tiistai 27. maaliskuuta 2018

Vuoria siirtävistä voimista




Tuomaan evankeliumissa on pari sanontaa, joissa puhutaan ”vuoria siirtävistä voimista”. 

Ensimmäisessä (n:o 106) todetaan Jeesuksen sanoneen:

”Kun teette kaksi yhdeksi, teistä tulee ihmisen poikia. Kun silloin sanotte: ’Vuori, siirry muualle’, niin se siirtyy.”

Evankelista Matteus (17:20) kirjaa vuoria siirtävän voiman ehdoksi ”sinapinsiemenen verran todellista uskoa.” Aivan tavanomaisesta uskomisesta tai uskottelusta asiassa ei varmaan ole kyse, koska silloin vuoret siirtyisivät paikoiltaan lähes joka päivä.

On hyvin todennäköistä, että Matteus tarkoitti uskolla samaa kuin Tuomas: henkiseen alkuperäänsä sisäisesti yhdentynyttä tilaa ja olemusta, johon myös Johannes (17:21) viittaa Jeesuksen omana tilana ja muiden tavoitteena.

Uusi testamentti puhuu usein ”ihmisen pojasta.” Kristillinen perinne on yhdistänyt käsitteen ainoastaan Nasaretin Jeesukseen. Jeesus itse saattoi kuitenkin tarkoittaa käsitteellä sellaista pysyvää henkisen tietoisuuden tilaa (jopa Paavalin viimeistä Adamia), johon jokaisella yksilöllä oli periaatteellinen mahdollisuus päästä.

Tietoisuuden täydellistä muutosta kuvataan Uudessa testamentissa ”ylhäältä syntymiseksi, lasten kaltaiseksi (ei tietenkään lapselliseksi) tulemiseksi tai taivaallisiksi häiksi.” Muutos ei kuitenkaan vielä välttämättä johda ”vuoria siirtäviin voimiin”, koska oikeutus sellaiseen edellyttäisi täydellistä irrottautumista kaikista piilevistäkin inhimillisistä heikkouksista.

Toisessa Tuomaan sanonnassa (n:o 48) todetaan:

”Jos kaksi tässä samassa talossa asuvaa tekee sovinnon keskenään, he voivat sanoa vuorelle: ’Siirry muualle’, niin se siirtyy.”

Lause ei tietenkään viittaa saman talon kahteen eri asukkaaseen, vaan yhteen ihmiseen, jossa on sekä inhimillinen (persoonallinen) että henkinen (jumalallinen) olemus – jälkimmäinen tosin yleensä ”latentissa tilassa (pelkkä potentiaalisuus).” Näiden olemusten tulisi muodostua yhdeksi henkisen tietoisuuden alaisuudessa toimivaksi kokonaisuudeksi.

Apostoli Paavali kuvaa ihmisen alinta olemusta, ruumista ja ilmeisesti myös mieltä, ”Pyhän Hengen temppeliksi”, jonka Henki on lähtöisin Jumalasta.

Matteuksen 21. luvun kertomus ”temppelin puhdistamisesta” lienee alun perin kuulunut Jeesuksen esittämiin vertauksiin. Sen ydinsanoma on siinä, että ihmisen tulee elämässään karistaa mielestään kaikki pyyteellisyyden muodot (rahanvaihtajat ja kyyhkysen myyjät), että ”hänen temppelinsä” vapautuisi Henkisen tietoisuuden keskukseksi.

Vuorisaarnan vaatimukset täydellisestä vihattomuudesta (ja himottomuudesta) liittyvät olennaisesti ”vuoria siirtäviin voimiin”, joita ei tietenkään voida luovuttaa sellaiselle, jonka mieli on vielä ”meren aallon kaltainen.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti