä saarnassaan:
”Olen sanonut usein, että
Jumala luo tätä koko maailmaa juuri tässä hetkessä. Kaiken mitä Jumala teki
kuusituhatta vuotta sitten tai kauemmin
– kun Hän teki tämän maailman – Hän luo juuri nyt, aivan hetkessä.”
Eckhart puhuu Johanneksen
evankeliumin alun tapaan ”luomisesta ajattomuudessa”, josta aikaan ja tilaan
muodostuva ”suhteellinen elämä” saa sisimmän (henkisen ja sielullisen) olemuksensa
ja ilmennystä säätelevät lait. Lakien puitteissa erillistyneet olemukset
pyrkivät aikojen (ehkä jopa iankaikkisuuksien) saatossa rakentumaan ”Jumalan
kuviksi” siinä määrin, kuin se muotojen puitteissa ylipäänsä on mahdollista.
***
Näinä aikoina on
esitetty, että eletään totuuden jälkeistä aikaa – ikään kuin totuus olisi
jossakin aikaisemmassa vaiheessa jo tullut saavutetuksi!
Väite saattaa nojata siihen,
että ihmiset ovat kyllästyneet auktoriteettien esittämiin ”totuuksiin” ja
tarttuvat kaikkeen sellaiseen, joka jollakin tapaa poikkeaa entisestä.
Jonkinasteinen kapinahenki
saattaa olla istutettu ihmisten (aikuistenkin) sisäiseen olemukseen pitämään
huolta siitä, ettei ulkoisiin auktoriteetteihin takerruta liian pitkäksi aikaa.
***
Turvallisuuden tarpeen
lisäksi ihmisyyteen on aina kuulunut myös aimo annos ”hengellistä laiskuutta”,
joka ilmenee siinä, etteivät ihmiset vaivaudu käyttämään kaikkein arvokkainta
”leiviskäänsä”, mahdollisuutta ajatella omilla aivoillaan.
***
Uskonnollisissa
näkemyksissä nousevat usein esiin subjektiiviset (psyykkiset) kokemukset,
joiden esittämisessä ei aina edes pyritä objektiivisuuteen.
”Maallisen elämän”
tarkoitus lienee opettaa ihmisille suhteellista
objektiivisuutta, josta he kuitenkin rakentavat omia subjektiivisia näkemyksiä.
Useimpien uskontojen
syvin tavoite lienee kuitenkin pyrkimys objektiiviseen
henkiseen todellisuuteen, joka teologisin termein on löydettävissä
ainoastaan Jumalassa.
***
Tajunnallinen ”erossa olo
Jumalasta” määritellään niin sanotuksi perisynniksi, joka johtuu ihmisen
kykenemättömyydestä tiedostaa muuttumaton todellisuus välittömästi omassa
olemuksessaan.
Johanneksen evankeliumin
Jeesus lupasi näyttää seuraajilleen totuuden (mikäli he kypsyisivät sen
vastaanottamaan). Vasta totuuden tietoinen kokeminen vapauttaisi heidät
ajallista, ainakin osittaiseen katoavuuteen ja katkonaisuuteen johtavista
ehdollistumista.
***
Ihmiset hakevat
”totuutta” erilaisten ajatusmuotojen piiristä, jotka ovat kaikki pelkkiä
symbolisia viitteitä johonkin ajasta riippumattomaan olemiseen ja olemukseen.
Kreationismi ja
evoluutioteoria ovat ehdollistuneita ajatusmuotoja, jotka eivät edusta
muuttumatonta todellisuutta, vaan ovat kumpainenkin yhä luonteeltaan ”makuasioita”
– kuten filosofi Nietzsche olisi asian ilmaissut.
***
Erityisesti
luterilaisuuden piirissä on karsastettu mystiikkaa ottamatta huomioon, että
kristillisyyden perusolemus, Nasaretin Jeesus (samoin Paavali), oli itsessään todellisen
mystiikan esikuva. Hänen sanotaan saaneen kaiken suoraan Isältään ja olleen
sisäisesti yhtä Isänsä kanssa.
Todellisen mystiikan
tarkoitus on avata kaikki mysteerit niin, että ne ilmenevät puhtaassa tietoisuudessa
(ajatusten ja tunteiden yläpuolella) muuttumattomina, ajattomina
alkuolemuksinaan (joissa ei ole ”vaihteen varjoa”).
Skeptikot saattavat
tietenkin pitää ajattelun ylittäviä tiloja hallusinaatioina (jollaisia ne toki
usein ovat), mielikuvituksen tuotteina tai tajuttomuutena, koska sellaiset
lienevät hyvin harvinaisia, eikä niistä voida antaa kovin tyhjentäviä kuvauksia
käsitteellisin keinoin.
Augustinus sanoi, että
Jumala liikkui hänen mielikuvituksessaan – mielikuvituksessa liikkuvat tosin
lähinnä vain mielikuvat, jotka ovat koetun elämän heijastuksia. Mieli on
porras, joka on siivottava turhuuksista ja typeryyksistä, että tietoisuus voisi
vapaasti kohota sen yli ”kolkuttelemaan ikuisuuden ovia.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti