Mentaalisen olemus lienee perussyy ihmisen haluun saada tietoa ulkoisista ilmiöistä. Raamattu symboloi tätä suuntausta ”lankeemuksena hyvän ja pahan tiedon hedelmiin.”
Halu saada lisää tietoa on ihmisen mentaalisen olemuksen luonnollinen taipumus. Siihen liittyy myös kyllästyminen aikaisempaan tietoon. Kyllästymisen nopeudessa on tosin yksilöllisiä eroja. Jotkut ihmiset saattavat pitkään vältellä uusia virikkeitä joko laiskuuttaan tai arkuuttaan. Toiset taas täyttävät mielensä kaikista saatavissa olevista impulsseista pyrkien kadottamaan niihin omat sisäiset ristiriitansa.
Synonyymisanakirjan mukaan uteliaisuus on samaa kuin tiedonhalu. Nykysuomen sanakirja tosin määrittelee uteliaisuuden (kansan tajua vastaavasti) haluksi saada tietoonsa tai koettavakseen jotakin uutta ilman mitään syvällistä tiedon tai oppimisen tarvetta.
Kansanviisaus väittää, ettei ”uteliaisuus kuulu sivistykseen.” Toisaalta sivistystä ei kovin paljon ilmenisi ilman jonkinasteista halua tietää ja ymmärtää asioita yhä enemmän.
***
Uteliaisuus kohdistuu usein toisten ihmisten asioihin, mikä ei ole uusi ilmiö. Vanhassa testamentissa Siirak (19:10) luonnehtii tällaista mielentilaa seuraavasti: ” Oletko kuullut jotakin sanottavan? Se kuolkoon sinun kanssasi. Ole huoleti: ei se sinua halkaise.”
Uteliaat ihmiset haluavat usein välittömästi jakaa saamansa tiedot, jolloin puhutaan juoruilemisesta. Utelias ihminen saattaa ainakin kuvitella saavansa tietojensa myötä jonkinlaista valtaa toisten ihmisten suhteen – väitetäänhän yleisesti, että ”tieto on valtaa.”
***
***
Nykyisin käytetään laajamerkityksellisesti englanninkielestä tullutta ilmausta ”get a life”, hanki itsellesi elämä, kun pyritään ”opastamaan” lähimmäistä pois ”hyödyttömien harrasteiden parista.”
”Oman elämän hankkiminen” viittaa tuskin Johanneksen evankeliumin (5:2) ajatukseen ”elämästä itsessään”, joka edellyttäisi koko tietoisuuden ”transponoitumista ajattomaan ja pysyvään tilaan” – eli ”elämän puun löytämistä.”
***
Uteliaisuus ilmenee puhtaimmillaan pienillä lapsilla, jotka tutkivat innokkaasti ympäristöään ja kyselevät asioista aina aikuisten kyllästymiseen saakka. Se on kuitenkin välttämätöntä inhimillisten perusvalmiuksien oppimisessa.
***
Aivotutkimuksissa on havaittu, että kiinnostavan tiedon odotus aktivoi aivojen mielihyväalueita jopa enemmän kuin tiedon vastaanottaminen.
Aikuisilla uteliaisuuden ja tiedonhalun ero on usein vaikeasti määriteltävissä. Olennaisimmat kriteerit löytynevät motiivien piiristä: mitä tarkoitusta varten, millaisin vaikuttimin tietoa haetaan?
***
Nykyisin ulkoista tietoa on erittäin runsaasti ja helposti saatavilla. Suomalaisessa kulttuurissa korostetaan ehkä turhankin paljon muodollista tietoa (opinnäytteitä). Tämä saattaa johtaa siihen, että ihminen lisää tietomääräänsä ehtimättä kunnolla sulattaa sitä omakohtaiseksi ymmärryksekseen.
Prosessoimaton (mekaaninen tai kypsyttelemätön) tieto voidaan kaikkein helpoiten korvata tietokoneilla. Ihmisten tulisi siten pyrkiä asioiden kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen, mikäli he eivät halua tulla korvatuiksi.
***
Uusien kommunikointivälineiden yleistyessä on syntynyt riippuvuutta ulkoisista virikkeistä erityisesti ns. sosiaalisen median ansiosta. Voidaan tosin olettaa (ainakin toivoa), että yleinen innostus välineelliseen yhteydenpitoon alkaa jossakin vaiheessa hiipua ja hakeudutaan takaisin välittömämpään kommunikointiin.
Liiallinen riippuvuus ulkoisista virikkeistä saattaa aiheuttaa ongelmia silloin, jos virikeympäristö sairauden, vanhuuden tai jonkin muun syyn takia supistuu. Aivot eivät silloin saa tottumaansa määrää impulsseja, jolloin niiden toiminnot voivat jossakin määrin heikentyä.
***
Muuan opettaja (Gudjieff) totesi, että ihminen tarvitsee elääkseen ruokaa, ilmaa ja impressioita. Nykyisin kiinnitetään yhä enenevässä määrin huomiota ruuan ja ilman laatuun, mutta mentaalisiin virikkeisiin ja niiden prosessointiin ei vielä ole kiinnitetty paljonkaan huomiota.
Huomiota ei liioin riitä siihen, missä määrin ihminen kehittää itsessään kaikista ulkoisista virikkeistä riippumatonta sisäistä elämäänsä, jota voitaisiin (tosin vain erillisyyden puitteissa) pitää eräänlaisena esiasteena ”elämästä itsessään.”
***
Saattaisi olla paikallaan olla utelias myös oman olemuksensa syvempien kerrostumien suhteen, koska jossakin vaiheessa kaikki ulkoiset virikkeet katoavat ja ihminen ”on omillaan” – sen sisäiseen elämään soveltuvan varassa, mitä hänen luontoonsa on elämän puitteissa kehittynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti