Omakohtaisesta reformaatiosta

Suomessa on perinteisesti nimitetty Lutherin suorittamia kristillisten uskonnäkemysten muutoksia uskonpuhdistukseksi (yhä esim. Wikipediassa). Nykyajan ekumeenisen liennytyksen merkeissä on otettu yleiseen käyttöön neutraalimpi termi ja alettu puhua reformaatiosta, muutoksesta.

Puolen vuosituhannen takainen reformaatio keskittyi anekaupan kaltaisiin käytännön yli (tai ali-) lyönteihin ja raamatun auktoriteettiin kirkollisiin perinteisiin nähden.

***

Lutherin aikaan raamattuun kokonaisuutena ei vielä suhtauduttu kovin kriittisesti. Luther tosin piti mm. Jaakobin kirjettä ”olkisena”, koska se ei tukenut hänen omaksumiaan näkemyksiä ”pelkän uskon autuuttavuudesta.”

Jo varhaisen kirkon aikaan ilmeni jo jonkin verran kriittisyyttä. Kirkkoisä Origenes ei pitänyt Paavalin Heprealaiskirjettä aitona (jollainen se ei olekaan), eikä hänen oppilaansa Dionysios Aleksandrialainen katsonut Johanneksen ilmestyksen olleen evankelista Johanneksen kirjoittama. Useimpien nyky-eksegetiikkojen mukaan apostoli, evankelista ja Ilmestyksen kirjoittaja Johannekset olivat eri henkilöitä.

***

Kirkko on perinteisesti ja auktoriteettiaan vahvistaakseen antanut ymmärtää, että raamattu kokonaisuutenakin on jumalallisen inspiraation tuotetta.

Jotkut väittävät Vanhan testamentin olevan pelkkää esipuhetta ja viittausta Jeesukseen, joidenkin fundamentalistien mukaan raamattuun kätkeytyvät jopa kaikki nykyisetkin ilmiöt ja tapahtumat. On kuitenkin osoittautunut, että evankelistat (etenkin Matteus) etsivät Vanhasta testamentista irrallisia otteita, joita he sitten keinotekoisesti istuttivat omiin teksteihinsä.

***

Kriittinen raamatuntutkimus alkoi varsinaisesti vasta Valistuksen aikaan, jolloin kirkon ote poikkeavien ajatusten esittämisen suhteen löystyi huomattavasti.

***

Suomessa kriittinen suhtautuminen raamattuun ei ole kovin laajasti levinnyt ainakaan tavallisen kirkkokansan pariin. Erityisesti monet uusia näkemyksiä esiintuovat eksegeetikot ovat kohdanneet vastustusta varsinkin herännäispiirien tahoilta.

Teologian tohtori, dosentti ja pastori Kari Kuula totesi yli kaksikymmentä vuotta sitten, että kirkon kirjaamat ”totuudet” ovat syntyneet tekstien lukemattomien uudelleentulkintojen ja varsin kaoottisten historiallisten tilanteiden (kirkolliskokousten) kautta.

Harvat nykyaikaiseen raamatuntutkimukseen perehtyneet suomalaiset papit rohkenevat tuoda esiin kaikkia sen (erityisesti eksegetiikan) päätelmiä, koska seurakuntalaisten vanhin ja vankin joukko on tottunut pitämään perinteisiä näkökantoja kiistattomina totuuksina.

***

Raamatusta voidaan tietenkin löytää hienoja ja syviä ajatuksia, joita kukin voi käyttää viitekehyksenä ymmärryksensä laajentamiseen – yksilöllisen muutoksen ja uudistumisen edistämiseen.

Suoranaisia muuttumattomia totuuksia on kuitenkin turha etsiä mistään kirjoituksista, koska kaikki sanallisesti ilmaistu on luonteeltaan suhteellista ja osittunutta, suodattunut käsitteelliseen muotoon inhimillisen ymmärryksen välityksellä.

***

Kirkon ja hengellisten liikkeiden ydintehtävä – mikäli Jeesuksen opetukset ylipäänsä otetaan vakavasti – on sellaisten virikkeiden esittämisessä, joita hyödyntäen vastaanottajat voivat suorittaa omaa sisäistä reformaatiotaan, joka helpottaisi heitä sisäisesti vapautumaan maallisen elämänkokemuksen luomista kahleista – liiallisesta samastumisesta katoavaan.

Jotkut kristityt tulkitsevat, että Jeesuksen tärkein tehtävä oli puhtaasti yhteiskunnallinen. Ajatus nousi etualalle lähinnä muutaman 1800-luvun saksalaisen teologin toimesta. Toiset kristityt korostavat Jeesuksen roolia syntien sovittajana, mikä itsessään edustaa historiallisesti varsin myöhäistä näkemystä.

Kolmas, alkukirkon näkemys Jeesuksen roolista on hänen näkemisensä ennen muuta henkisen ihmisyyden esikuvana, opettajana (nimitystä käyttävät lähinnä Matteus ja Markus), rabbina (Johannes) ja mestarina (Luukas).

***

Mikäli Uuden testamentin katsotaan edustavan puhtaimmin edustavan Jeesuksen itsensä näkemyksiä hengellisestä reformaatiosta, voidaan sieltä nostaa esiin mm. seuraavat otteet:

Joh. 8:31-32. ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi."

Joh. 8:51. ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa."

Joh. 3:3-6. "Joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa… jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.”

Joh. 12:25. ”Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.”

Matt. 6:1. "Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden.”

Matt. 16:24. "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.”

Matt. 5:48. ”Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."

Matt. 6:31–33. ”Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.”

 ***

Edellä siteeratut kohdat eivät anna paljonkaan tukea Jeesuksen tulkinnalle poliittisena uudistajana eivätkä edes syntien sovittajana. Ne kehottavat lähes yksiselitteisesti omakohtaiseen reformaatioon, jonka tavoitteena on transformaatio ajallisesta tajuisuudesta ajattomaan tietoisuuteen.