Kuolleet haudatkoon kuolleensa!

Matteuksen evankeliumin 8. luvussa on hieman tylyltä vaikuttava kohta, missä Jeesus evää opetuslapseltaan pääsyn isänsä hautajaisiin sanoen: ”Seuraa sinä minua ja anna kuolleitten haudata kuolleensa!”

Sama kehotus löytyy myös Luukkaalta. Sitä edeltää kummassakin toteamus: ”Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi.”

Toteamuksen on perinteisesti tulkittu viittaavan ainoastaan Nasaretin Jeesukseen, mutta se voisi periaatteessa tarkoittaa sitä, että jokaisen ihmisen sisäinen olemus on – ja sen tulisi myös olla – jatkuvan muutoksen alainen, että se pitkän ”tuhlaajavaelluksensa” viisastuttamana ja väsyttämänä ymmärtäisi joskus palata takaisin ”Isänsä kotiin.”

***

Tuomaan evankeliumi kehottaa ”tulemaan ohikulkijoiksi”, jotka eivät enää samastu ja takerru katoaviin ilmiöihin.

Matteuksen ja Luukkaan ”luolat ja pesät” kuvannevat kaikkea ulkoista: vaurautta, valtaa ja kunniaa, jota ihminen hakee egonsa turvaksi – johon hän ”päänsä kallistaa” – ja nimenomaan ”päänsä” eli mielensä. Ulkoinen ei sinänsä ole hyvää tai pahaa. Vahingoksi muodostuu lähinnä tajunnan sidostuminen sen katoaviin ilmiöihin (kuten fyysisiin ja psyykkisiin nautintoihin).

***

Fyysisesti kuolleet eivät tietenkään hautaa kaltaisiaan, joten Matteuksen ja Luukkaan sanoille täytyy löytyä jokin symbolinen merkitys. Se löytyy varsin helposti evankeliumeissa esiintyvästä ajatuksesta, jonka mukaan ainoastaan pysyvä ja ehdoton elämä on todellista elämää, kun taas tavallinen, aikaan ja tilaan nojaava elämänmuoto on luonteeltaan ”kuollutta” ja ehdollista.

***

Lienee todennäköistä, ettei Matteuksen ja Luukkaan tapahtumana esittämälle kertomuksell edes löydy konkreettista vastinetta, vaan se on kuulunut Jeesuksen vertausten joukkoon ja on tulkittava symbolisesti.

”Kuolleet” kuvannevat aivan tavallisia ihmisiä, joilla ei vielä ole sisäistä tarvetta etsiä elämän syvimpiä tarkoituksia. Näille kaikki hautajaisten kaltaiset ulkoiset toimet ovat tärkeitä ja opettavaisia, kun taas todelliseen hengen opetuslapseuteen pyrkivien tulisi suuntautua voittopuolisesti sisäisiin asioihin.

Kehotus ei todennäköisesti tarkoita sitä, että hengellisen etsijän pitäisi konkreettisesti välttää kaikkia yhteisön järjestämiä tilaisuuksia, vaan pelkästään sitä, etteivät niihin liittyvät psyykkiset virikkeet sido tai ehkäise tietoisuutta vapautumasta mielen ehdollistuneista toiminnoista.