Vapusta

Vappu on länsimaissa toukokuun ensimmäisenä vietettävä juhlapäivä, jota on juhlittu jo keskiajalta lähtien. Nimi juontaa Pyhään Walpurgiin, 700-luvun baijerilaiseen abbedissaan.

Alun perin keltit ja germaanit juhlivat toukokuun alussa kevään alkamista. Menoihin kuului mm. kokkojen polttamista, jota myös muinaiset suomalaiset harjoittivat kutsuen niitä helavalkeiksi.

Vappu on yleisluonteeltaan iloinen juhla, johon kuuluu runsasta ruokailua ja juomista sekä tanssia. Se ei ole kirkollinen pyhäpäivä, vaikka siihen on yhdistelty myös uskonnollisia käsityksiä.

Saksassa vappuyö tunnetaan noitien ja taikuuden yönä (sijoittuvat Suomessa pääsiäiseen), jolloin sapattia viettäviä noitia pyrittiin karkottamaan tulilla. Noitasapatti on ajatuksena syntynyt kuitenkin kristinuskon piirissä vasta 1400-luvulla.

Nykymuotoinen vappu työväestön juhlana on saanut alkunsa 1800-luvulla Yhdysvalloissa, jossa toukokuun 1. päivänä 1886 järjestettiin yleislakko kahdeksantuntisen työpäivän saamiseksi sekä kolme päivää myöhemmin mielenosoitus muutaman lakon aikana surmansa saaneen muistoksi.

Samoihin aikoihin myös ylioppilaat adoptoivat vapun omaksi juhlakseen täällä ilmesesti Etelä-Ruotsin kansanomaisen vapunvieton mallin mukaan. Ylenpalttisen ruokailun ja juomisen uskottiin kansan parissa tuovan voimia tulevan kesän varalle.

***

Työn ja oppimisen juhliminen on ihmisyyden kehittymisen kannalta paikallaan. Työn ja tekemisen kautta ihmiset ovat kehittäneet omaa ajatteluaan ja taitojaan jo paljon ennen ensimmäisen kirjallisen tuotteen laatimista. Kirjalliseen muotoon on saatettu lähinnä sellaista, joka on jo aiemmin havaittu, ajateltu, koettu ja koeteltu.

Kirjojen kautta oppimisen tarkoituksena lienee helpottaa ja nopeuttaa aikaisemmin opitun omaksumista, joka kuitenkin yleensä edellyttää, että luettu myös ymmärretään ja kyetään soveltamaan käytäntöön.

***

Luterilaisten väitetään ottaneen täysin todesta 1. Mooseksen kirjan lausuman: ”Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen.”

Viime vuosikymmenten työtehtävien muutokset ovat johtaneet ja johtamassa yhä enemmän siihen, että hikoaminen tapahtuu lähinnä mielen alueella ja että oppimista vaaditaan yhä enemmän ja pitempään. Kun jonkin asteen yli on opittu, on edessä usein seuraava aste, eikä ylitettävien asteiden lukumäärästä saada enää kovin selkeätä kuvaa.

***

Ihmiset vaativat usein sekä muuttumattomuutta että muutosta. Hyväksi koettujen asioiden pitää pysyä muuttumattomina, kun taas epäkohdiksi koetuissa ja kyllästykseen asti johtaneissa tulisi tapahtua välittömiä muutoksia.

Kyllästyminen ja kärsimättömyys takaavat muutokset, mutta eivät niiden laatua ja toteutustapoja. Hyväkin muutos saattaa olla pahaksi, ellei sen omaksumiseen ole valmiutta tai halukkuutta.

Luukkaan evankeliumi puhuu ”etsikkoajan tunnistamisen tärkeydestä”, jota voitaisiin soveltaa myös kaikkiin muutoksiin, jotka vievät ihmisyyttä jonkin asteen yli. Lausuma viittaa etenkin omien sisäisten tarpeiden tarkkailuun niin, ettei elämännäkemyksen syveneminen peity pintapuolisen viriketulvan alle.

Luukkaan lausuma ei todennäköisesti tarkoita opportunismia sanan tavanomaisessa merkityksessä, vaan sen havaitsemista, mikä on kussakin vaiheessa olennaista oman itsensä sisäisen kasvun ja avartumisen kannalta.

***

Vappu mielletään usein juhlaksi, jolloin iloitaan iloitsemisen tai jonkin tulevan vuoksi. Arjesta irtautumista helpotetaan usein myös Spiritus Fortiksen myötävaikutuksella, jolla tosin usein on omat vastavaikutuksensa.

Uskonnollisissa piireissä pyydetään avuksi Spiritus Sanctusta, jonka vaikutus näyttää sekin usein olevan lyhytaikainen.

Tuomaan evankeliumin Jeesus toteaa, että hän löysi maailmaan tullessaan kaikki ihmiset humalatilassa – sisäisesti vapputunnelmissa. Hän tosin katsoi, että ihmiset olivat humaltuneet maailmasta eli samastuneet liiaksi maalliseen elämännäkemykseensä.

Jossakin vaiheessa ihmisten tulisi tulla ”ohikulkijoiksi” – ylioppilaiksi kaiken ulkoisen suhteen niin, ettei mikään tilapäinen ja ennen opittu enää sido heidän sisäistä olemustaan.

Sama Tuomaan evankeliumi toteaa myös sen, että ihminen itse voi omin ponnistuksin päästä ainoastaan ”abiturientiksi eli Johanneksen (Kastajan) kaltaiseksi”, josta vain täydellinen tietoisuuden muutos, ”ylhäältä syntyminen”, voi kohottaa hänet ”ihmisyyden suhteen ylioppilaaksi, lapsen kaltaiseksi, luovaksi, katoavuudesta vapautuneeksi henkiseksi olennoksi.”

Ylös kohoavat vappupallot voisivat symboloida sitä, että ihmisenkin on määrä lopulta kohota (Gallen-Kallelan Ad Astra maalauksen tapaan) kaikesta raskaasta ja raskauttavasta vapautuneena pois katoavaisuuden kahleista.