Helvetti kadottamassa uskottavuutensa

Iltasanomat kirjoittaa pääsiäisviikolla ilmestyneestä Eugenio Scalfarin artikkelista, jossa tämä väittää paavi Fransiskuksen kieltäneen helvetin olemassaolon. Toimittaja on paavin läheinen ystävä vaikka onkin tunnettu ateisti.

Scalfarin mukaan paavi oli vastannut hänen pahojen sielujen kohtalosta esittämäänsä kysymykseen siten, ettei näitä rangaista, mikäli he katuvat – ja katumattomatkin vain kadottavat olemassa olonsa.

Jälkikäteen Vatikaani on kiistänyt artikkelin päätelmät todeten toimittajan siteeranneen paavia virheellisesti ja ilman lupaa.

***

Uuden testamentin evankelistat puhuvat kadotuksesta, joka voisi tarkoittaa yksilöllisen tietoisuuden sammumista. Synoptiset evankeliumit puhuvat lisäksi helvetin sammumattomasta tulesta, jolla kirkko on koko historiansa ajan pelotellut vastustajikseen katsomiaan.

Nykyinen raamatuntutkimus on löytänyt ”helvetin juuret” evankelistoista, jotka tietoisesti kärjistivät näkemykset käsittämään ainoastaan kaksi ”loppusijoituspaikkaa.”

***

Apostoli Paavalin aikoihin ei vielä puhuttu helvetistä. Paavali itse puhui ainoastaan kadotuksesta, jolla hän todennäköisesti tarkoitti yksilöllisen tietoisuuden katkonaista luonnetta.

Johanneksen evankeliumin (14:2) Jeesus väitti, että hänen Isänsä kodissa on ”monta asuinsijaa.”

Samoin Paavali antoi selviä viitteitä siitä, että ainakin ruumiista erillisen elämän ”positiiviselta puolelta” löytyi useita erilaatuisia olotiloja. Paavali epäili saaneensa oman sisäisen kokemuksen (ruumiissa tai sen ulkopuolella) ”kolmannessa taivaassa (2. Kor. 12:2).”

***

Paavalin aikaan oli vielä tietoa eritasoisista enkelikunnista (tai -kuoroista), joista apostolikin mainitsee muutamia (Kol. 1:16).

Näin ollen raamatusta löytyy perusteita sille, että ruumiista erillään olevalle tajuiselle elämälle nähtiin kristillisyyden alkuvuosina huomattavasti enemmän mahdollisia olotiloja kuin mihin oli myöhemmin syystä tai toisesta päädytty.

Kristillisestä kirjallisuudesta ei valitettavasti löydy paljonkaan tietoa, joten sitä voitaisiin hakea vertailevan uskontotutkimuksen keinoin kristinuskoa vanhemmista lähteistä, esimerkiksi intialaisten puranoista.

Puranoissa mainitaan 7 hyvää tilaa ja 7 huonompaa, joihin ihmisen tajunta ajautuu kuoleman jälkeen (ja joiden puitteissa se käytännössä toimii myös elinaikaan).

On erikoista, että kolmanneksi paras tila (Janarloka) muistuttaa Paavalin kuvaamaa kolmatta taivasta, jossa tajunta on vapautunut maallisista sidoksistaan ja muodoista sekä yhtynyt henkiseen ydinolemukseensa.

Tosin vasta kuudennessa, Kristos-tilassa, ihminen tulee haavoittumattomaksi ja häviämättömäksi.

Seitsemättä (ylintä) tilaa voitaisiin kutsua todelliseksi taivaaksi, jonka kynnyksellä joudutaan päättämään, jäädäänkö auttamaan ihmiskuntaa, vai astutaanko äärettömän pitkään autuuden tilaan.

***

Helvetin varaaminen kaikkien uskontunnustuksia epäilevien yksiselitteiseksi ja ainoaksi sijoituspaikaksi lienee yhtä epäoikeutettua kuin pastori Kylliäisen yltiöpositiivinen toteamus parisenkymmentä vuotta sitten kaikkien ihmisten pääsystä taivaaseen. 

Pastori saattoi tosin olla oikeassa, mikäli taivasta ei käsitetä yhdeksi ja ainoaksi ajattomaksi ja erittelemättömäksi tilaksi, vaan psyykkisten olemusten eritasoisiksi – useimmiten hyvin onnellisiksi jatkumoiksi ja maallisen elämän sisäistystiloiksi.

Tuomiokapituli käsitteli piispa Huovisen johdolla Kylliäisen kirjasta tehtyä kantelua ja totesi äänin 4 – 1, ettei asia vaatinut toimenpiteitä (vaikka pastori ei uskonut edes sovitukseen).

***

Kuoleman jälkeisistä tiloista lisätietoa TÄSTÄ

tai sama asia videona TÄSTÄ

***

Kristillinen helvetti-näkemys sopii ainoastaan kahteen alimpaan tilaan (Vitalaan ja Atalaan), joista kuudennessa ihmisen järjellisen olemuksen korkeampi osa irrottautuu alemmasta (palaten alkuperäänsä). Seitsemännessä sielullinen olemus kadottaa kaiken tajuisuutensa (mutta ei kuitenkaan joudu ikuisen kärsimyksen tilaan).

***

Jaakobin kirjeessä on lause (1:15):

”Kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.”

Lause voitaisiin tulkita ”itämaisittain” siirtymänä viidennestä (huonosta) tilasta kuudennen kautta seitsemänteen – sielulliseen kuolemaan. Kehityskulku (tai pikemminkin sielullinen degeneraatio) lienee äärimmäisen harvinaista – samoin kuin korkeimman hyvän tilan (consummatum est -tilan) saavuttaminen.