Ikuiseksi haluaa ihminen itsensä ja kaiken sen,
mistä hän pitää.
Uskoo, että aika parantaa haavat ja tuo pysyvän
onnen,
kunhan vain odottaa, kunnes ei enää muista, mitä
odottaa.
Ajatus perustuu mielikuvaan, joka nojaa
aikaisempiin ajatuksiin.
Voi ihmistä, joka pitää kuvitelmaa todisteena
olevaisuudesta.
Ajatukset ja tunteet tulevat ja menevät kuin
virran kuohupäät.
Mikään muuttuva ei voi olla totta.
Aika on puu, joka kasvattaa kahdenlaista hedelmää:
pahaa ja hyvää, turhaa ja tarpeellista.
Vain hupsu luottaa sellaiseen, jossa ei ole mitään
pysyvää:
tänään tätä, huomenna jotakin muuta,
ei aikaakaan, kun jo pelkkää maata.
Syöden voi aika tulla sulatetuksi
ja ensimmäinen Aadam viimeiseksi.
Niin kaukana katseelta elämän puu,
joka ei kaadu, vähene tai kuole.
Raskaana hengestä, kaikkea maallista keveämpänä,
vapaana mielestä, vaan ei kevytmielisenä.
Kohoat sinne, missä ei ole mitään tai ketään.
On vain yksi ja sen mukana kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti