Wapun aikaa

Vappua on vietetty länsimaissa toukokuun ensimmäisenä päivänä jo keskiajalta lähtien. Päivän nimi juontaa Pyhään Walburgiin (Wappuun), 700-luvun baijerilaiseen abbedissaan.

Alun perin keltit ja germaanit juhlivat toukokuun alussa kevään alkamista. Menoihin kuului mm. kokkojen polttamista, jota myös muinaiset suomalaiset harjoittivat kutsuen niitä helavalkeiksi.

Vappu on yleisluonteeltaan varsin iloinen juhla. Siihen kuuluu runsasta ruokailua ja juomista sekä tanssia. Se ei ole kirkollinen pyhäpäivä, vaikka siihen on yhdistelty myös uskonnollisia käsityksiä.

Saksassa vappuyö tunnetaan noitien ja taikuuden yönä (Suomessa sellaiset ajoittuvat pääsiäiseen), jolloin sapattia viettäviä noitia pyrittiin karkottamaan tulilla. Noitasapatin ajatus on (valitettavasti) kuitenkin kehitelty kristinuskon piirissä vasta 1400-luvulla.

***

Nykymuotoinen vappu työväestön juhlana on saanut alkunsa 1800-luvulla Yhdysvalloissa, jossa toukokuun 1. päivänä 1886 järjestettiin yleislakko kahdeksantuntisen työpäivän saamiseksi sekä kolme päivää myöhemmin mielenosoitus muutaman lakon aikana surmansa saaneen muistoksi.

Samoihin aikoihin myös ylioppilaat adoptoivat vapun omaksi juhlakseen – Suomessa ilmeisesti Etelä-Ruotsin kansanomaisen vapunvieton mallin mukaan. Ylenpalttisen ruokailun ja juomisen uskottiin kansan parissa tuovan voimia tulevan kesän varalle.

***

Työn ja oppimisen juhliminen on ihmisyyden kehittymisen kannalta aina paikallaan. Työn ja toiminnan kautta ihmiset ovat tietenkin kehittäneet omaa ajatteluaan ja taitojaan jo paljon ennen ensimmäisen kirjallisen tuotteen laatimista.

Kirjojen kautta oppimisen tarkoituksena on säilyttää, helpottaa ja nopeuttaa aikaisemmin opitun omaksumista. Onnistuminen kuitenkin edellyttää, että luettu ymmärretään ja osataan soveltaa käytäntöön (muussa tapauksessa tuotetaan lähinnä kirjanoppineita ja fariseuksia).

***

Luterilaisten väitetään ottaneen turhankin todesta 1. Mooseksen kirjan lausuman: ”Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen.” Määritelmän soveltaminen kaikkiin hyvinvointiyhteiskunnan vaativiin jäseniin ei ehkä enää vastaa todellisuutta.

***

Viime vuosikymmenten työtehtävien muutokset ovat johtaneet ja johtamassa yhä enemmän siihen, että hikoilu tapahtuu lähinnä mielen alueella – ja että oppimista vaaditaan yhä enemmän ja pitempään. Puhutaan elinikäisestä oppimisesta. Saatetaan helposti unohtaa, että ihmisen tulisi jossakin vaiheessa oppia pois kaikesta turhanpäiväisestä ja tilapäisluonteisesta, mikäli hänen on tarkoitus kasvaa todella aikuiseksi (tuottaa satoa itseensä) – niin sanotuksi viisaaksi ihmiseksi.

***

Ihmiset vaativat usein yhtäaikaisesti sekä muuttumattomuutta että muutosta. Hyväksi koettujen asioiden pitää pysyä muuttumattomina, kun taas epäkohdiksi koetuissa ja kyllästykseen johtaneissa tulisi tapahtua välittömiä muutoksia.

Kyllästyminen ja kärsimättömyys ovat yleisinhimillisiä ominaisuuksia, jotka takaavat muutoksen, mutta eivät sen laatua ja toteutustapoja. Hyväkin muutos saattaa olla pahaksi, ellei sen omaksumiseen löydy yleistä valmiutta ja halukkuutta.

Luukkaan evankeliumi puhuu ”etsikkoajan tunnistamisen tärkeydestä”, jota voitaisiin soveltaa kaikkiin muutoksiin, jotka jossakin suhteessa ylentävät ihmisyyttä. Lausuma viittaa etenkin omien sisäisten tarpeiden tarkkailuun niin, ettei elämännäkemyksen syveneminen jää pelkän pintapuolisen viriketulvan alle.

Luukkaan lausuma ei todennäköisesti tarkoita opportunismia sen itsekkäässä muodossa, vaan sen havaitsemista, mikä on kussakin vaiheessa sisäisen kasvun ja avartumisen kannalta olennaista.

***

Vappu mielletään usein juhlaksi, jolloin iloitaan pelkän iloitsemisen vuoksi. Arjesta irtautumista helpotetaan usein myös Spiritus Fortiksella, jolle tosin seuraavan päivänä ilmenevät omat vastavaikutuksensa.

Vapun vietossa voidaan havaita Epikuroksen (341 - 270 eKr.) ajatusta: ”Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme.” Tämä filosofia on hyvin lähellä nykyistä hyvinvointiajattelua siinä, että elämässä haetaan mahdollisimman suurta mielihyvää, jonka ei kuitenkaan tulisi aiheuttaa kärsimyksiä (kuten liika syönti ja juonti tekevät). Epikurolaisten nautintojen painopiste oli pikemminkin henkisissä nautinnoissa – heille oli tärkeämpää se, kenen kanssa syö, kuin se, mitä syö.

Apostoli Paavali siteerasi 1. Korinttolaiskirjeessään Epikurosta tai Jesajaa (22:13) ja päättelee, että mikäli elämän katsotaan rajoittuvan ainoastaan ruumiin viimeiseen käyttöpäivään (kuten epikurolaiset ajattelivat), niin epikurolaisia ohjeita voitaisiin noudattaa.

***

Uskonnollisissa piireissä haetaan usein avuksi Spiritus Sanctusta. Senkin vaikutus on useimmiten lyhytaikainen ja pinnallinen, mikäli tietoisuuden laadussa ei tapahdu periaatteellista muutosta (sana ei tule lihaksi).

***

Tuomaan evankeliumin Jeesus toteaa, että hän löysi maailmaan tullessaan kaikki ihmiset humalatilassa (tajunnallisessa mielessä vapputunnelmissa). Hän katsoi, että ihmiset olivat humaltuneet maailmasta samastuessaan aivan liiaksi maalliseen (aistillis-psyykkiseen) elämännäkemykseensä.

Nykyisin keskustellaan paljon ruuan ja juomien laadun vaikutuksesta ihmisen fyysiseen terveyteen. Joskus tulevaisuudessa saatetaan alkaa puhua myös psyykkisten virikkeiden laadun merkityksestä terveen ihmisyyden kehittymisessä. Tähän suuntaan viittaavat sekä Epikuros että Paavali suositellessaan hakeutumaan hyvään seuraan. Jälkimmäinen kehottaa raitistumaan oikealla tavalla ja jättämään synnin teot – ja hakemaan tietoa totuudesta, joka löytyy ainoastaan ajattomuudesta.

***

Jossakin vaiheessa ihmisten pitäisi Tuomaan Jeesuksen mukaan tulla ”ohikulkijoiksi” (eli ylioppilaiksi) kaiken ulkoisen suhteen niin, ettei mikään tilapäinen ja ennen opittu (ehdollistumat) enää sido ja kahlehdi heidän tietoisuuttaan.

***

Tuomaan evankeliumi toteaa myös sen, että ihminen itse voi omin ponnistuksin päästä ainoastaan ”abiturientiksi”, Johanneksen (Kastajan) kaltaiseksi. Siitä tilasta vain täydellinen tietoisuuden muutos, ns. ”ylhäältä syntyminen”, voi kohottaa hänet koko ihmisyyden suhteen ylioppilaaksi, lapsen kaltaiseksi, luovaksi, katoavuudesta vapautuneeksi, henkiseksi olemukseksi.

***

Ylös kohoavat vappupallot voisivat symboloida sitä, että ihmisen on määrä lopulta kohota kaikesta raskaasta ja raskauttavasta (ilmenneeseen ja tilapäiseen sitovasta) vapautuneena pois katoavaisuuden kahleista.