Iltalehti kertoi 4.
huhtikuuta apulaisoikeusasiamiehen huomauttaneen kanteluiden johdosta paikallisen
seurakunnan kaupungin peruskoulussa kuukausittain järjestämistä aamunavauksista.
Niissä on kuulemma esitetty keskusradion välityksellä virttä, toivotettu siunausta
ja varjelusta.
Kyseisen kaupungin (jota
ei mainittu) sivistysjohtajan mukaan seurakuntaa oli kyllä ohjeistettu, ettei
päivänavausten tule nykyisen lain mukaan sisältää uskonnon harjoittamista,
vaikka avausten järjestäminen kuuluisikin perinteisiin.
Apulaisoikeusasiamiehen
mukaan oppilaat ja heidän huoltajansa ovat näissä tilanteissa ”menettäneet
todellisen ja aidon vapauden valita, osallistuuko oppilas tilaisuuksiin.”
***
Kuulun itse niihin
ikäluokkiin, joille tarjottiin luterilaista näkemystä virsin tehostettuna joka
ainoa aamu – myöhästymisestä tai pois jäämisestä rangaistiin. Siitäkin ”vapauden
riistosta” suurin osa on tervejärkisenä selvinnyt.
Opettajana jouduin tosin (1970-luvulla)
kerran mykistämään keskusradion, kun herätysliikkeen edustaja ajautui sanomaansa esittäessään lähes hurmostilaan.
***
Lienee selvää, ettei
oppilaita nykyisin pidetä luokissa välipakolla, mikäli he todella haluavat oamsta
tai vanhempiensa tahdosta suojella itseään vähäisiltäkin uskonnollisilta
virikkeiltä. Oppilas voi oleskella avauksen ajan käytävällä, eikä hänelle tänä
lyhyenä aikana ole tarpeen järjestää sen neutraalimpia virikkeitä.
Toisaalta tällaisen asian
saattaminen oikeusasiamiehen käsiteltäväksi vaikuttaa hieman ylimitoitetulta
toimelta – ellei suorastaan joidenkin vanhempien halulta käyttää omaan pätemiseensä
kaikkia lain heille tarjoamia valtuuksia.
***
Tekeekö yhden
virrensäkeistön tai rukousta muistuttavan runon kuuleminen oppilaasta kyseisen uskonnon
harjoittajan?
Yhtä hyvin voidaan kysyä,
tekeekö lähes jokapäiväisten väkivaltaisten (moneen kertaan toistettujen) uutisten,
tv:n murhamysteerien tai väkivaltaisten videopelien näkeminen katselijoistaan väkivallan
harjoittajia (saattavat kyllä madaltaa kynnystä)?
***
On hyvä, että kouluissa
ei enää opeteta ”ainoata oikeaa ja pelastavaa uskoa”, vaan pyritään antamaan
perustietoja erilaisista näkemyksistä. Oppilaat voivat huomattavasti entistä
vapaammin muodostaa omia käsityksiään, joiden tueksi ”hengen asioista kiinnostuneet”
löytävät helposti lisäaineistoa ja asiaan omistautuneita yhteisöitä.
Uskonnonvapaus on hieno
asia, jota kannattaa varjella – kunhan ei varjeluksessa sentään ajauduta
vainoharhaisuuksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti