Luokkakuva v. 1941
1. Helena Ulvinen (Tanttari), 2. Aino Vainio
(Alanen), 3. Saima Ollila (Kallio), 4. Aili Rajamäki, 5. Aune Luhtala, 6.
Pirkko Paloheimo, 7. Aatto Peltoniemi, 8. Maija-Liisa Isosaari (Alanne), 9.
Hilkka Rung (Knaapi), 10. Martti Soiniemi, 11. Siviä Takalampi (Kivimäki), 12.
Eljas Torkko, 13. Pentti Salmiranta, 14. Veikko Ulvinen, 15. Kuisma Somppi, 16.
Mikko Pohtola, 17. Paavo Jouppila, 18. Ebba Kauppi, 19. Anna Peltoniemi, 20.
Laila Vikla, 21. Lea Vikla, 22. Elsa Kuoppala (Rouru), 23. Eila Eerola
(Lehtimäki), 24. Aino Rinta (Talso), 25. Kyllikki Tanttari, 26. Terttu Koski
(Rintamäki), 27. opettaja Jorma Järvinen, 28. Teuvo Jaskari, 29. Erkki
Knuuttila, 30. Jussi Ventä, 31. Heikki Kupari, 32. Kauko Kettula, 33. Heikki
Kujala, 34. Pentti Talvitie, 35. Eino Autio, 36. Martti Kuru
Keskikoulu aloitti toimintansa Isossakyrössä
vuonna 1924. Sitä ennen oppia oli jouduttu hakemaan Vaasasta, Seinäjoelta tai
Kauhavalta. Lupa kolmiluokkaisen keskikoulun perustamiseen saatiin marraskuussa
1924. Pitäjässä eivät kaikki kuitenkaan vielä tässä vaiheessa olleet
vakuuttuneita koulun tarpeellisuudesta. Koulutuksen tulevan arvon ymmärtävät
kyröläiset saivat tehdä parhaansa, että oppilasmäärä ja taloudellinen tuki
saatiin riittäviksi.
Alkua vaikeutti se, ettei hankkeeseen saatu ensimmäisen
viiden vuoden aikana lainkaan valtionapua, joten lukukausimaksut muodostuivat
varsin korkeiksi. Niihin haettiin kevennystä kannatusmaksuin, arpajaisin, sekä
järjestämällä juhlia, iltamia ja ompeluseuroja.
Kolmantena toimintavuonna tarkastaja Gunnar Sarva
huomautti, että koulu toimi hajallaan kolmessa rakennuksessa, joten
opetusvälineiden kuljettaminen niiden välillä olisi ollut hankalaa – mikäli
niitä ylipäänsä olisi ollut! Koulu olikin jo lakkautumisuhan alaisena, kun
oppilaita ei ollut tulossa riittävästi. Opettaja Saunamäki, kauppias Pispala, opettaja
Oksala, kauppias Pukkinen ja maanviljelijä Lahti-Knuuttila tekivät lujasti
töitä kannatusyhdistyksen laajentamiseksi ja asenteiden muokkaamiseksi
myönteiseen suuntaan – ja tuloksia syntyi.
Koulua oli pidetty Kontsaan, Mäkiluoman ja
Vaismaan taloissa, mutta kesällä 1929 pulpetit siirrettiin joen eteläpuolelle
vapaakirkon (ns. Iisakin kirkon) rukoushuoneelle. Koululle soveltuva puolen
hehtaarin tontti löytyi Mäki-Reinin mailta. Terijoen huvila-alueella oli samaan
aikaan myynnissä suuria rakennuksia, joten Saunamäki ja Pispala lähetettiin
tiedustelumatkalle. He palasivat saksalaisen insinöörin Kellamäen asemalla
olevan huvilan piirustukset mukanaan. Rakennus päätettiin hankkia. Talossa oli
suuri sali ja lukuisia pieniä huoneita. Kaksikerroksinen se oli ainoastaan
keskeltä.
Kyrönjoen rannalla alkoi perustusten kaivaminen,
Terijoella rakennuksen purku. Purettu rakennus lastattiin junaan ja
toimitettiin Isonkyrön asemalle ja sieltä talkootyönä perustuskivineen,
kattopelteineen ja kaakeliuuneineen rakennuspaikalle. Kaakeliuunit tosin
myytiin ja asennettiin tilalle keskuslämmitys. Lisäksi rakennettiin täysi
toinen kerros, johon saatiin asunnot opettajille.
Koulun 50-vuotisjulkaisussa Hilkka Knaapi-Rung
kertoo elävästi, miltä uusi keskikoulu ja -koululaiset vaikuttivat läheisen
kansakoulun oppilaiden silmissä. Rakennus oli suuri ja ruskea kuin Seinäjoen
asema, ja oppilaat kirjoittelivat kirjojen kansiin saksalaisia laulujen sanoja.
Pojat kulkivat golfareissa kuin kaupunkilaiset ja tytöillä saattoi olla jopa
sähkökiharat. Betonisillalle ei uskaltanut mennä samaan aikaan sen kokonaan vallanneiden
oppilaiden kanssa, kun he suuntasivat Talvitien kahvilaan gramafonia
soittamaan. Koulun kaksi naisopettajaa kulkivat pienin ja sievin askelin
korkokengissä hienot hatut kallellaan. Molemmat maisterit, Aune Heinonen-Hiisku
ja Aune Palletvuori, käyttivät lisäksi puuteria ja hajuvettä.
Valtionapukin heltisi lopulta, ja tarkastaja Sarva
totesi v. 1934 koulun suorittaneen kokeiluaikansa loppuun, ja että se oli nyt
havaittu tarpeelliseksi.
Pari vuotta myöhemmin siirryttiin nelivuotiseen
keskikouluun, koska vuotta lyhempi oli osoittautunut turhan raskaaksi.
Vuosikymmenen lopulla suunniteltiin sitten jopa voimistelusalin rakentamista.
Hanke kariutui sodan syttymiseen, jolloin maataloushallitus vuokrasi koulurakennuksen
kriittisempään käyttöön. Koulua käytiin siinä määrin kuin se oli mahdollista.
Ensimmäinen luokka toimi samassa tilassa kuin tykistön koulutuskeskus.
Yläluokkia pidettiin seurakuntatalossa.
Yllä oleva 3. luokan kuva on otettu jatkosodan
aikaan v. 1941. Itselläni on seuraavan ikäluokan edustajana ollut etuoikeus tutustua
noin puoleen näistä henkilöistä. Monet minua vanhemmat tunnistavat tietenkin
paljon useampia. Suurin osa näistä oppilasta on nyt yli 90 vuotiaita, joten
monet ovat jo saattaneet loppuun maallisen elämänkoulunsa.
Maija-Liisa Isosaari nimesi minulle viime vuoden
syksyllä kaikki kuvan oppilaat – vain joitakin kuukausia ennen oman matkansa
päättymistä.
Sodan pitkittyminen esti monien tämän ikäluokan
nuorien välittömät jatko-opinnot. Tärkeimmäksi toimeksi kun tuli Suomen
itsenäisyyden puolustaminen joko kotirintamalla tai ase kädessä. Kaikki muu sai
jäädä otollisempaan ajankohtaan.
Oppilaiden ”Kipinä-lehdessä” kerrotaan maisteri
Järvisen esittäneen: ”Jos kiinalaisia marssii luokan ovesta sisään ja toisesta
ulos, niin mistä syystä jono ei lopu koskaan?” Soiniemen Martti vastasi: ”Kun niiden
pitäisi ensin kiertää maapallon ympäri.” Samaisen Soiniemen kerrotaan
vapauttaneen ainakin yhden neitosen ”suutelemattomuuden tuskasta” – kyseisen
neitosen kerrotaan näet astelleen välitunnin jälkeen ylvään näköisenä luokkaan
ja julistaneen: ”Suudeltu nainen!”
Koulun ensimmäisiin ylioppilaisiin kuulunut Hilkka
Arkkola kertoi koulun 50-vuotisjulkaisussa, että suutelu jäi vielä hänenkin
aikana lähinnä ”teoreettisen pohdinnan asteelle.” Eräskin neitonen kyseli suu
täynnä voileipää, että kuinka se nenä pannaan kun pussataan?” Mahdollisesti
hänkin on myöhemmin saanut käytännön oppia jonkun Soiniemen jälkiä seuranneen
urhon taholta?
Vanha keskikoulurakennus on ollut turhankin kauan
kylmillään, mutta nyt sen tulevaisuus näyttää uusien omistajien myötä
valoiselta. On todennäköistä, että rakennus seisoo vielä pitkään Kyrönjoen
rannalla esimerkkinä edellisten polvien ponnistuksista sivistyksen hyväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti