Kanssakäyminen niin sanotussa sosiaalisessa mediassa näyttää joissakin asioissa muistuttavan kerman sekoittamista – kun vatkaus kiihtyy, niin kerma paisuu ja vaahdottuu muuttuen lopulta täysin eri muotoon. Joukkoon kaadetaan usein myös jo kauan sitten viimeisen käyttöpäivän ohittaneita aineksia, joiden aitoudesta tai terveysvaikutuksista ei kukaan enää voi mennä takuuseen.
Esiin tulleet asiat nostavat esiin myös kuulijoiden aikaisempien vuosien ja vuosikymmenien aikana kokemia vastaavia tapauksia.
Räikeiden epäasiallisuuksien käsittely on tietenkin paikallaan, mikäli kokemukset ovat aitoja eivätkä kumpua pelkästä koston tai pätemisen halusta.
Varsin kyseenalaiseksi yleisen paheksunnan laajennus muodostuu silloin, jos aletaan kaivella rasistisia ja seksuallisen häirinnän ilmentymiä sieltä, missä niitä ei alun perin ole ollut.
Viisikymmentä vuotta sitten Suomessa käytettiin afrikkalaisista neekeri-nimitystä ilman minkäänlaista rasistista ja alentavaa sävyä. Sana kuvasi ainoastaan rotua.
Koululaiset saivat silloin kuunnella kouluradiosta tai jopa livenä lähetyssaarnaaja Tuure Vapaavuoren lennokkaita (tosin hieman länsimais-kristillisen esiymmärryksen värittämiä) kertomuksia Afrikan ihmeellisyyksistä, joista pari löytyy alla olevasta linkistä:
Samaan aikaan esitettiin myös Reino Helismaan kirjoittama elokuva ”Pekka ja Pätkä neekereinä”, joka nyt yli 50 vuotta myöhemmin herättää melkoista närkästystä.
Myös tiernapoikien Murjaanien kuningas tummennettuine kasvoineen on tulkittu rasistiseksi. Asiaan saattaa liittyä myös taka-ajatuksia kristillisten jouluperinteiden lakkauttamisen suuntaan.
Myös tiernapoikien Murjaanien kuningas tummennettuine kasvoineen on tulkittu rasistiseksi. Asiaan saattaa liittyä myös taka-ajatuksia kristillisten jouluperinteiden lakkauttamisen suuntaan.
Ei olisi ihme, jos Szertirmeyn 1800-luvulla säveltämä balladi ”Mustalaiseks’ olen syntynyt” joutuisi sekin pannaan.
Seksuaalista häirintää on haluttu nähdä jopa Gallen-Kallelan Aino-maalauksessa, jossa vanha mies kurottautuu nuorta neitoa kohden. Tapahtuman inhimillinen Aino oli tosin jo aikaisemmin hukkunut ja muuntunut ahveneksi (jonka Väinämöinen haluaisi pyydystää), joka vain hetken ajaksi ilmentyi alkuperäisessä hahmossaan.
Jyväskylän yliopiston taidehistorian professori Heikki Hanka yrittääkin hieman hillitä ylilyöntejä todetessaan, että ihmisten tulisi kiinnittää huomio tänä päivänä tapahtuvaan rasismiin, vääryyteen ja haitallisiin toimintatapoihin ja -malleihin. Pitäisi kääntää huomio oikeisiin ongelmiin!
Karkean seksuaalisen häirinnän ehkäisynä saattaisi ainakin joissakin tapauksissa toimia pohjalaisneidon suorasukainen kommentti: ”Herra on hyvä ja kaivelee vain omaa persettänsä!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti