Yli yhdeksänkymmentävuotias Matti on siirretty keskussairaalasta kotikuntansa
vanhainkodin sairasosastolle, missä hän on viettänyt joitakin viikkoja
vaihtelevassa kunnossa ja tunnelmissa.
Hoitajat suorittavat rutiininomaiset tehtävänsä, eikä muita vierailijoita
käy Matin luona, koska hänellä ei ole ketään niin läheistä sukulaista tai
tuttavaa, joka vaivautuisi hänen luokseen.
Matti alkaa puhella itsekseen:
Jumalauta, täällä minä makaan kunnan sairasosastolla kuin raato, enkä osaa
edes kuolla pois toisten vaivoista. Kukaan ei kuuntele, tuovat vain hätäisesti
sapuskaa ja pillereitä nenän eteen ja kysyvät vointia.
Kuinka sitä nyt voidaan – kun ei voida juuri kuinkaan. Seinille ne puhuvat,
eivät ne ihmisestä välitä – ainakaan tällaisesta entisestä ihmisestä.
Pahempaa tämä on kuin silloin kannaksella. Vaikka tuli vettä ja rautaa
vuorotellen ja yhtä aikaa, niin kuitenkin toivottiin, että pysyttäisiin
hengissä ja päästäisiin pian kotiin.
Nyt tekisi mieli kirota ja huutaa kuin Tuntemattoman Lahtinen, tähtää
alemmaksi, että kaikki tuska ja turhuus loppuisivat.
Samassa Matti kuulee naisäänen, joka
lausuu:
- Matti, ole hiljaa ja kuuntele!
- Mitä helvettiä, minä kuulen omiani!
- Niin kuuletkin, minä olen sinun parempi minäsi - Maija.
- Älä puhu hulluja, ei minulla ole parempaa minää – ainakaan naispuolista.
- Jokaisella on parempi puoliskonsa, ja se on eri sukupuolta ja eri tavalla
varautunut, että vetäisivät toisiaan puoleensa.
- Höpö höpö, perhanan hoitajat pelleilevät minun kustannuksellani,
yrittävät ajaa kotiin kuolemaan, että tulisi halvemmaksi kunnalle. Kyllä minä
heille Maijat näytän!
- Ei täällä ole ketään hoitajaa.
- Sitten tuo ääni tulee kaiuttimesta.
- Ei täällä ole kaiuttimia.
- Voi helvetti, ne ovat syöttäneet minulle salaa huumeita – ei tämä muuten
olisi mahdollista.
- Et sinä ole saanut muuta kuin kaurapuuroa ja aspiriinia.
- Nyt tulee loppu – piru kun tuli eilen ajetuksi pappikin ehtoollisineen
ulos huoneesta.
- Minä olen sinun pappisi, et sinä muita tarvitse, eikä sinulla muita ole.
- Piru tässä minua kiusaa naisen äänellä – kuin Eeva Aatamia.
- Ihmiset kutsuvat omia heikkouksiaan piruiksi.
- Kyllä pahuutta on aina ollut olemassa.
- Pahuus on hyvyyden esiastetta, kaikki maallinen on kovin
suhteellista.
- Nyt sinä kyllä valheen murjaisit.
- Minä näen sinussa paljon enemmän kuin sinä minussa. Sinä olet maailman
kaaoksen sokaisema.
- Minun näössäni ei ole mitään vikaa, ajokorttikin uusittiin ilman
mutinoita.
- Sinä et erota metsää puilta etkä tunne elämän tarkoitusta.
- Ei tässä enää ole mitään tarkoitusta, pelkkää kuoleman odotusta päivästä
toiseen.
- Siinäkin on jo riittävä tarkoitus.
- Kuolema tallaa alleen kaiken tarkoituksen.
- Kuolema vain tiivistää ja kirkastaa elämän tarkoitukset.
- Erottelee jyvät akanoista ja heittää ihmisparan ties minne?
- Ei kukaan joudu hukkaan, jokainen siirtyy omaan huomaansa. Sinäkin tulet
pian minuksi.
- Ja minusta kun ei kuolemakaan saa aikaan naista!
- Sinun maallinen identiteettisi on kovin pinnallista, suurin osa siitä
haihtuu pois paljon ennen kuin sulaudut minuun.
- On sinulla puheet, sanot pian olevasi minun Jumalani.
- Minä olen sinun polkusi Jumalaan. Vain se osa sinusta, joka nousee minuun,
voi kohdata taivaallisen isänsä.
- Puhuisin kyllä mieluummin sen taivaallisen isän kanssa – kuin mies
miehelle.
- Ei kukaan voi kuulla tai nähdä Jumalaa muutoin kuin kadottamalla
persoonallisen minänsä.
- Vanhan Testamentin profeetat kuulivat Jumalaa.
- Hekin kuulivat omaa parempaa tai parasta minäänsä – usko pois.
- Sinun oppiesi mukaan olisi parasta kiertää Jumala kaukaa, ettei persoona
haihtuisi tyhjään?
- Ei ihminen voi ymmärtää elämän suurinta mysteeriä. Täydellisyys on
lihalliselle ihmiselle tyhjyyttä, hullutusta, kuten Paavali oikein sanoi.
- Tuollainen taivas ei houkuttele ketään.
- Ihminen saa vain sen, mitä hän parhaimmillaan kykenee ottamaan vastaan.
- Sinä ainakin puhut suurempaa palturia kuin mitä minä kykenen ottamaan
vastaan.
- Minä olen paljon lähempänä totuutta kuin sinä. Sinä olet vain minun
hetkellinen heijastumani maan pimeydessä.
- Isäni ja äitini ovat minut vahingossa panneet alulle ja kasvattaneet
aikuiseksi, ei siinä sen kummempia heijastuksia ole tarvittu.
- Vuoteessa riutuva lihallinen olemuksesi on kyllä heidän tekoaan, samoin
monet mielesi ehdollistumat, mutta todelliset taipumuksesi sinä olet saanut
minulta, vaikka ne usein hautautuvat ja sekoittuvat tämän maailman
päällimmäisten virtausten alle.
- Kaikkea sitä kuulee, kun vanhaksi elää.
- Minä olen sentään melkein sata kertaa vanhempi kuin sinä.
- Voi pyhä jysäys.
- En toki niin vanha, että muistaisin pyhän jysäyksen.
- Mitä sinä sitten teet, kun minä pian potkaisen tyhjää?
- Minä vedän sinut hitaasti puoleeni, ei sinulle mitään pahaa satu.
- Vai ettei satu, kun tulee vedetyksi tuhatvuotisen akan hameen alle!
- Minä olen ikinuoren henkesi heijastuma, et voi kuvitellakaan minun
kauneuttani.
- Seireenien puhetta, ruma ryppyinen akka minua odottaa helvetin porteilla,
kun en pappiakaan kuunnellut.
- Minä olen sinun pappisi, ei tässä muita pappeja kaivata.
- Jeesusta se pappi kauppasi ainoana pelastajana syntiselle ihmiselle –
viisumina autuuteen.
- Älä nyt ventovierasta vedä omiin asioihisi. Kuolema on sinun ja minun
välinen asia.
- Mistä sinä sen voit tietää?
- Minä olen nähnyt monta kuolemaa, sinulle se on tuossa olemuksessasi
uutta.
- Minä kutsun pian papin puhumaan sinulle järkeä kuolemasta ja viimeisestä
tuomiosta.
- Kirkko on kadottanut alkuperäisen tietonsa kuolemasta ja korvannut sen
epämääräisillä sanallisilla
tunnustuksillaan, joiden kautta voivat pitää ihmismieliä pelon vallassa.
- Sinä johdat minua harhaa, että voisit heittää minun sieluni helvettiin,
kun pian lähden täältä.
- Minä olen sinun sielusi ja vien sinut lepäämään omaan taivaaseeni, kunhan
olet ensin karistanut itsestäsi karkeimmat maalliset ominaisuutesi.
- Vai viet minut Jumalan luo?
- Sinun oman Jumalasi autuuden rikkumattomaan lepoon. Ei se ole vielä
absoluuttista olemista. Sellaiseen me emme yhdessäkään ole vielä valmiita.
- Siihen vaadittaisiin varmaan lujempaa uskomista.
- Uskominen ei ratkaise mitään – todellisuus rakentuu todellisen
varaan.
- Eli silmä silmästä pätee kuoleman jälkeenkin.
- Armokin kuuluu todellisuuteen kaikessa elämässä pienimmästä
suurimpaan.
- Minä en ole juuri armoa anellut.
- Ihmiset anovat armoa usein juuri silloin, kun he ovat suuren armon
kohteina.
- Tuota minä en ymmärrä.
- Armo antaa myös raskaita koettelemuksia, joiden tarkoituksena on
vahvistaa, kohottaa ja valmistaa ihmismieli todellisen armon kohtaamiseen.
- Jumala ikään kuin piruilee meille.
- Minä sinua johdatan omaa täyttymystäsi kohden, ei siihen Jumalaa kannata
sotkea. Kaikki syyt löytyvät minun menneisyydestäni, koska kaikki tarkoitukset
ovat alati läsnä ihmisen sielun syvyyksissä.
- Jos syyt ovat sinussa, niin silloin minä olen vain sinun sijaiskärsijäsi?
- Sinun ajalliselta näkökannalta katsoen asia voidaan tulkinta noinkin,
mutta pitemmällä aikavälillä kaikki
asettuu kohdalleen. Sinäkin saat runsaan hyvityksen kaikista niistä kärsi-
myksistäsi, joita et ole itse aiheuttanut.
- Kun näkisi vain.
- Ken kuolee, hän näkee. Älä pelkää, minä olen sinun turvasi.
- Naisen ääni tyhjyydestä – on siinä minulla huteran puoleinen turva.
- Minussa on koko sinun pitkän menneisyytesi kukinto ja sato, ei sinulle
mitään pahaa satu.
- Minun menneisyyteni ei ole paljon kukkia tuottanut - muuta kuin
vyöruusun.
- Et sinä tiedä mitään menneisyydestäsi.
- Minulla on erinomainen muisti – älä lausu väärää todistusta!
- Sinä muistat vain tämän lyhyen elämäsi kokemuksia, et sinä tiedä mitään
oman sisäisyytesi pitkästä korpivaelluksesta.
- Minun sisäisyyteni muhii tässä ruumiissa kuin pieru suolessa.
- Vain pieni heijastus sisäisyydestäsi hankkii ulkonaista kokemusta
lihallisen olemuksen kautta. Sinä olet minulle kuin pilkkiviehe, joka
houkuttelee hyviä kaloja vedettäväksi ylös minun korkeuksiini.
- Kaikkea sitä kuulee, kun tulee vanhuuden höperöksi.
- Et sinä näin viisasta ole ennen kuullutkaan.
- Sinäkö minua syytät sillä viimeisellä tuomiolla?
- Sinä olet minun syytäni, miksi minä sinua syyttäisin? Unohda jo viimeiset
tuomiot. Jokainen ajallisen elämän ilmentymä tulee aikanaan kohdelluksi
armollisesti, oikein ja tasapainoisesti. Älä siitä murhetta kanna.
- Mutta viimeinen tuomio kuitenkin tulee.
- Oletko nähnyt ensimmäisen, kun viimeisestä kyselet. Ajallisen inhimillisen
ilmentymän kannalta on olemassa vain ensimmäinen tuomio, ja sekin merkitsee vain
kaiken turhan purkautumista alkutekijöihinsä.
- Eli ihminen kuihtuu ja häviää kuin pieru Saharaan.
- Se osa ihmisestä, jolla ei ole henkistä merkitystä. Turha sellaisen
perään on haikailla.
- Mutta jos minussa ei muuta olisikaan.
- Silloin minä en saisi sinusta mitään itseeni.
- Entäpä minä?
- Luonto on tuhlailevainen – ei kaikki kasvu johda kukintoon. Silloin
sinusta jäisi vain aihioita jotakin tulevaa kasvua varten. Mutta älä lannistu,
en minä sinua ole turhaan maailmaan heittänyt, enkä turhaan kaitsellut elämäsi
varrella. Riemuiten minä otan vastaan sinun lyhteesi, kunhan ensin saat satosi
lajiteluksi.
- Niin että melkoinen riihi minua odottaa kuoleman jälkeen?
- Sadonkorjuu on maailmassakin riemullisempaa kuin kivisen pellon
kyntäminen ja kylvö – ei sellaista tarvitse pelätä.
- Ihminen arastelee kaikkea vierasta.
- Kuolema ei ole sen vieraampaa kuin öinen unikaan, se vain iskee kohdalle
hieman harvemmin.
- Niin että ehtii unohtaa.
- Unohdus sinänsä on jo eräänlaista kuolemista, ja tarpeellista ihmismielen
tasapainon kannalta.
- Ellei unohda tärkeitä asioita.
- Ihminen unohtaa kaikkein tärkeimmät asiat, kunnes hän niihin törmää tai
kompastuu.
- Kuten nyt, kun kuolema on minun edessäni.
- Niin, vain harvat vaivautuvat ajattelemaan elämän ja kuoleman tarkoitusta
silloin, kun ne eivät ole vielä
näköpiirissä.
- Eihän ne ajattelemalla selviä.
- Kyllä ajattelu voi tuoda selvyyttä vaikeisiinkin asioihin.
- Mutta ei se niitä muuksi muuta.
- Ajattelu ei muuta todellisuutta, mutta se voi muuttaa ihmisen
suhtautumista kohtaamiinsa asioihin.
- Parasta lienee vain uskoa vankasti siihen, mitä on kuullut.
- Usko ei muuta todellisuutta.
- Mutta uskohan siirtää vaikka vuoria.
- Sellaisella uskolla tarkoitetaan aivan muuta kuin uskottelua, muutoin
yksikään vuori ei pysyisi hetkeäkään paikoillaan.
- Kaiken voi kuitenkin jättää Herran huomaan.
- Kaikki on aina Herran huomassa.
- Mikäli Herra sattuu huomaamaan.
- Todellisempi puoli ihmisessä kyllä huomaa kaiken tarpeellisen.
- Ja minussa se olet sinä.
- Niin juuri, minä huomaan kaiken, mitä sinussa ja sinulle tapahtuu, koska
sinä olet minun syytäni.
- En minä vieläkään oikein usko ja käsitä tätä.
- Jos sinä todella käsittäisit, olisin minäkin paljon lähempänä omaa
tarkoitustani.
- Mikä on sinun tarkoituksesi?
- Minun tarkoitukseni on johdattaa ihmisen sielu kaiken kokeneena takaisin
ikuiseen alkuperäänsä.
- Onpa jumalaton tehtävä.
- Jumalattomalle se olisikin mahdotonta, mutta sellaiselle, joka on peräisin
olevaisen ytimestä, kaikki on lopulta
mahdollista.
- Eli ani harvoille.
- Jokainen ihminen on pohjimmiltaan jumalallinen.
- Eivät he sellaiselta vaikuta, aika pirulaisia ovat, jos vähän raapaistaan
pintaa syvemmältä.
- Ihmiskunta kulkee hitaasti omaa tuhlaajapojan taivaltaan, iloiten ja
kärsien, sokeana onnesta ja onnettomuudesta, kunnes kukin aikanaan oivaltaa
oman tarkoituksensa ja kääntää katseensa sinne, missä aurinko ei koskaan laske.
- Puhut hämäriä.
- Totuus on hämärää valheen täyttämille korville. Se on vaikeasti
siedettävää kuin uusi viini vanhoille astioille.
- Vanhaksi ja lahoksi tynnyriksi tässä jo itsensä tunteekin.
- Kaikella on aikansa ja tarkoituksensa.
- Turhuutta tämä on pohjimmiltaan.
- Kaikki ajallinen on pohjimmiltaan turhuutta, mutta kaikessa turhuudessakin
on tarkoitus, että pohjimmainen kerran saavutettaisiin.
- Ja sinä olet siellä perillä odottamassa.
- Minä olen aina sinussa ja sinä minussa – elämä erottaa meitä paljon
enemmän kuin kuolema.
- Pian tuo nähdään, rintaakin ahdistaa niin hitosti.
- Ole levollisella mielin, minä tiedän kaiken, mitä sinä tarvitset.
- Kai sinulla on konjakkipullo varattuna tuliaisiksi.
- Konjakit saavat jäädä, et sinä sellaista kauan kaipaa.
- Totta helvetissä kaipaan.
- Helvetissä voisit kaivatakin, jos sellaisen itsellesi kuvittelisit. Monet
kuvittelevat kuoltuaan, että he yhä tarvitsevat ruumiillisia nautintoja.
Silloin he itse tekevät omat helvettinsä - tosin vain tilapäiset.
- Ikuisen kärsimyksen tulen.
- Ei vaan ohimenevän puhdistavan tilan.
- Kiirastulen.
- Jos sitä niin haluat kutsua.
- Nyt tuo rintakipu yltyy niin kovaksi, että minun pitää hälyttää hoitajia.
- Et sinä enää hoitajaa tarvitse. Tule tänne, minä vien sinut kotiin.
- Maija, sinäkö se siinä?
YouTube-äänite edellisestä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti