Laskiaisesta

Laskiainen lienee ollut alun perin pakanallinen juhla. Se on keskiajalla yhdistetty pääsiäistä edeltävään seitsemän viikon kristilliseen paaston aikaan, joka vuorostaan juontaa Jeesuksen paastosta erämaassa (Matt. 4:2).

Katolisissa maissa laskiaisen aikaan vietetään karnevaaleja. Nimitys (carne vale) tarkoittaa ”jäähyväisiä lihalle.” Luterilaisissa maissa paastoaminen on kirkollisista puitteista jäänyt pois, mutta vanha tapa syödä runsaasti sitä edeltävänä aikana on säilynyt.

Suomenkielen laskiainen ei liity lasketteluun, vaan juontunee paastoon laskeutumisesta, pääsiäistä edeltävien päivien laskemisesta tai mahdollisesti jopa vanhasta romaanisesta, hieman virheellisesti muistetusta laskiaisen nimityksestä ”carne lasciare.”

***

1800-luvulla Pohjanmaalla, Isonkyrön pitäjässä laskiaista on vietetty mm. seuraavaan tapaan:

Miina Mikkula (s. 1873) kertoo (kotiseutuneuvos Väinö Tuomaalan kokoelmissa):

Laskiaisaamuna oli tapana mennä mäkeen. Laskiessa huudettiin ’pitkiä pellavia’, ja ensimmäisenä huutanut saattoi odottaa saavansa tulevana kesänä kaikkein pisimmät pellavat.

Laskiaisena piti lattia lakaista yhdeksään kertaan, ettei kesällä tulisi kirppuja.

Hiuksetkin piti kammata yhdeksään kertaan ja antaa niiden olla hajallaan pellavasadon varmistamiseksi.

Laskiaismäkeä jäädytettiin usean viikon ajan joesta kannetulla vedellä. Mäkeä laskettiin jopa ryhmänä, olkitukko alustana. Kelkkojakin käytettiin lasketteluun, johon myös aikuiset joskus osallistuivat.

***

Lapset huutelivat pitkien pellavien perään mäkeä laskiessaan vielä 1950-luvun lopulla, vaikka pellavaa ei enää edes kasvatettu. Laskijat tuskin itsekään tiesivät, mistä asiassa oli kyse.

***

Saunominen kuului laskiaiseen. Sinne mentiin jo päiväsaikaan. Mäkeen mentiin sitten valkoisiin puseroihin ja hameisiin sonnustautuneina, siniset liivit yllä.

Tuvassa ei ollut lupa tanssia, mutta riihessä se oli sallittua. Myöhemmin käytiin seurantalolla valkoiset puserot yllä.

Laskiaisena kannettiin hameenhelmassa lastut tuvasta kolmen tien risteykseen, missä neidot sitten saattoivat nähdä tulevan sulhasensa.

Laskiaisena syötiin pannukakkua ja hernerokkaa. Jokaiselle annettiin laskiaisosa, johon kuului leipä voin kera, palanen lihaa ja ohrajauhoista valmistettua pannukakkua. Jälkimmäistä alettiin myöhemmin valmistaa vehnäjauhoista. Jokainen sai syödä osaansa niin kauan kuin siitä riitti.

Aterioidessa ei saanut puhua mitään, etteivät kirput olisi tulleet kesällä kiusaamaan. Laskiaisosa saattoi alun perin liittyä paastoa varten valmistautumiseen, joka alkoi heti laskiaisen jälkeen.

Navetan ovet piti laskiaisena laittaa kiinni jo varhain, että karja osaisi sitten kesällä palata ajoissa navetalle.

***

Laskiaisena tehtiin lisäksi taikoja.

Tuntematon kyröläinen kertoo (maisteri Aune Hiiskun kokoelmissa):

 Laskiaisen aikaan tehtiin ruokailun jälkeen sellaisia taikoja, joissa jokainen talon palvelijoista heitti vuorollaan kenkänsä ulko-ovea kohden. Mikäli kengän kärki suuntautui ulospäin, ei palvelija enää seuraavana laskiaisen asustanut talossa. Jos kenkä sitä vastoin osoitti tuvan suuntaan, kuului henkilö vielä vuoden päästä talon palveluskuntaan.