Pythagoras

Useimmat tunnistavat historiasta Kreikan Samos-saarella noin vuonna 582 eaa. syntyneen Pythagoraksen nimen, monet ovat jopa joutuneet tekemisiin hänen suorakulmaisesta kolmiosta tekemänsä teoreeman kanssa.

Paljon harvemmat ovat tutustuneet hänen muihin toimiinsa.

Pythagoraksen opettaja oli niin sanotun joonialaisen luonnonfilosofin, Anaksimandros. Hän puolestaan oli saanut oppinsa ensimmäisenä tieteilijänä ja yhtenä Kreikan seitsemästä viisaasta pidetyltä Thales Miletoslaiselta.

Ilmeisesti juuri Thales kehotti Pythagorasta hakemaan syvempää filosofista oppia egyptiläisiltä papeilta. He myös muuttivat hänen alkuperäisen kreikkalaisen nimensä, Mnesarkhoksen, nykyisin tunnettuun muotoon, joka tarkoittaa ”Jumalan tuntijaa” tai ”tiedon kokoajaa.”

Pythagoras oli Egyptissä noin 15 vuotta, jonka jälkeen hänen kerrotaan käynyt myös Babyloniassa.

***

Palatessaan takaisin Samokselle perustamaan filosofista koulua, hän oli jo noin 50-vuotias. Saarella olosuhteet eivät kuitenkaan olleet tyrannimaisen hallitsijan takia toiminnalle lainkaan suotuisat, joten Pythagoras siirtyi Etelä-Italian Krotonin kaupunkiin, johon hän perusti kuuluisaksi tulleen koulunsa, ”sodaliteettinsa.”

Koulu sai alkunsa Pythagoraan pitämistä luennoista, joista tuli niin suosittuja, että kaupungin senaatti kiinnostui asiasta ja rakennutti kaupungin ulkopuolelle toimintaan tarvittavat, jatkuvasti laajentuvat tilat.

Millainen tämä koulu sitten oli?

Se oli ensiksikin avoin sekä miehille että naisille, mutta kaiken kansan opinahjoksi sitä ei todellakaan voida kutsua – eikä se sellaiseksi ollut edes tarkoitettu.

Opetussuunnitelma sisälsi toki lukemista ja muistiharjoituksia, uskontoa, aritmetiikkaa ja geometriaa, kuin myös liikuntaa ja yhteisiä ateriointeja. Ohjelmaan kuului lisäksi perusteellisia filosofisia opintoja ja musiikkia, jota sovellettiin jopa sairauksien lievittämiseen.

Koulu vaati kuitenkin aivan toisen asteista sitoutumista kuin useimmat nykyiset oppilaitokset. Kyse oli sisäoppilaitoksesta, jossa luovuttiin yksityisestä omistamisesta, siirryttiin kasvisravintoon ja kieltäydyttiin paljastamasta oppeja ulkopuolisille. Koulu ei ollut mikään omavarainen työleiri, joten sen ylläpito edellytti oppilailta myös jonkin verran varallisuutta.

Nykyisin puhuttaisiin varmaan eliittikoulusta. Koululle varallisuutensa luovuttanut sai tosin kaiken takaisin, mikäli hän ei kouluun soveltunut tai joutui eroamaan. Oppilasmäärän arvellaan olleen 600 ja 2000 välillä.

Tytöt ja pojat kasvatettiin toisistaan erillään, jolloin mm. tytöille tähdennettiin äitiyden ihannetta. Tulosten kerrotaan olleen erinomaisia.

***

Koulu jakautui varsin jyrkästi kahteen osastoon, alempaan ulkoiseen ja ylempään sisäiseen. Alempaankaan ei otettu kaikkia halukkaita, vaan heille järjestettiin kokeita, joilla pyrittiin heti alkuunsa karsimaan vaatimuksiin todennäköisesti soveltumattomat. Hakijaa saatettiin tarkkailla salaisesti ja panna merkille jopa se tapa, jolla tämä nauroi, koska tapa kertoi jotakin persoonan luonteesta.

Koulussa ei suvaittu minkäänlaista metelöintiä, ei liioin riitelyä saati tappeluita. Pythagoraan mukaan voimien mittelyssä menestyminen ja toisten alistaminen eivät ole lainkaan tavoiteltavia ominaisuuksia.

***

Alussa oppilaalle suotiin jonkin verran vapauksia, mutta joidenkin kuukausien kuluttua hänet asetettiin kokeisiin, joissa nähtiin hänen rohkeuttansa. Niistä viimeisessä oppilas suljettiin yksinäisyyteen vedelle ja leivälle. Hän saattoi saada suoritettavakseen (hieman Zen-buddhismi koania muistuttavan) täysin mahdottoman tehtävän. Muutaman tunnin toivottoman aivotyön jälkeen hän pääsi tovereidensa joukkoon, joiden tehtäväksi oli voitu antaa hänen pilkkaaminen.

Tällaisen testin tarkoituksena oli koetella oppilaan luonteen laatu. Mikäli hän suhtautui tilanteeseen rauhallisesti ja nöyrästi, hän pääsi jatkamaan varsinaisena oppilaana, tosin vielä ulkopuolisena. Oppilaan tuli nyt keskittyä ainoastaan kuuntelemaan ja miettimään asioita. Hän ei saanut ainakaan kahteen vuoteen ottaa kantaa tai ryhtyä väittelemään. Sopeutumattomat oppilaat erotettiin välittömästi.

***

Koulutus ei kuitenkaan rakentunut pelkästään Pythagoraan varaan. Se oli järjestetty niin, että edistyneemmän oppilaat saivat opastaa toisia, sillä opettaessaan ihminen joutuu selvittämään asiat itselleen paremmin kuin vain kuunnellen. Tässä on joiltakin osin samoja piirteitä kuin esim. suomalaisessa varusmiesjohtajien koulutuksessa – samaa oli myös yhteinen varhainen herätys ja ulos meno (Krotonassa tosin jokainen käveleskeli mietteissään yksinään) ja sen jälkeinen aamupala.

***

Kun ulkoisen koulun vaatimukset oli täytetty, saattoi oppilas siirtyä sisäiseen osastoon, jossa oli useita eri asteita. Sielläkin edistyneemmät oppilaat toimivat alkuvaiheissa opettajina. Vasta toisessa vaiheessa oppilas pääsi Pythagoraan itsensä oppiin.

Jokaista oppilasta tarkkailtiin yksilönä, sillä pyrkimyksenä oli antaa kullekin sellaisia tehtäviä, joihin hänellä oli parhaat luontaiset edellytykset.

***

Krotonan koulun tarkoituksena ei ollut pelkästään tuottaa eri aloille tietäviä ja taitavia työntekijöitä, vaan kasvattaa kasvattajia, jotka sekä esimerkillään että tietoisuudellaan voisivat edistää koko ihmisyyden syvimpien tarkoitusten toteuttamista.

***

Luonnontieteissäkin pythagoralaiset pääsivät varsin pitkälle, eikä edes maan kiertoliike ollut heille vieras ajatus – yli 2000 vuotta ennen Kepleriä ja Galileita.

***

Filosofiassa pyrittiin kuitenkin huomattavasti pidemmälle kuin tavallisessa korkeakoulutuksessa. Oppilaan katsottiin voivan yksilöllisesti opastettuna ja suurin ponnistuksin saavuttaa perimmäisten asioiden välitön tietämys tai pikemminkin tietoisuus.

Siihen saattoi lisäksi liittyä tuntemattomien sielullisten voimien avautuminen. Tällaisten harvinaisten tilojen saavuttaneita kutsuttiin Teleioksiksi eli täydellisiksi – jollaisten seurassa apostoli Paavalikin kertoi puhuvansa ”Jumalan salattua viisautta.”

Pythagoraan koulun äärimmäisenä tavoitteena oli siten tuottaa ihmisyyden ylittäviä persoonia, jotka kykenisivät Paavalin sanoin hengessään tai henkenä tutkimaan ”Jumalan hengen syvyyksiä.”

***

Koulun ulkoisista eettisistä näkemyksistä saattaa saada jonkinlaisen kuvan ns. Pythagoraan 71 kultaisista säkeistä, joiden autenttisuutta ei tosin ole voitu todentaa. Ne kuuluvat kuitenkin samaan filosofiseen perimään, joten joitakin Hierokleen kirjaamia otteita niistä voidaan tässä nostaa esiin.

1. ohjeena kehotetaan palvomaan (yli kaiken, kuten Raamatussakin) kuolemattomia jumalia tai jumaluutta. Raamatusta poiketen jumalista puhutaan monikossa, kun kreikkalainen perinne jakoi jumalallisen eri ominaisuuksien perusteella moninaisuudeksi (jollaisesta Mooseksen kirjoissakin on epämääräisiä viitteitä, ”ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä”).

4. ohje kehottaa (neljännen käskyn tapaan) kunnioittamaan vanhempiaan ja lähimpiään, ja

5. ohje kehottaa viisaan Siirakin tapaan tekemään muista ihmisistä ystävikseen sellaiset, jotka eroavat toisista hyveellisyytensä ansioista.

7. ohje kehottaa välttämään vihan tunnetta, 10. ylensyömistä, laiskuutta ja aistillisuutta.

11. ohje kieltää kaiken pahan tekemisen sekä toisten ollessa läsnä että myös yksinäisyydessä.

12. ohje kehottaa – synoptisten evankeliumien ja Jaakobin kirjeen tapaan – kantamaan oma osansa kärsivällisesti ja nurisematta.

33. ja 33. ohje kehottavat pitämään huolta myös ruumiillisesta terveydestä kiinnittämällä kohtuullisesti huomiota ravintoon ja liikuntaan.

38. ohje kehottaa välttämään ahneutta ja pikkumaisuutta sekä pyrkimään kaikessa kohtuuteen. Periaatteessa pyrkimys lienee samansuuntainen kuin Vuorisaarnan ”hengellisen köyhyyden” ihanne.

40. - 44. ohjeet antavat oivallisen neuvon käydä ennen nukkumaan ryhtymistä avoimen kriittisesti läpi menneen päivän kaikki omat toimet.

60. ohje neuvoo alistumaan omalle kohdalleen tuleviin väistämättömiin asioihin, jolloin ei synny jatkuvaa sisäistä taistelua. Tämä tulee varsin lähelle evankeliumien ”pahan vastustamattomuuden periaatetta.”

63. ja sitä seuraavat ohjeet toteavat ihmisten olevan pohjimmiltaan jumalallisia, ja että pyhä luonto voi paljastaa heille salaisuutensa, jonka jälkeen ihmiselle tulee mahdolliseksi täyttää kaikki jumalalliset käskyt. Tämä lienee lähellä evankeliumin kehotusta etsiä ensin taivasten valtakunta, jonka löytymisen myötä muu tulee löydetyksi.

Loput ohjeista koskevat ihmisen kaikkien olemuspuolten puhdistusta. Niissä kehotetaan Jaakobin kirjeen tapaan antamaan ohjat sille viisaudelle ja ymmärrykselle, joka tulee suoraan ylhäältä.

***

Viimeisessä vaiheessa ihminen riisuu päältään kuolevaisuutensa ja pääsee tilaan, jossa kuolemalla ei enää ole valtaa hänen todellisen olemuksensa suhteen.

***

Pythagoraan yleviin periaatteisiin rakentuvan koulun kohtaloksi tuli kateus, tietämättömyys ja kostonhalu. Fanaattiset demokratian kannattajat uskoivat mielellään Chilon-nimisen miehen pahoja puheita. Mies itse oli turhaan pyrkinyt kouluun. Hänen yllytti senaattia pythagoralaisia vastaan esittämällä vääristeltyjä tietoja koulun toiminnasta ja tarkoituksista. Kansakin saatiin nostettua koululaitosta vastaan sellaiseen raivoon, että he polttivat rakennukset, surmasivat ja karkottivat siellä olijat. Pythagoras siirtyi Metapontioniin, jossa hän kuoli vähän yli 80-vuotiaana.