Kuoleman voittamisesta

Yllä komeileva juliste löytyy Vantaankosken seurakunnan Myyrmäen kirkon muurilta (MTV:n kuva). Se on seurakunnan kanttorin oivallus tämän päivän ”kirkollisesta huumorista.”

Huumori on vaikea laji varsinkin kun sitä yritetään soveltaa kuoleman vakaviin teemoihin.

***

Tämä lyhyt kirjoitukseni liittyy Pääsiäisen ydinteemaan, ylösnousemukseen – tosin ei sentään ”lihallisessa muodossa tapahtuvaan”, jollaisen mahdollisuudesta suuri osa nykyisistä uskontotutkijoista toteaisi: aprillia! (koska se on varsin myöhäinen tulkinta)

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö Jeesus olisi noussut ylös (ajattomaan tietoisuuteen), vaan sitä, että hänen sisäinen yhdentymisensä Isään oli tapahtunut jo hänen elinaikanaan (Isä ja minä olemme yhtä).

Mutta  - kuten kirkkoisä Augustinuksen väitetään todenneen: "Mitä se minua hyödyttää, että minulla on täydellinen veli, jos minä itse olen mielipuoli!"

***

Pääsiäiseen liittyvässä ortodoksien troparissa toistetaan sanoja: ”Kuolemallaan kuoleman voitti”, viitaten Nasaretin Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen, jotka kristillinen kirkko on tulkinnut kaikkien uskovien vapautuksen ehdoiksi.

***

Lause voidaan tulkita myös universaalina, kaikkia yksilöitä (ja uskontoja) koskevana periaatteena. Siinä edellytetään (Uuden testamentin mukaan), että jokaisen yksilön tulee jossakin vaiheessa ”kuolla pois kuolevaisesta luonnostaan kadottamalla katoaviin ilmiöihin suuntautuva elämänkäsityksensä.”

***

Kuolemalla ja kuolleella tarkoitetaan silloin kaikkea sellaista tavallista elämää, joka nojaa pelkästään aisteihin, tunteisiin ja ajatteluun sekä kokemukseen erillisestä minuudesta.

Paavali kuvasi tällaista katoavaa elämäntapaa kirjoittamalla: "Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää."

Myös hänen kuvaamansa "Kristuksen ympärileikkaus", "lihan ruumiin poisriisuminen" voidaan tulkita täydellisenä tietoisuuden muutoksena, jossa samastuminen ulkoisen elämän ilmiöihin ja omaan minäänsä katoaa – jolloin siltä vapautuvaan tilaan ”puetaan” universaali, ajaton tietoisuus, jota uskonnossamme kutsutaan Kristukseksi.

***

Tällaisen universaalin tulkinnan yhteydessä ristille antautuminen tarkoittaa eräänlaista kulminaatiopistettä, jossa yksilön ajallisiin asioihin ehdollistunut tajunta havaitsee omat rajansa ja luopuu sidoksistaan niin vapaasti ja täydellisesti, että jokin ajaton ja rajaton voi armollisesti täyttää ajallisuudesta tyhjentyneen tilan.

Risti on siten leikkauskohta, jossa ”kuollaan sisäisesti” kaiken katoavan suhteen (ei tietenkään fyysisesti). Sen jälkeen ”synnytään (parhaassa tapauksessa) uudelleen ylhäältä” – pakonomaisesta ulkoisen elämän kokemisen halusta puhtaan tietoisuuden ja olemisen tilaan, pysyvään sisäiseen elämään itsessään – Hengessä.

Tämä merkitsee ajattelun kautta syntyneiden ehdollisten mielikuvien ylittämistä ja ylittymistä niin, että yhdentynyt ja ”yhdeksi tullut tietoisuus” havaitsee välittömästi ja välityksettömästi itsessään kaikkien asioiden ydinolemukset. Sellaisesta tietoisuudesta käsin ei enää ”puhuta omiaan” eli persoonallisen, ehdollistuneen mielen tuotoksia (Jaakobin mukaan riivaajien viisautta).

Tällaiseen tilaan päässeellä ei itsensä kannalta ole tarvetta jakaa ja eritellä mitään ajatuksellisiin ja käsitteellisiin puitteisiin. Ajattomuudessa koettavaa ei voida sellaisenaan siirtää kehenkään toiseen. Se joudutaan suodattamaan ja kutistamaan käsitteellisiin muotoihin, jolloin tulkinnat yleensä värittyvät sekä suorittajansa että vastaanottajansa aikaisemmin omaksumista käsitteistä ja kiintoajatuksista.

"Leilin eli mielen kovettumisen välttäminen" on tarpeen ensiksikin siitä syystä, että periaatteellinen sisäinen muutos tajunnassa olisi mahdollista – toiseksi siitä, että sen hedelmät voitaisiin suodattaa ulkoisen ilmennyksen piiriin riittävän puhtaissa muodoissa.