Tuomaan evankeliumissa on pari sanontaa, joissa puhutaan ”vuoria
siirtävistä voimista”.
Ensimmäisessä (n:o 106) todetaan Jeesuksen sanoneen:
”Kun teette kaksi yhdeksi, teistä
tulee ihmisen poikia. Kun silloin sanotte: ’Vuori, siirry muualle’, niin se
siirtyy.”
Evankelista Matteus (17:20) kirjaa vuoria siirtävän voiman ehdoksi ”sinapinsiemenen
verran todellista uskoa.” Aivan tavanomaisesta uskomisesta tai uskottelusta
asiassa ei varmaan ole kyse, koska silloin vuoret siirtyisivät paikoiltaan
lähes joka päivä.
On hyvin todennäköistä,
että Matteus tarkoitti uskolla samaa kuin Tuomas: henkiseen alkuperäänsä
sisäisesti yhdentynyttä tilaa ja olemusta, johon myös Johannes (17:21) viittaa Jeesuksen omana tilana ja muiden tavoitteena.
Uusi testamentti puhuu usein ”ihmisen pojasta.” Kristillinen
perinne on yhdistänyt käsitteen ainoastaan Nasaretin
Jeesukseen. Jeesus itse saattoi kuitenkin tarkoittaa käsitteellä sellaista
pysyvää henkisen tietoisuuden tilaa (jopa Paavalin viimeistä Adamia), johon
jokaisella yksilöllä oli periaatteellinen mahdollisuus päästä.
Tietoisuuden täydellistä muutosta
kuvataan Uudessa testamentissa ”ylhäältä
syntymiseksi, lasten kaltaiseksi (ei tietenkään lapselliseksi) tulemiseksi tai
taivaallisiksi häiksi.” Muutos ei kuitenkaan vielä välttämättä johda ”vuoria
siirtäviin voimiin”, koska oikeutus sellaiseen edellyttäisi täydellistä
irrottautumista kaikista piilevistäkin inhimillisistä heikkouksista.
Toisessa Tuomaan sanonnassa
(n:o 48) todetaan:
”Jos kaksi tässä samassa talossa
asuvaa tekee sovinnon keskenään, he voivat sanoa vuorelle: ’Siirry muualle’,
niin se siirtyy.”
Lause ei tietenkään
viittaa saman talon kahteen eri asukkaaseen, vaan yhteen ihmiseen, jossa on sekä
inhimillinen (persoonallinen) että henkinen (jumalallinen) olemus –
jälkimmäinen tosin yleensä ”latentissa tilassa (pelkkä potentiaalisuus).”
Näiden olemusten tulisi muodostua yhdeksi henkisen tietoisuuden alaisuudessa
toimivaksi kokonaisuudeksi.
Apostoli Paavali kuvaa ihmisen alinta olemusta, ruumista ja ilmeisesti myös mieltä, ”Pyhän
Hengen temppeliksi”, jonka Henki on lähtöisin Jumalasta.
Matteuksen 21. luvun
kertomus ”temppelin puhdistamisesta”
lienee alun perin kuulunut Jeesuksen esittämiin vertauksiin. Sen ydinsanoma on
siinä, että ihmisen tulee elämässään karistaa mielestään kaikki pyyteellisyyden
muodot (rahanvaihtajat ja kyyhkysen myyjät), että ”hänen temppelinsä”
vapautuisi Henkisen tietoisuuden keskukseksi.
Vuorisaarnan vaatimukset täydellisestä vihattomuudesta (ja himottomuudesta) liittyvät
olennaisesti ”vuoria siirtäviin voimiin”, joita ei tietenkään voida luovuttaa
sellaiselle, jonka mieli on vielä ”meren aallon kaltainen.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti