Niin ainakin väittää (Iltalehden artikkelissa) Kalifornian yliopiston teknologisen
instituutin arvostettu (kaltaistensa keskuudessa) professori Sean Carroll.
Kyseinen tutkija myöntää olevansa ateisti – tai omien sanojensa mukaan ”runollinen
naturalisti”.
***
Tiedemiesten keskuudessa Carroll ei ole mikään
kummajainen, vaan ”puhdasrotuinen esimerkki” muutaman vuosisadan ajan turhankin
suosituksi nousseen materialistisen ajattelun voimasta – mutta tuskin sentään
täydellisestä voittokulusta.
***
Carroll perustaa näkemyksensä yhteen fysiikan
päätelmään (oletukseen), kvanttikenttäteoriaan,
jonka mukaan ihmisen ajatukset muodostuvat ainoastaan atomien liikkeistä
aivoissa.
Nykyisillä välineillä voidaan selvästi kuvantaa,
kuinka ajatteluprosessi aiheuttaa atomien liikettä aivoissa.
Tämä ei kuitenkaan vielä todista sitä, että koko tietoisuus muodostuisi pelkästään
fysikaalisista ilmiöistä. Tilanne saattaisi olla todellisuudessa aivan toisen
laatuinen: niin että tietoisuus sinänsä heijastuu atomien liikkeenä aivoissa
silloin, kun on kyse kehollisesta elämästä.
***
On olemassa verraten paljon aineistoa siitä, että
ihminen tiedostaa selkeästi asioita ja tapahtumia – jopa kehonsa ulkopuolisia –
silloinkin, kun hänen aivotoimintansa on pysähtynyt.
Tiedemiehet esittävät näille mitä ihmeellisimpiä
selityksiä, koska he ovat ehdollistuneet omiin teorioihinsa ja väittävät itsepintaisesti
Carrollin tapaan, että kaikki elämään
liittyvät ilmiöt ovat jo hyvin tunnettuja (heidän tuntemiaan).
***
Tiede muistuttaa valitettavan monessa suhteessa
uskontoja siinä, että se haluaa omia koko totuuden ”tunnustustensa” rajoihin –
kaikki muu onkin sitten ”harhaoppia!”
Tiedemiehet myös usein vahtivat toisiaan yhtä
tarkasti kuin keskiajan piispat – ettei kukaan kovin kevein perustein uskalla
horjuttaa ”yhteisesti omaksuttuja totuuksia.”
***
Akateemisissa piireissä ei haluta keskustella
siitä, että monet heidän omistakin parhaimmista ja luovimmista neroista saivat
oivalluksensa aivan muun kuin tavanomaisen loogisen ajattelun tai kokeiden
avulla.
Samoissa piireissä ei liioin haluta tarkastella
ikivanhoja näkemyksiä, joissa monet nykyisen tieteen teoriat – gravitaatio ja
alkuräjähdys mukaan lukien – ovat selkeästi nähtävissä.
***
Kerrotaan, että Isaac Newton tutustui useita viikkoja mystikko Jacob Böhmen kirjoihin ja poimi niistä gravitaatioteoriansa
perusainekset.
Keskiaikana elänyt Böhme ei ollut saanut
muodollista koulutusta, vaan ammensi tietonsa ”omasta kirjastaan”, joka avautui
hänelle ja hänessä samoin kuin kaikissa suurissa mystikoissa ja uskontojen ja
filosofioiden ydinpersoonissa (joille nämä kirjanoppineet ja ateismi-uskovaiset
naureskelevat ylimielisinä).
***
Elämän ja jopa olemassaolon samastaminen
ajatteluun oli myös filosofi Descartesin
erehdys, jota häntä paljon syvempi filosofi, jumalaton (ainakin
vanhatestamentillisen jumalakuvan suhteen) Nietzsche
yritti oikeasta toteamalla: ”Ajattelen, juuri siksi en ole (pysyvästi)
olemassa!”
Ajattelu on (sananakin) sidoksissa aikaan – eikä mikään
ajallinen ole pysyvää (kuten totesi myös kreikkalainen filosofi Herakleitos).
***
Sean
Carroll väittää, ettei
ruumiillisen kuoleman jälkeen voi olla minkäänlaista tietoisuutta, koska
tietokoneen kovalevyn tapaan tiedon tallentavat aivot eivät enää toimi.
Hänen mukaansa pitäisi olla joitakin eritasoisia
hiukkasia, joihin tietoisuus olisi vuorovaikutuksessa. Mitään sellaisesta vuorovaikutusta
ei hänen mukaansa edes tunneta!
***
Lähes kaikki filosofiat (epikurolaisuutta lukuun
ottamatta) ja uskonnot ovat kuitenkin aina väittäneet tietävänsä, että on
olemassa sellainen ”korkeampi (sielullinen) vuorovaikutuskenttä”, joka voi
resonoida inhimillisten toimintojen (kuten tunteiden, ajattelun ja asenteiden)
kanssa.
Lisäksi esitetään, että ihmisyyden sisimmässä
olemuksessa on jotakin alkuperäistä ja
erillistymätöntä, johon mikään ajattelu tai ajateltavissa oleva ei voi
kohota – ja jonka saavuttaminen voisi kohottaa tietoisuuden riippumattomaksi
kaikista välittävistä tekijöistä (kuten aivoista ja ajallisesta sinänsä).
***
”Hengellisten haihatteluiden ja harhojen” sijaan
Carroll ehdottaa keskittymistä tutkimaan sitä, miten ihmisen mieli elämän
aikana oikeasti toimii.
Hän ei näköjään ota huomioon sitä, että mielen
toimintoja on tutkittu kautta aikojen ja löydetty lähes kaikki niiden tuottamat
heikkoudet – mukaan lukien tiedemiesten ehdollistuminen ja rakastuminen omiin
ajatusmuotoihin.
***
Parhaimmillaan on kyetty ylittämään ehdollisen
ajattelun luomat kehäpäätelmät ja rajoitukset niin, että tietoisuus sinänsä on
alkanut toimia omassa ehdollistumattomassa olemuksessaan, jolloin kaiken
muuttuvaisen takana oleva ydin avautuu välittömästi havaittavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti