Lähes kaikissa
uskonnoissa kautta aikojen on ollut yhteisöön ottamisen tai jonkin
valmiusasteen yhteydessä käytössä kasteen tai vihkimysten tapaisia, ihmisten
toisilleen suorittamia initiaatioseremonioita.
Periaatteessa ne ovat aistein
havaittavia symboleja, jotka viittaavat näkyvien ilmiöiden ja asioiden perustana
olevaan todellisuuteen – jumalalliseen.
***
Vesikaste (muodossa tai
toisessa) on henkisen kasteen symboli, joka kuvaa ihmisen tajunnan keskuksen
siirtymistä ajallisten ehdollistumien puitteista ajattomaan todellisuuteen.
Raamattu nimittää tätä
muutosta mm. Pyhän Hengen kasteeksi, ylhäältä tai hengestä syntymiseksi,
(Jumalan) lasten kaltaiseksi tulemiseksi ja taivaallisiksi häiksi.
Muutoksen edellytykseksi
esitetään tavanomaisen elämänsä kadottaminen eli sisäinen irrottautuminen
kaikista maallisen elämän synnyttämistä kiinnekohdista (mielen ehdollistumista).
***
Muodollisten sakramenttien
merkityksen (yli-) korostuksissa on yhä havaittavissa Karthagon piispa
Cyprianuksen vaikutusta, joka esitti ruokottoman väitteen, ettei kirkon
ulkopuolella voi olla pelastusta (koska vain siellä voi saada synninpäästön –
toiselta ihmiseltä).
***
Kaste on lähinnä
sosiaalinen tapa, jonka laitostuva kirkko on kehittänyt lisätäkseen
jäsenmääräänsä ja lujittaakseen valtaansa.
Tämän muodollisen, toisen ihmisen suorittaman toimenpiteen tulkitseminen "sielun pelastumisen ehdoksi" edustaa häpeämätöntä kirkollista omahyväisyyttä ja vallanhalua.
***
Hyvien ajatusten
tietoisella suuntaamisella (suuntaajasta riippuen) suoraan tai veden välityksellä
saattaa tietenkin olla positiivisia (parhaimmillaan jopa parantavia)
vaikutuksia kohteeseen. Ne eivät kuitenkaan muuta ihmisluontoa yhtään alkutilaa
jumalallisemmaksi.
***
Ketä kastetaan ja miten
on lähinnä ”makuasia” ellei ihmisen tajunnassa tapahdu mitään todellista muutosta.
Kaste on aina yksilön sisäinen tapahtuma, johon historiassa eri muodoissa harjoitetut
ulkoiset initiaatiot vain epämääräisesti viittaavat.
Kaikkien syvimmissä
(äärettömän harvinaisissa) perinteissä kastajana toiminut (Jeesuksen kaltainen)
saattoi tiedostaa kastettavansa sisäisen valmiuden ja edistää tai jopa
käynnistää muutosprosessin.
***
Kristillinen kastamishalu
perustuu Matteuksen evankeliumin loppuun myöhemmin lisättyyn niin sanottuun
lähetys- tai kastekäskyyn: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun
opetuslapsikseni, kastamatta heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”
Kastekäsky on kuitenkin useimpien
vakavasti otettavien (ei-fundamentalististen) tutkijoiden mukaan liitetty
raamattuun joskus toisen tai kolmannen vuosisadan aikoihin, jolloin vasta
vakiintui (tosin ankarien riitojen jälkeen) myös käskyssä esiintyvä oppi
kolminaisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti