Ehkäisystä

Syntyvyyden säännöstely, joka tavallisimmin tarkoittaa ehkäisyä, ei ole Suomessa enää koko väestön kiistakysymys. Abortti ei oikeastaan lukeudu ehkäisykäsitteen piiriin, vaan ilmentää monesti sitä, ettei ehkäisystä ole huolehdittu.

Roomalaiskatolisissa maissa molemmat asiat ovat isompia kysymyksiä.

***

Mihin sitten nojaavat käsitykset syntyvyyden rajoittamisen epäsuotavuudesta? Pääasialliset syyt löytyvät Vanhasta Testamentista.

Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kehotetaan tosin yleisesti olemaan hedelmällisiä, lisääntymään ja täyttämään maa. On ymmärrettävää, että joitakin tuhansia vuosia sitten kehotus saattoi olla heimoyhteisön eloonjäämisen kannalta paikallaan. Jeremias antaa tässä mielessä tarkennetun kehotuksen: ”Lisääntykää, älkää vähentykö!” (Jer. 29:6).

***

Ainoa raamatun kohta, jonka voitaisiin tulkita koskevan edes jollakin tavoin sikiämisen ehkäisyä, löytyy 1. Mooseksen kirjan kohdasta 38:8. missä Juuda sanoo Oonanille:

”Yhdy veljesi leskeen ja ota hänet avioksesi ja herätä siemen veljellesi.” Mutta kun Oonan tiesi, ettei jälkeläinen olisi oleva hänen, niin hän antoi, aina kun yhtyi veljensä vaimoon, siemenensä mennä maahan, ettei hankkisi jälkeläistä veljelleen. Mutta se, minkä hän teki, oli paha Herran silmissä; sen tähden hän antoi hänenkin kuolla.

Edellisen sovittaminen tämän päivän heterosuhteisiin vaikuttaa hyvin kaukaa haetulta, onhan alkuperäisessä asiassa kyse ainoastaan ikivanhojen juutalaisten perinnäismääräysten sananmukaisesta noudattamisesta. Tuolloin sen lähes ainoana tarkoituksena oli turvata lesken asema yhteisössä – mikä nykyisin tehdään lainsäädännöllisin keinoin.

***

Edellinen ei ole valitettavasti ainoa Vanhan Testamentin episodi, jossa juutalaiset kirjoittajat katsoivat heimon identiteetin puolustamiseksi olevan oikeutettua käyttää Jumalan vihaa pelotteen tapaan. Ehkä se oli jollakin tavoin puolusteltavissa villien paimentolaisten pitämiseksi kurissa ja Herran nuhteessa. Kanaanilaisten kirjoitukset kertovat vaikeuksista pitää kurissa etenkin paikoillaan pysymätöntä ja väkivaltaista Binu-Jamin (Benjaminin) heimoa (Kansojen historia 1-2, s.270).

***

Uusi Testamentti ei sen sijaan puutu millään tavoin syntyvyyden säännöstelyyn. Paavali kirjoittaa 1. Korinttolaiskirjeen 7. luvussa yhdyselämästä varsin myönteiseen sävyyn, mutta sallii lisäksi sellaisen harjoittamisen keskeyttämisen yhteisestä sopimuksesta, ainakin joksikin aikaa. Samassa luvussa Paavali näyttäisi suosivan (hengellisille) naimattomana olemista, mutta sallivan avioitumisen niille, jotka eivät jaksa hillitä itseään, sillä ”parempi on mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa.”

Matteuksen evankeliumissa löytyy teksti (19:11):

”Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu. Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon.

Määrittely alkaa niistä, joiden sukupuolinen identiteetti on syntymästä saakka poikkeava (ilmenee tosin vasta myöhemmin). Vanhassa juutalaisessa kulttuurissa ei ymmärretty samaa sukupuolta olevien pariutumista – ja tilapäisetkin suhteet johtivat kuolemantuomioon.

Toisen lauseen merkitys on hämärä, sillä on vaikea päätellä, miten ulkopuoliset voivat tehdä yksilön avioon kelpaamattomaksi (ellei kastroimalla, tai sitten kyseessä oli pelkkä sosiaalinen tai fyysiseen sairauteen perustuva epäsopivuus).

Kolmannen lauseen merkitys lienee varsin ilmeinen. Se koskettaa niitä harvoja, jotka pyrkivät irrottamaan mielensä kaikista luonnollisista vetovoimista tullakseen kelvolliseksi uppoutumaan jumalalliseen (unio mystica) sekä korkeampien luovien voimien välikappaleeksi.

Selibaatin harjoittamisin saatetaan luulla edistävän ”ylhäältä syntymistä”. Valitettavasti selibaattia yritetään harjoittaa pakonomaisesti, jolloin luontainen vietti painuu alitajuiseksi tai kieroutuu, ellei sisäinen olemus ole rakentunut riittävän vakaalle perustalle. On selvää, että ihmisen täytyy hallita oma mielensä, mikäli hän odottaa tulevansa todellisten Pyhän Hengen voimien välittäjäksi.

***

Syntyvyyden säännöstelystä voidaan kokonaisuutena todeta, ettei Uusi Testamentti anna siitä konkreettisia ohjeita. Evankeliumit keskittyvät hengellisen elämän edistämiseen. Tavanomaisen sosiaalisen elämän kysymykset sivuutetaan, sillä ihmisten itsensä on määrä etsiä niihin ajankohtaan nähden parhaat ratkaisut.

***

Ei tarvitse mennä kovin paljon ajassa taaksepäin, kun runsaslapsisuus oli Suomessa varsin tavallista – tosin myös runsas lapsikuolleisuus. Jälkikasvua tarvittiin elämisen olosuhteiden varmistamiseksi ja edistämiseksi, eikä kasvun rajoittamiseen tietenkään ollut tarjolla kovin kehittyneitä, saati luotettavia keinoja.

Periaatteessa nykyistä väestönkasvua tulisi pyrkiä lisäämään, koska muussa tapauksessa tänne pitää tuottaa uutta verta muualta (ns. työperäistä maahanmuuttoa), ja sellaiseen kytkeytyy aina erilaisten kulttuuritaustojen sisältämiä kitkatekijöitä.

On syytä kunnioittaa niitä, jotka omaehtoisen vakaumuksen nojalla ja rakkaudella saattavat tähän maailmaan niin monta lasta kuin kykenevät. Asia tulee eettisesti arveluttavaksi lähinnä silloin, jos se tapahtuu pelkästään kauan sitten vanhentuneiden näkemysten, yhteisön, tai jonkin toisen henkilön painostuksesta.

Raamattu parhaimmillaan kehottaa rakastamaan lähimmäisiä ja ottamaan huomioon heidän hyvinvointinsa. Kirjan ”vanhentuneimpia osioita” ei enää tulisi (kulttuuriset muutokset huomioimatta) soveltaa suoranaisina ohjeina, koska silloin saatetaan aiheuttaa kärsimystä, jolla ei ole mitään hengellistä perustaa.

***

Raamatun vertaus ”leivisköiden” (sisäisten ominaisuuksien) tuottoisasta käytöstä liittyy suureksi osaksi ihmisen järjen käyttöön ja kehitykseen. Samaan viittaavat osaksi myös kylväjävertaukset, sillä järkiolemuksen edistyminen luo perustaa ymmärryksen ja todellisen viisauden syntymiselle (viimeinen tosin syntynee vasta ”ylhäältä”).

Järjen käyttämättä jättäminen joidenkin ikivanhojen, muissa kulttuureissa syntyneiden käsitysten johdosta muistuttaa varsin paljon ”leiviskän” kaivamista maahan, joka vuorostaan johtaa helposti ”leilien kovettumiseen.”

Uusien sukupolvien tuottamisen tarve on istutettu ihmisen olemukseen ainakin niin pitkäksi aikaa, että erillistyneen ihmisyyden pääasialliset ”läksyt” on opittu, eikä sukupuoliin jakautumisella ole enää täydentymistä ylläpitävää funktiota.

”Maan täyttämistä” ei kuitenkaan liene tarkoitettu otettavaksi täysin kirjaimellisesti – nykyinenkin ”täyttöaste” kun alkaa jo olla uhkana koko ekosysteemille.