Marras- ja joulukuu ovat
täällä pohjolassa pimeintä vuodenaikaa, jonka synkeyttä lisää yhä
tavallisemmaksi tullut lumen puuttuminen. Nykyisin on mahdollista vähentää
fyysisen pimeyden tuntua ainakin sisätiloissa tehokkailla keinovaloilla.
1800-luvun maaseudulla
keinovaloista ei osattu uneksiakaan, vaan tyydyttiin joko takkatuleen,
päreisiin tai kynttilöihin, joista viimeksi mainittuja käytettiin lähinnä
juhlapöydässä ja erityistä tarkkuutta vaativissa töissä. Kynttilät eivät olleet
mitään halpoja tarjoustuotteita, vaan ne piti itse valmistaa lampaiden
teurastusten yhteydessä.
***
Mooseksen kirjan alku kuvaa pimeytenä kaikkeuden alutonta alkua ennen kuin Hengen
ensimmäinen liike pani kaiken alkuun. Mooseksen kirjan kertomus valkeuden
synnystä voidaan niin haluttaessa tulkita alkuräjähdykseksi.
Moosesta hieman selvempi
viittaus löytyy keskiajan mystikon, Jakob
Böhmen, kirjasta ”40 kysymystä
sielusta.” Käsitellessään ensimmäisessä kysymyksessä sielun perimmäistä
alkua, hän kurottaa jopa pimeyden syntyyn ja toteaa:
”Luonnon takaisessa ikuisuudessa ei voi olla
pimeyttä, koska mikään siellä ei sitä tuota. Meidän täytyy tarkastella
ainoastaan tahtoa ja halua, sillä halu vetää puoleensa. Ja vaikka halulla ei
ikuisuudessa ole mitään muuta kuin itsensä, se vetäytyy tahtoon, täyttää sen ja
tulee siinä pimeydekseen. Jos se toisaalta ei haluaisi mitään, ei se olisi
mitään, vaan ainoastaan ydinolemusta vailla oleva ikuinen hiljaisuus.”
Böhme puhuu jo ennen Isaac Newtonia gravitaatiosta:
”Tällä tavoin vetovoima saa aikaan liikkeen ja ydinolemuksen, joita ei
muuten voisi esiintyä hiljaisuudessa.”
ja kaikkeuden
perimmäisestä ykseydestä:
”Emme voi sanoa, että pimeys nielee valon, sillä ikuista ei voi muuttaa tai
muunnella. Kuitenkin meidän pitää todeta, että valo ja pimeys ovat yhtä.”
Jossa ensimmäisen
(tahdon) liikkeen jälkeen tapahtuu valon tihentyminen (nykytiede kuvaa
alkutilaa äärimmäisen tiheäksi ja kuumaksi).
”Meidän tulee ottaa huomioon, että voimakkaassa sekoituksessa vapaa valo (nyk.
fotonit) tihentyy ydinolemuksessaan, minkä me käsitämme tulisena väläyksenä.”
***
Muinaiset sumerit päättelivät yli 400o vuotta sitten, että ennen
maailmankaikkeuden alkua vallitsi luomaton, kaaosmainen tila, josta syntyi
toisissaan kiinni olevina taivas ja maa (nykytieteen tiheä ja kuuma ykseys).
Näiden väliin ilmeni kaasumainen aine, joka laajeni ja erotti ne (alkuräjähdyksessä)
toisistaan.
***
Pimeydellä kuvataan sekä
kaikkeuden äärimmäistä alkutilaa että ihmisten tietämättömyyttä elämän
alkuperästä ja tarkoituksista. Tältä kannalta hieno ”luomiskertomus” löytyy Johanneksen evankeliumin kaikille tutusta
alusta:
”Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.”
Johannes ei tietenkään
kuvaa fyysistä valoa, sillä sellainen havaittaisiin kaikkein helpoiten juuri
pimeyden tilasta käsin (missä piilee yksi pimeyden opetuksellisen funktion
salaisuus). Hän tarkoittaa ihmisten samastumista ulkoisiin, katoavaisiin
ilmiöihin ja omaan erilliseltä tuntuvaan minuuteensa (egoonsa).
***
Ulkoiset valot saattavat
olla sisäisen olemuksen kannalta ”valosaastetta”, joka estää havaitsemasta
vaatimatonta sisäistä, kaikkein alkuperäisintä kipinää. Elämän itsensä lienee tarkoitus
puhaltaa se tuleen ja kohottaa ”lampunjalkaan” opastamaan ”maailman valkeutena”
kaikkia niitä, jotka pyrkivät katoamatonta elämää kohden.
***
Kynttilät ja jouluvalot
saattavat tuoda hetken ajan valoa ihmisten teille ja mielen synkeyteen, mutta
sielua ne eivät voi valaista, koska sielu ei voi ottaa vastaan mitään
tilapäistä – sille kelpaa vain sellainen, jolle löytyy todellinen vastine
ajattomuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti