Monet nykyajan ihmiset eivät vaivaudu paneutumaan elämänsä tarkoituksiin ja
tavoitteisiin muuta kuin muodollisten asioiden puitteissa. Ihmisiä kiinnostaa
oma ja läheisten hyvin- ja jopa huvinvointi sekä mahdollisesti vallan ja
kunnian saavuttaminen. Fyysisen elämän jälkeinen tulevaisuus – mikäli
sellaiseen ylipäänsä uskotaan – jätetään suosista ”sen ajan murheeksi.”
”Loppupelin suhteen” varsin suuri joukko luottaa ainakin pintapuolisesti
siihen, että kristillinen kaste, rippikoulu ja sosiaalisesta näkökulmasta
säädyllisesti vietetty elämä antavat riittävän suojan uskontojen piirissä
kuvaillun (tai kuvitellun) kadotuksen suhteen.
On hyvin todennäköistä, että joidenkin uskontojen puitteissa on kärjistetty
näkemykset ihmisen ”loppusijoituspaikoista” käsittämään ainoastaan ääripäät,
taivaan ja helvetin, joihin ei todellisuudessa liene vielä koskaan ollut
tungosta.
***
Tuomaan evankeliumi (Tuom. 99) kirjoittaa: Oppilaat sanoivat hänelle: ”Veljesi
ja äitisi ovat tuolla ulkona.” Jeesus sanoi heille: ”Minun veljeni ja äitini
ovat nämä, jotka ovat täällä ja tekevät minun Isäni tahdon. He pääsevät sisälle
Isäni valtakuntaan.”
Teksti voidaan ymmärtää niin, että pyhissä kirjoituksissa sanallisesti
määriteltyjen ohjeiden noudattaminen riittää ihmisyyden tavoitteiden täyttymiseen,
jossa tosin sukulaisuudella tai jäsenyydellä ei ole mitään merkitystä.
Isän tahdon täyttäminen edellyttää kuitenkin todellisuudessa sitä, että
ihminen tiedostaa aina välittömästi, mikä on Isän tahto – eli millaisina asiat
ilmenevät henkiseltä tasolta tarkastellen.
***
Matteuksen evankeliumi (Matt. 23:25) toteaa: Voi teitä, kirjanoppineet ja
fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen,
mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä!
Saman vahvistaa myös Tuomaan (Tuom. 89) evankeliumi: Miksi pesette maljan
ulkopuolen? Ettekö käsitä, että sama, joka on tehnyt sisäpuolen, on tehnyt
ulkopuolenkin?
Tekstit korostavat sitä, että todellinen ihmisyyden kehitys edellyttää sisäistä
muutosprosessia. Jonkinasteinen ulkoinen kurinalaisuus (siivosyntisyys) on
tietenkin tarpeen siinä, että karkein aistillisuus ja mielen halut eivät saa
ihmistä täysin valtaansa.
Mielen ja kehon pakottaminen johonkin muottiin ei kuitenkaan automaattisesti
johda ymmärryksen selkiytymiseen ja sisäiseen rauhaan.
Matteuksen Vuorisaarna sisältää kehotuksen pahan vastustamattomuuteen
(Matt. 5:39): Älkää tehkö pahalle vastarintaa.
Kehotus ei liene tarkoitettu sovellettavaksi suoraan kaikkiin tilanteisiin,
vaan se kuvannee lähinnä tavoiteltavaa mielen tilaa, jossa viha ei saa valtaa
eikä määritä toimintaa.
Pahan vastustamattomuutta tulisi järkevästi soveltaa myös oman sisäisen
muokkautumisen suhteen niin, ettei pyri pakottamaan itseään mihinkään
sellaiseen, jossa luonto nousee vastaan. Pakottaminen johtaa usein mielen
kieroutumiseen siten, että tietoisen kontrollin alainen pahe (halu, himo, yms.)
purkautuu hieman eri muodossa (kuten on käynyt joidenkin katolisten pappien
selibaatissa).
***
Huomion kiinnittäminen omaan sisäiseen olemukseen tulee ilmi myös paljon
käytetyssä Matteuksen (Matt. 7:5) lauseessa: Sinä ulkokullattu, ota ensin malka
omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.
”Näkeminen” tarkoittaa tietenkin omista ennakkoasenteista ja
tietämättömyyksistä vapautunutta ymmärryskykyä. Ihminen havaitsee toisissa
helpoiten sellaisia piirteitä, joita hänessä itsessäänkin (malkana) löytyy.
Matteus (Matt. 15:7-8) tuo ymmärryksen (sydämen) tärkeyden esiin
kirjoittaessaan: Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: ”Tämä
kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana.”
Joku nykypsykologi saattaisi tulkita, että kyse on ns. tunneälystä –
eräänlaisesta järjen ja tunteen tasapainotilasta, mutta todennäköisesti lauseen
sydän viittaa tavanomaista tunteilua ja loogista ajattelua selkeästi korkeampaan
järjellisyyteen eli viisauteen (korkeampaan mentaaliseen olemukseen).
Luukaskin (Luuk. 12:56) nostaa esiin tavanomaisen järkeilyn ja tutkimisen
suhteellisen merkityksen todeten: Te ulkokullatut, maan ja taivaan muodon te
osaatte arvioida; mutta kuinka ette arvioitse tätä aikaa?
Evankelista tarkoittanee tällä ajalla ainoa aidosti elettävissä olevan
hetken sisäistä merkitystä ja olemusta. Monet älykkäinä pidetyt persoonat
suuntaavat sitä vastoin koko huomionsa ulkoisiin ajallisiin ilmiöihin tai
menneisyyteen.
***
Matteuksen evankeliumi (Matt. 6:5 ja 6:16) varoittaa ulkoisen uskonnollisuutensa
esittelemisestä toisille ihmisille: Kun rukoilette, älkää olko niin kuin
ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagogissa ja katujen
kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Kun paastoatte, älkää olko
synkännäköisiä niin kuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi,
että ihmiset näkisivät heidän paastoavan.
Yleisesti omaksuttujen tapojen noudattaminen esimerkiksi kirkossa ei
tietenkään ole pahitteeksi, ellei ihminen luule niiden kautta ansaitsevansa
itselleen todellisia ”taivaspisteitä.”
***
Luukas (Luuk. 17:20-21) kirjaa harvoin siteeratun sanoman: Ei Jumalan
valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: ”Katso, täällä se on”,
tahi: ”Tuolla”; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.
Tekstin voidaan ajatella (väärin) viittaavan ”lopun aikoihin”, mutta
todennäköisimmin se kuvaa jumalallisen tietoisuuden avautumista ajallisen
tajunnan tilalle yksilöissä.
Johanneksen (Joh. 3:3) huomattavasti useammin käytetty, samaa tarkoittava
sanoma kuuluu: Totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä,
se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.
Ensimmäinen Pietarin kirje (1. Piet. 1:23) yhtyy asiaan: Te, jotka olette
uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan
elävän ja pysyvän sanan kautta.
Kirjeessä ”Jumalan elävä ja pysyvä sana” ei varmaankaan tarkoita mitään
ulkoisesti tai sanallisesti ilmaistua, vaan sisäiseen tietoisuuteen avautuvaa
välitöntä havaintoa itsessään ”asioiden muuttumattomasta ydinolemuksesta.”
***
Matteuksen evankeliumi (Matt. 23:13-15) ruoskii varsin kovin sanoin aikansa
uskonnollisia johtajia: Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te
ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette
mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.
Evankeliumi väittää, etteivät johtajatkaan olleet hengellisissä
pyrkimyksissään aivan tosissaan eivätkä halunneet päästää ketään maallikkoa
edes niille ulkoisen tiedon lähteille, joita heillä itsellään oli käytössä.
Suomessakin useat separatistiset johtajat (kuten Jaakko Kärmäki) ovat
aikoinaan arvostelleet kirkon pappeja vastaavista puutteista – jopa siitä –
etteivät nämä olleet Jumalan opettamia, vaan pelkkiä kirjanoppineita (jotkut
jopa tehtävissään laiskoja).
***
Tuomaan evankeliumi (Tuom. 22) tuo esiin ulkoisen ja sisäisen saattamisen
täydelliseen vuorovaikutukseen – Pyhän Hengen temppeliksi:
Jeesus näki, kun pieniä lapsia imetettiin, ja hän sanoi oppilailleen: ”Nämä
imeväiset ovat kuin ne, jotka ovat menossa valtakuntaan.” Oppilaat kysyivät
häneltä: ”Pääsemmekö siis me, jotka olemme lapsia, sisälle valtakuntaan?”
Jeesus sanoi heille: ”Kun teette kaksi yhdeksi, sisäpuolen samanlaiseksi kuin
ulkopuolen, ulkopuolen samanlaiseksi kuin sisäpuolen, yläpuolen samanlaiseksi
kuin alapuolen … silloin pääsette sisälle valtakuntaan.
Sanoman ydin on kaltaisuus – se että inhimillinen (ajallinen) ja
jumalallinen (ajaton) ovat luonteeltaan niin erilaatuisia, etteivät ne voi
sisäisestikään yhdistyä, ellei toinen kadota aikaisempaa luontoaan. Ainoa ”aikaisempi”,
aikaan samastunut on tietenkin ihminen, tai tarkemmin määritellen ihmisen
ajallisiin ilmiöihin ehdollistunut mieli.
Johanneksen evankeliumi (4:24, 3:6 ja 6:63) kuvaa inhimillisen ja
jumalallisen erilaatuisuutta:
Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä
ja totuudessa. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt,
on henki. Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä.
”Lihasta syntyneellä” tarkoitetaan tietenkin psyko-fyysisen elämäntavan
synnyttämiä ehdollistumia, joilla ei ole henkisen olemuksen ja olemisen
kannalta merkitystä. Niillä on tietenkin oma tarkoituksensa siinä, että ihmisen
kokonaisolemuksesta joskus muodostuisi ”eläväksi tekemään kykenevä henki.”
Ihmisellä (sillä Jumalan kuvaksi tulleella) täytyy olla luovassa toiminnassa käytössään
myös täysin kehittyneet mentaaliset välineet – tietoisuuden keskuksen
sijaitessa ”hengen ykseydessä:”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti