Matteuksen evankeliumin Kuninkaan pojan häistä muistuu varmaan ensimmäisenä mieleen sen viimeinen lause: ”Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.”
Mikäli kertomusta ei käsitellä kokonaisena, voitaisiin viimeinen lause tulkita ennalta määräykseksi, predestinaatioksi, jonka mukaan ihmiset ovat jo syntyessään määrätty joko iankaikkisuuteen tai tuhoon. Tämä kertomus ei kuitenkaan todellisuudessa viittaa predestinaatioon.
Lausetta edeltävä vertaus kertoo kuninkaan häihin kutsutuista, jotka kuitenkin olivat kiinni itselleen tärkeämmiksi katsomissaan toimissa, eivätkä siten halunneet noudattaa kutsua. Kertomus on allegoria ihmisistä, jotka ovat liiaksi sidostuneet ja samastuneet maallisiin, ajan myötä katoaviin asioihin ja ilmiöihin.
Kuningas käskee sitten kutsua häihin kaikki vastaan tulevat valikoimatta, mutta tulevilta edellytettiin luonnollisesti pukeutumista häävaatteisiin. Tulijoiden joukossa oli kuitenkin yksi, joka oli sopimattomasti vaatetettu, jolloin kuningas määräsi hänet heitettäväksi pimeyteen.
Nykynäkemyksen nojalla kertomus vaikuttaa liioitellulta tai jopa epäoikeudenmukaiselta. Sen todellisena tarkoituksena lienee kuitenkin vain kertoa, että periaatteessa jokainen ihminen on elämänsä joka hetkenä kutsuttuna omiin ”taivaallisiin häihinsä” - toisten häihin kutsutuksi tuleminen - ja niihin osallistuminen tai osallistumattomuus - ei sen sijaan ole kovin olennaista.
Omien häiden toteutuminen kuitenkin edellyttää, että yksilö on sisäisesti pukeutunut henkisen tilan edellyttämään häävaatteeseen. Asuste ei tietenkään ole mikään kankaasta tehty vaate parhaimmillaankaan, vaan kaikesta tilapäisestä puhdistunut sisäinen olemus. Viime vaiheessa, kaikkien olemuspuolien yhdistyessä, häävaatteeksi kelvannee ainoastaan niin sanottu ylösnousemusruumis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti